Kotioppijat

VIHDOIN!

2010-09-25T15:33:00.000+03:00

Pitkän odotuksen, yli 5000 ajokilometrin, useiden asuntonäyttöjen ja pettymysten jälkeen meillä on vihdoin tiedossa muutto pois täältä Kainuun korvista! Kuukauden päästä asustamme isoa omakotitaloa Ähtärissä. Aivan käsittämättömän helpottavaa päästä täältä pois ja kuntaan, jossa kotikouluasiat osataan hoitaa asiallisesti. Ei pysty sanoin kuvailemaan tämänhetkisiä fiiliksiä! :,)

Englannin harjoituksia

2010-09-05T21:11:00.000+03:00

Gummeruksen sivuilla törmäsin vahingossa ilmaiseen englannin puuhavihkoon.

Puuhavihkosen voi joko ostaa kirjakaupoista värillisenä tai vaihtoehtoisesti ladata ihmaiseksi mustavalkoisen pdf-tiedoston tulostettavaksi. Kirjan kuvauksessa sanotaan:

"Ekaan oikeaan sanakirjaan liittyy puuhavihko, jossa tutustutaan hilpein ja valaisevin harjoituksin sanakirjan käyttötapoihin, sen rakenteisiin ja sen tarjoamiin tietoihin. Monipuolisiin tehtäviin on annettu vastaukset vihkon lopussa."

Itse juuri tulostelin vihkoset lasten käyttöön ja itseasiassa ne sopivat varmasti soveltaen ihan minkä tahansa sanakirjan kanssa käytettäväksi.

Veden kiertokulku

2010-08-27T15:14:00.000+03:00

Veden kiertokulkua voi simuloida ihan kotikonstein.

Meillä tämä toteutettiin niin, että tuollaiseen läpinäkyvään, lasiseen uunivuokaan laitettiin ensin pohjalle reilusti kuumaa vettä. Sitten astian päälle pingotettiin tuorekelmua ja kelmun päälle jääkimpale.

Sitten vaan fundeeraamaan, että mitähän mahtaa tapahtua seuraavaksi. Kaikenlaisia teorioita sitä kehiteltiin, ajateltiin, että vesi jäätyisi kraatereiksi tai muuttuisi makeaksi... vanhin poika epäili että jää sulaa kelmun päällä.

No koko hommahan on niin, että lämmin vesi höyrystyy kelmun alla ja nousee ylös päin. Vesi siis edustaa tässä tapauksessa (ja kovin luonnollisesti) maapallolla olevia vesiä. Kun höyry osuu tuohon kelmuun (joka taasen edustaa ilmakehää) se alkaa jäähtyä ja tiivistyä pisaroiksi. Tarpeeksi suuriksi kasvettuaan maan vetovoima vetää pisarat takaisin alas (sateena).

Vaikea saada säällistä kuvaa tuosta, mutta kaipa näistä nyt jotenkin selvän saa. :)

Makumatkalla maailmalla

2010-08-26T12:34:00.001+03:00

Pohdiskelimme miehen kanssa kesän aikana, että olisi varsin opettavainen kokemus koko perheelle, jos lähtisimme automatkalle eurooppaan. Viipyisimme kolmisen kuukautta ja kiertäisimme sinä aikana vaikkapa kymmenessä eri maassa. No... sellaista reissua ei ihan heti meidän perhe teekään ilman että pitää pistää rahaa sivuun ja suunnitella reissu huolellisesti etukäteen.

Mutta tämä kaikki suunnittelu poiki itselleni ajatuksen vuoden mittaisesta virtuaalimatkasta eurooppaan. Tarkoitus olisi siis viettää viikko aina kussakin euroopan maassa. Tutustua paikalliseen kulttuuriin, luontoon, politiikkaan ja ruokaan ihan kotisohvalta käsin. Samalla matkaa kartalta seuraten. Olemme jo ehtineet käsitellä viron ja matkamme on siirtynyt latviaan.

Tämän innostamana perustin myös tuollaisen ruokablogin, mihin kerään kokeilemani eri maiden ruokareseptit ja mihin kirjaan ylös myös kaikki ne leivonnaiset ja ruoat, jotka lapset itse valmistavat. Saattaapa sinne joukkoon eksyä ihan perusreseptejä omalta ruokalistaltani ja varsinkin jos satun törmäämään johonkin mitä pidän erityisen herkullisena.

Blogi löytyy jatkossa myös vasemmalta sivupalkista.

Pari mielenkiintoista linkkiä ylös...

2010-08-25T16:06:00.001+03:00

Sarjiksen saa kokonaan näkyviin napsauttamalla sitä. :)

Kaksi sivustoa, jotka ansaitsevat maininnan.

Ensimmäinen sivusto on Vesikoulu
Se on Vesi- ja viemärilaitosyhdistys & Borealis Polymers Oy:n kehittelemä opetussivusto liittyen vesihuoltoon. Se selvittää lapselle miten puhdas vesi tulee luonnosta hanaan ja mihin joutuu kaikki se materiaali mikä vedetään wc-pöntöstä alas. Ihan mielenkiintoinen sivusto jossa on osiot alaluokille ja yläluokille.

Toinen ihan mielenkiintoinen sivusto on GrowwWings, joka kylläkin on maksullinen, mutta sitä voi halutessaan kokeilla ilmaiseksi kahden viikon kokeilutunnuksilla. Sivusto käsittelee myöskin kestävää kehitystä ja muitakin luonnon hyvinvointiin liittyviä asioita yksinkertaisesti ja havainnollisesti. Kannattaa tutustua!

Tekniikka, tuo ihmelapsi.

2010-08-23T18:37:00.003+03:00

Sarjakuvan saa kokonaan näkyviin napsauttamalla sitä.

Tekniikka on ihmeellistä.

Työkäytössä ollut läppärini sanoi itsensä jouluna irti palveluksesta ja siinä sivussa meni sitten sadoittain valokuvia, kaikki kotikoulusuunnitelmat, -tehtävät ym. tilpehööri bittien taivaaseen. Ja tuli siinä sitten päästeltyä muutama ärräpääkin.

Tästä suivaantuneena menin ja ostin uuden tietokoneen, tällaisen pöytämallisen, mutta eihän se tietenkään sitä työtä minkä olin jo tehnyt takaisin tuo. Ei muuta kuin uudestaan hommiin. No, aikani sitten työskenneltyäni muistin, että meillähän on tuollainen ulkoinen kovalevykin jossakin pölyttymässä. Positiivinen yllätys olikin kun kovalevyä tutkaillessani huomasin, että suurin osa valokuvista ja koulumateriaaleistakin oli kuin olikin tallessa siellä. HURRAA-huuto ulkoisille kovalevyille ja varmuuskopioinnille!!!

No eipä siinä vielä kaikki, mies sai lopulta läppärinkin siihen kuntoon, että siitä sitten tuli kolmas tietokone meidän perheen käyttöön. Käytännössä nyt kaikki lapset voivat työskennellä omalla koneellaan ilman erillistä vuorottamista, joten siinä mielessä loppu hyvin, kaikki hyvin. ;)

Nyt kuitenkin, parisen viikkoa sitten, tulostimeni alkoi temppuilla. Ensin kaupasta ostettu sininen muste vuosikin seulana tulostimen sisälle ja siitä tympääntyneenä tulostinkin sanoi sopimuksen irti. Tulostin on tässä perheessä aika tarpeellinen väline, joten pakkohan oli sitten sellaistakin ruveta katselemaan. Eipä nuo kovin hintavia ole, mutta mies kuitenkin pyysi pari päivää aikaa että hän ehtisi kurkkaamaan tulostimen sisään ennen ostopäätöstä. Mies yltä-päältä musteessa (tai sinisessä jos tarkkoja ollaan ;)) sai lopulta tulostimen putsattua ( HURRAA-huuto ikkunanpesuaineelle!) ja oli sieltä joku pieni osakin irronnut. Nyt tulostin toimii taas, tosin tulostuspäätä puhdistaessaan pitää melkoista ronksutusta...

Täytyy kuitenkin sanoa, että meidän perheessä ollaan sen verran teknisistä laitteista riippuvaisia, että jos kesän sähkökatkokset olisivat yltäneet meille suuremmassa mittakaavassa niin siinähän oltaisiin varmaan istuttu tovi sormi suussa. Ja voi vaan arvata, kaikkien näiden kohellusten jälkeen, kuka tulosti koulutehtäviä lapsille valmiiksi ainakin puolen vuoden tarpeisiin ja kuka lähtee ostamaan ihan tuota pikaa kaksi uutta ulkoista kovalevyä... ;)

PS. Sain kuningasidean käyttää tyttären lukemisen tukena sanelukonetta. Sanelukone löytyikin kyllä pitkällisen etsinnän jälkeen, mutta eihän se tietysti mitään toimi. Kelaa kyllä taaksepäin, muttei pyöritä nauhaa eteenpäin. Tuolla tuo mies taas istuu pöydän vieressä korjaamassa sitä. No, lupasin sitten tytölle, että käytetäänpä kuule videokameraa sen aikaa kun ukko saa tuon vehkeen kuntoon. Videokamera oli juuri siellä missä pitikin, mutta joku terävähkö naisihminen oli viime kerralla sitä käyttäessään sitten unohtanut virran päälle. Jooh... akku loppu ja niitä samperin laturin piuhoja ei taas löydy mistään... >.<

Elvytysoperaatio

2010-08-19T19:26:00.001+03:00

Tarttis varmaan antaa tekohengitystä tällekin blogille. Tai sitten alkaa vaatimaan lisää tunteja vuorokauteen. :)

Lupasin jossain vaiheessa tulla kommentoimaan tätä kirjasarjaa:

Eli ensi ABC:ni kirjasarja Vau'kirjalta

Minä päätin tilata tuon sarjan, vaikkakin alkuun kirjasarjan hinta hiukan hirvitti. Ajattelin, että 14,95€ yhdestä kirjapaketista on aika rouhea summa kun aapiskukkoja löytää kirjastoista ihan ilmaiseksikin, ja onhan se edelleenkin niin.

Joka tapauksessa meille kuitenkin tilattiin tämä ja nyt meiltä puuttuu enää kaksi kirjapakettia, joten miltei kaikki kirjat ovatkin jo tulleet perille. Vanhempia kersoja ei tämä kirjapaketti jaksa kauheasti kiinnostaa, mutta kirjaimista kovasti kiinnostunut kolme vee tykkää näistä kovasti. Ensimmäisen paketin mukana tuli tuollainen paksuhko kirja, jossa on mukana magneettikirjaimet, sekä isot, että pienet. Poika viihtyy hyvin noiden kirjainten parissa joka päivä. Aloituspakkauksessa on myös ohjekirja vanhemmille, missä on vinkkejä kirjojen käyttöön ja kirjainten opettamiseen leikin ja pelin keinoin, sekä ensimmäinen akkoskirja. Tämän jälkeen, noin kuukauden välein tulee paketti, jossa on aina kaksi uutta aakkoskirjaa.

Kahta pakettia tässä vielä odotellaan, jonka jälkeen sitten uskon, että meille tilataan tuo ensi 123 -kirjasarja ja tämän paketin jälkeen sitten tuo ensitietoni tietokirjasarja. Ellen sitten tilaa kahta jälkimmäistä samanaikaisesti... no nähtäväksi jää.

Tässä rinnalla sitten poika tehtailee puuhakirjoja, koska kun me vanhempien lasten kanssa istutaan pöytään opiskelemaan, niin nuorempi istua nakottaa tiukasti siinä mukana ja viittailee innokkaasti aina kun kysyn jotain, vaikkakin vastaukset ovat lähinnä tyyliin "mulla on puupokémon". :P Kun toinen on niin innokas, niin annetaan toukan olla mukana tohinoissa. :)

Kuva suurenee sitä painettaessa.

2010-08-18T19:07:00.000+03:00

Jälleen keskustelua kotioppimisesta hesarin sivuilla.

http://www.hs.fi/juttusarja/lyytinen/artikkeli/Kouluton+yhteiskunta/1135259349333/?cmp=tm_etu_kolumni

Syyshauskaa

2010-08-18T19:01:00.005+03:00

Kuva suurenee sitä painettaessa... :)

Maapallon vesialueet

2009-12-16T12:00:00.000+02:00

Jotta elämää olisi koskaan voinut syntyä maan pinnalle, tarvittiin vettä. Myös vesialueet, kuten meret muodostuivat Hadeistisen aionin aikana. Tarkalleen ei tiedetä miten vesi alun alkaen päätyi pallollemme, mutta sen epäillään tulleen tänne maahan sataneiden komeettojen mukana. Myös tulivuoren purkaukset synnyttivät vettä.Siitäkin kiistellään, ovatko vedet tulleet maan päälle lyhyen, vaiko pitkän ajan sisällä... ;)

Tässä samalla oli nyt oiva tilaisuus opettaa myös veden kiertokulku maapallolla, koska noista hadeistisista ajoista lähtien on vesi kiertänyt pallolla melko samalla tavoin.

Maan pinta oli hadeistisen kauden alussa hyvin kuuma. Tulivuorten purkausten kuumuudessa vesi höyrystyi ja nousi taivaalle. Meteoriittien mukana maan pinnalle päätynyt jää suli kuumuudessa, höyrystyi ja nousi myös ylös. Yläilmoissa vesi taas jäähtyi, tiivistyi pisaroiksi ja satoi alas. Vuosimiljoonien saatossa, tämän kiertokulun vaikutuksesta ja maanpinnan jäähtyessä, vedet lopulta kerääntyivät meriksi.

En lähde tässä erikseen erittelemään millä kaikilla tavoilla tätä kiertokulkua voi lapselle havainnollistaa. Annan sen sijaan jälleen kerran linkin erääseen kiinnostavaan sivustoon.
Sivuilla on selkeä animaatio veden kierrosta, monia kokeita (joista osa sopii jo ihan esikouluikäiselle lapselle), kysymyksiä keskustelun tueksi ja muitakin tehtäviä joita lasten kanssa voi aiheen tiimoilta puuhata. Tuosta maalaji -tehtävästä sen verran, että näin talivisaikaan on tietysti täysin hyödytöntä lähteä kaivelemaan routivaa maata ja etsimään maanäytteitä, mutta soveltamalla tämäkin on tehtävissä näin talvellakin. Maalajeina voi käyttää vaikkapa hiekoitushiekkaa, kukkamultaa ja turvetta, joita usein löytyy hyvin varustetuista kukka-/rautakaupoista.

On hyvä huomata, että aikojen alussa meret olivat väriltään vihreitä, johtuen vesien korkeasta rautapitoisuudesta ja ilmakehän hapettomuudesta. Tämäkin on tärkeä tieto, koska siihen aiheeseen palataan hiukan myöhemmin. ;)

Laattatektoniikka

2009-12-15T16:50:00.005+02:00

Maan kuoriosa jakaantuu erilaisiin, toisistaan irrallaan oleviin palasiin, joita kutsutaan litosfäärilaatoiksi. Nämä litosfäärilaatat kelluvat vaipan puolisulan kivimassan päällä. Tätä voi helposti havainnoida täyttämällä vaikkapa pesuvanna vedellä ja laittamalla pinnalle kellumaan styroxlevyjä. Näillä styrokslevyillä voi myös näyttää lapsille kuinka niiden liikkeet vaikuttavat maapalloon.

Kun laatat erkanevat toisistaan syntyy laattojen väliin rako, joka pyrkii täyttymään purkautuvien tulivuorien laavasta. Kun laava jäähtyy, siitä muodostuu uutta maankuorta.

Kun laatat lähentyvät toisiaan, toinen laatoista painuu toisen laatan alle, näitä kohtia kutsutaan alityöntövyöhykkeiksi. Toisen laatan alle painuva laatta painuu syvälle maan vaipan sisälle ja sulaa kuumuudessa jälleen magmaksi. Mantereella tällaiseen alityöntövyöhykkeeseen syntyy usein poimuvuoristoja ja merellä syvänmeren hautoja, joista tunnetuin taitaa olla mariaanien hauta.

Muunmuassa Ural ja Himalajan vuoristo ovat syntyneet kun kaksi mantereista litosfäärilaattaa on törmännyt toisiinsa.

Kun laatat kulkevat sivuttain toisiinsa nähden, syntyy maanjäristyksiä.

Maan litosfäärilaatat eivät kuitenkaan ole sama asia kuin mantereet. Litosfäärilaattojen sijaintia voi katsella vaikkapa täältä. Kun tuota kuvaa verrattiin tähän kuvaan, joka kertoo tulivuorien sijainnin maapallolla, voitiin huomata, että litosfäärilaattojen reunakohdissa on erityisen paljon tulivuoria. Ja kun katsottiin näitä kuvia, voi huomata, että sama ilmiö toistuu myös maanjäristysten yhteydessä.

Kaikkea tätä toimintaa kutsutaan laattatektoniikaksi.

Omena maapallona

2009-12-14T16:59:00.001+02:00

Tämän oppitunnin idea syntyi pääosin EDU:n sivuilta olleesta esimerkistä. (Noita avauksia opsiin kannattaa muutenkin katsoa, sivustolta löytyy paljon hyviä linkkejä opetuksen tueksi eri aineiden mukaan lueteltuna.)

Eli me seurattiin melko tarkkaan tuota kyseistä ohjetta, mutta tämän lisäksi vielä kerroin, että itseasiassa omenan kuori vastaa suhteiltaan melko hyvin maan kuorta. Omenan hedelmäosa on maapallon sulaa kiviainesta ja kota on kuuma kiinteä ydin. Koko maapallon kokoon nähden, maan kuoriosa on suhteessa omenan kuoren paksuinen.

Kynätaiturit

2009-12-12T17:41:00.003+02:00

Esikoispoika tässä taannoin murehti, että hänen käsialansa ei ole yhtään niin siistiä kuin pikkuveikalla ja -siskolla näyttäisi olevan. Hän tuntui olevan asiasta kovasti pahoillaan ja vaikka tietysti lapsen pahasta mielestä ei saisi tulla tyytyväiseksi, niin tässä tapauksessa mun sisälläni läikähti toiveikas aatos. Esikoinen on tapellut alusta lähtien vastaan kaikenlaisia käsin kirjoitettuja harjoituksia. Olen minä aina aika-ajoin tarjonnut varovaisesti erilaisia mahdollisuuksia käsialan harjoittamiseen, mutta toistaiseksi ne eivät ole tuottaneet minkäänlaista tulosta, joten olen antanut pojan kirjoitella pääosin koneella.

Kerroin pojalle, että kauniin käsialan saamiseksi vaaditaan kovaa harjoittelua ja koska tyttö ja nuorempi poika ovat ahkerasti, ilman sen suurempia ongelmia, harjoittaneet omaa käsialaansa pitkin kuluneita kuukausia, alkavat tulokset pikkuhiljaa näkyä...
Nyt, ensimmäistä kertaa, esikoinen ehdotti, että jospa löytyisi joku kiva harjoituskirja, jotta hän voisi harjoitella myös käsialaa. Hyvä etten pompannut kattoon ja alkanut tanssia!!! :D Mutta hillitsin itseni ja kysyin varovaisesti, että haluaisiko poika itse tutkailla markkinoilla olevia oppikirjoja netissä ja valita niistä itselleen kiinnostavimmalta vaikuttavan kirjan harjoitteluaan varten.

Varmaan tunnin mittaisen pohdiskelevan ja vertailevan tutkimustyön perusteella, poika päätyi valinnassaan Otavan -kynätaituri kirjaan. Joka sitten myös tilattiinkin. Posti tuli ja sovittiin, että joka päivä ennen ruutuaikaa tehdään ainakin kaksi sivua harjoituksia, jotta saadaan tuloksia aikaan. Ja mikä ihmeellisintä... nyt jo kohta kahden kuukauden ajan JOKA PÄIVÄ, poika on kaivanut nuo harjoitukset esiin ja väkertänyt tehtäviä kieli keskellä suuta!!! Eikä minun ole tarvinnut sanallakaan vihjata tehtävien suuntaan, vaan kaikki on lähtenyt pojan omasta halusta oppia kirjoittamaan kaunista käsialaa!!

Päivä päivältä olen yhä vakuuttuneempi siitä, että lapsi oppii asiat omana aikanaan, turhalla kiirehtimisellä ja pakkoymppäämisellä ei saada kuin vahinkoa aikaiseksi. Esikoisen koulussa syntynyt, syvältä kumpuava äidinkielen inho, on laantunut päivä päivältä. Nyt pojasta on kasvanut kirjoja lukeva, tekstejä mielellään kirjoittava käsialan harjoittelija. Peruskoulussa hän olisi asiassa auttamatta jäljessä ja häntä oltaisiin varmaan koetettu "auttaa" asiassa eteenpäin tukiopetuksella ja muilla koulun keinoilla, rauhallinen odottaminen tokko olisi tullut kyseeseen. Nyt kuitenkin poika tunsi itse tarvetta opiskella ja harjoitella käsialaa ja asiaan uppoutuminenkin on sitä luokkaa, tuloksia syntyy huikealla vauhdilla! Ja minä olen harvinaisen tyytyväinen jälleen kerran siihen, että valitsimme kotikoulun. Näitä hetkiä ei korvaa mikään!! :)

Maan kuorialueiden muodostuminen

2009-12-12T16:48:00.002+02:00

Lapset tekivät tässä taannoin suklaakiisseliä. Kiisseli oli erinomaista, joten laitan sen ohjeen tännekin. Ohjeesta saa kahdeksan pienempää annosta, jotka passaa oikein loistavasti esim. jälkiruoaksi.

Suklaakiisseli

5 dl punaista maitoa
5 dl kuohukermaa
4 riviä Fazerin taloussuklaata
n. 3 dl sokeria
4 rkl sokeroimatonta kaakaojauhetta
n.3 rkl ohrakasta tai maizenaa + n. 6 rkl maitoa/kermaa/vettä
1 tl vaniljasokeria

Mittaa kattilaan maito, kerma, suklaa, sokeri ja kaakaojauhe. Keittele miedolla lämmöllä hämmennellen, kunnes suklaa sulaa.
Suurusta nestetilkkaan sekoitetuilla tärkkelysjauhoilla, anna kiehua hiljalleen noin 2 minuuttia, sekoittele välillä, varo polttamasta pohjaan.

Mausta valmis kiisseli vaniljasokerilla.

Jaa kiisseli annoskulhoihin, ripottele pinnalle sokeria.

Viimeistele annokset kermavaahdolla.

Me ei kuitenkaan lisätty kiisseliin tuota sokeria tuohon pinnalle, koska tämänkin harjoituksen tarkoituksena oli vähän havainnollistaa maan pinnan muodostumista. Kiisselikin on aluksi juoksevaa ja höyryävän kuumaa, mutta jäähtyessään kiisselin pinnalle muodostuu kuori. Samoin maan alkuvaiheessa maan pinta oli sulaa, kiehuvan kuumaa massaa, mutta ympäröivän ilman jäähtyessä sula kiviaines jähmettyi kovaksi ja siitä muodostui maankuori. Tiiviimmästä aineesta muodostuivat merenpohjat eli merelliset kuoret ja kevyemmistä aineesta sitten mantereiset kuoret.

Lasten luovuus

2009-12-11T20:30:00.002+02:00

Tätä videota suositeltiin toisaalla, tuon sen nyt tännekin kansan katseltavaksi. Erittäin viihdyttävä kakskytminuuttinen koskien lapsien luovuutta ja sitä miten koulutus vaikuttaa siihen.

Haadeeinen aioni - Maan rakenne

2009-12-11T13:30:00.001+02:00

Minä: -Noniin lapset. Haluatteko nähdä taikatempun?
Lapset: - JOOOOOOOOOOOOOOOO!!!!
Minä: -Hyvä on, tulkaapas tänne. Ensin laitetaan toiseen shottilasiin vettä, näin ihan piripintaan. Ai mikä on shotti? No sitä ei teidän tarvitse tietää vielä kahteenkymmeneen vuoteen, sovitaanko niin? Hyvä. Eli yhteen shottilasiin vettä, johon tiputetaan pari tippaa mehutiivistettä, ihan siitä syystä, että tää temppu on vähän helpompi seurata.

Toiseen shottilasiin me laitetaan öljyä, ihan tällaista tavallista oliiviöljyä, myöskin piripintaan. Älä prinsessa hypi siinä nyt, ettei läiky yli!

Sitten me tarvitaan kortti. Tällainen taipumaton muovikortti käy, mutta iskän mastercardia tähän EI saa käyttää, muuten saattaa tulla tylsä joulu.... Ja nyt sitten tähän taikatemppuun, joka on tällainen.

Niimpä niin, tee tässä sitten taikatemppuja kun mokomat arvaavat mikä niiden juju on. :D

Eli tiistaina käytiin vähän läpi maan rakennetta. :) Maapallon rakentuessa painuivat raskaammat alkuaineet maan ytimeen ja kevyemmät aineet taas nousivat maan pinnalle.
Aihetta käsitellään yksityiskohtaisesti MAAPALLO -kirjan sivuilla 52-103. Aihetta käsitellään myös tässä linkissä:
http://www.kiviopas.fi/opetus/maapallo/maanrakenne.htm

PS. Nää päivitykset tulee nyt vähän viiveellä kun pitää löytää kunnon konvertteri noiden videoiden käsittelyyn.

Sarjis näkyy kokonaan klikkaamalla sitä.

Kotiopettajien yhdistys

2009-12-08T13:08:00.002+02:00

Nyt se on sitten perustettu. :)

Meinaan kotiopettajien yhdistys. Yhdistyksen sivuille pääsee täältä:
http://www.suomenkotiopettajat.fi/page1.php

Kotona koulussa

2009-12-07T20:01:00.003+02:00

YLE tv2 tänään, Silminnäkijä 22:05-> Miksi maailman paras peruskoulu ei kelpaa?
Uusinta torstaina 10.12 klo 22.35

Ei muuta kun katsomaan! :)

Haadeeinen aioni - meteoriittikraaterit

2009-12-07T17:05:00.000+02:00

Ja projekti jatkuu... :)

Viime kerralla jäätiinkin siihen, että maapallolla vallitsi hadeeinen aioni. Tälle aionille oli ominaista suuret tulivuorenpurkaukset ja meteoriittitörmäykset, jotka pitivät elämän synnyn mahdottomana tuohon ajankohtaan.

Tutustuimmekin tänään näihin meteoreihin ja niiden synnyttämiin kraattereihin, sekä maan pinnalla, että myös avaruudessa.

Ensiksi tietysti piti vähän selvittää mikä oikeastaan on meteoriitti, vaikkakin siitä on ollut jo aiemmin puhetta, mutta kertaus on opintojen äiti, kuten sanotaan. ;)
URSA vastasi kysymykseen lyhyesti ja ytimekkäästi sivuillaan. Maailman suurin meteoriitti on kaiken kansan illisteltävänä Namibiassa. Sen nimi on Hoba ja tietoja siitä löytyy näiltä sivuilta.

Karttakeskuksen MAAPALLO - kirjassa on uskomattoman upeita ja havainnollistavia kuvia maassa vielä havaittavissa olevista meteoriittikraattereista. Mutta löytyypä asiaa havainnollistavia sivustoja netistäkin.... mitäpä ei. ;)

http://geology.com/meteor-impact-craters.shtml
Tässä on sivu, jossa on googlemapin kautta katsottavissa sateliittikuvia näistä meteoriittikraattereista. Ehdottomasti huomion arvoisia ovat ainakin nämä kraatterit:

1.) Suomi - Lappajärvi
Suomen ilmeisesti ainoa kraatterijärvi, joka syntyi 0,5-1 kilometrin kokoisen meteoriitin törmäyksestä maahan noin 75 miljoonaa vuotta sitten. Törmäyksen voima vastasi noin 40 hiroshiman atomipommia ja talon kokoisia järkäleitä satoi iskun vaikutuksesta jopa 70 kilometrin säteellä osumakohdasta.

2.) Etelä-Afrikka - Vredefort-kraatteri
Tämä 2020 miljoonaa vuotta vanha kraatteri on maailman suurin. Se on läpimitaltaan noin 300kilometriä ja epäillään, että sen olisi aiheuttanut 10 kilometrin kokoinen meteoriitti. Jos tuollainen meteoriitti törmäisi maahan nyt, se tuhoaisi 99%:sti kaiken elämän maapallolta. Massiivinen törmäys nosti kiveä aina 25 kilometrin syvyydestä maan sisältä.

3.) Ontario, Kanada - Sudbury kraatteri
Yllämainitussa geology.comin linkissä ei ole merkittynä tätä maailman toiseksi suurinta kraateria, jonka läpimitta on 200 kilometrin tuntumassa. Se sijaitsee kuitenkin lähellä kartalla mainittua Brent:iä. Kraatterista on näkyvissä vain hyvin pieni osa, koska eroosio ja litosfäärilaattojen liikkeet ovat häivyttäneet sen lähes olemattomiin. Kuva kraatterista kuitenkin löytyy mm. täältä.

4.) Arizona, USA - Meteor Crater
Yksi tunnetuimmista meteorin aiheuttamista kraattereista. Kraatteri on muodostunut noin 50 metrin kokoisesta meteoriitista joka on iskeytynyt maahan 65 000 kilometrin tuntinopeudella. Räjähdys on vastannut noin 20 miljoonaa tonnia TNT-räjähdettä.

Googlen kuvahaulla löytyy lukemattomia muitakin kiehtovia kuvia kraattereista.

Aikojen saatossa monet kraatterit maanpinnalla ovat kadonneet liki havaitsemattomiin, mutta näin ei ole asianlaita kaikilla planeetoilla.

Google Earth ohjelmalla on mahdollista matkustaa esim. Marsin pinnalle tutkailemaan, minkälaisia kraaterimuodostumia tuolta planeetalta löytää. Autenttinen tunnelma ja aidot NASAN valokuvat marsin pinnalta tekevät retkestä lapsille huikean jännittävän. Myös kuun pinnalla voi vierailla ja katsella upeita videoita ja tietoiskuja mm. Mare Moscoviensesta eli Moskovanmerestä (joka ei kylläkään ole meteoriittikraateri, kunhan mainitsin... ;) )

Meillä lapset ovat paljon leikkineet tällä ohjelmalla, etenkin esikoinen, joka tuntuu olevan jo luonnostaan hurjan kiinnostunut avaruudesta ja tieteistä yleensäkin. Eikä tämä ohjelma pettänyt tälläkään kertaa, lapset istua nakottivat tietokoneella ja tutkailivat erilaisia kuvia ja videoita melkoisella mielenkiinnolla. Eikä haittaa lainkaan, että lopulta eksyttiin jo aiheestakin ja lähdettiin seikkailemaan linnunradan uumeniin...

Tieteen suuret arvoitukset

2009-11-26T16:03:00.005+02:00

Nyt täytyy taas tulla kehumaan erästä kaupallista tuotetta... :)
Katselin eilen illalla mieheni kanssa tämän DVD:n joka postista kopsahti ja tänään on tarkoitus katsoa se myös lasten kanssa, niin hyvä se oli.

Levy kuuluu sarjaan Tieteen suuret arvoitukset ja kyseessä ensimmäinen osa, MAAN SYNTY.

Tilasin levyn oikeastaan hetken mielijohteesta, koska ajattelin, että siitä saattaisi olla hyötyä opintojen kannalta, mutta sain ehkä oikeastaan enemmän kuin tilasin. Video kertoo hyvin kansantajuisesti maan syntymän, miten syntyi kuu, mistä tulivat maapallolle meret ja happi ja kuinka kauan tämä kaikki oikeastaan kesti. Erittäin loistava video!

Sarjaan kuuluu vielä 12 muutakin levyä:

Nyt tuon ensimmäisen levyn nähtyäni, jatkan tilausta ja aion katsella pitääkö sama laatu vielä loppuun asti, eli kannattaako koko tuo sarja tilata, hintaa kuitenkin on reilut pari kymppiä / osa.

Bonnierilla on myös muita hyviä DVD-sarjoja, mutta niistä sitten lisää, jahka saan ne käsiini ja katseltua läpi.

Seinälehti

2009-11-22T19:32:00.013+02:00

Seuraavaksi oli vuorossa sitten seinälehden tekeminen. Me jaoimme maapallon synnyn kolmeen vaiheeseen, jotta jokainen lapsi saisi oman työnsä.
Esikoinen valitsi Thean törmäyksen maapalloon, numero kakkonen valitsi Haadesvaiheen ja prinsessa valitsi maapallon syntymän. Lapset saivat myös itse valita millä tekniikalla piirrokset toteuttaisivat.

Teimme prinsessan kanssa esivalmisteluja. Leikkasimme ensin tuollaisen ison paperinpalan, jolle piirsimme tähtiä ja pilkkuja vahaliiduilla.

Kuten kuvista näkyy, eivät keltaiset tähdet oikein tuppaa erottumaan valkoista paperia vasten.

Mutta kun tämän jälkeen laveerasimme paperin tummemmalla värillä, tähdet tulivatkin selvästi näkyviin.

Sekoitimme tummansinistä, mustaa ja violettia, jolloin saimme elävämmän pinnan meidän avaruuteen.

Sillä väliin kun avaruus kuivui rauhassa, ryhtyivät lapset puuhailemaan. Prinsessa valitsi työvälineikseen liidun, jolla sitten piirteli meteoriitteja ja muita kappaleita törmäilemässä toisiinsa.

Esikoinen piirsi ensin paperille pahvilautasta ja lasia hyväksikäyttäen kaksi ympyrää, joista isompi on planetta maa ja pienempi Thea.

Tämän jälkeen hän maalasi harmaalla värillä maapallon pinnan. Theaan hän käytti sekoitettuna vihreää ja punaista.

Maapallon pinnan hän lopulta viimeisteli töpöttämällä sienenpalasella hiukan ruskeaa väriä.

Numero kakkonen taasen piirsi pahvilautasen avulla ensin ympyrän vahaliiduilla.

Tämän jälkeen hän tiputti paperille hiukan keltaista ja punaista ja pillillä puhaltamalla sai aikaan elävän pinnan.

Planeetta maa Haades-vaiheessaan.

Lopulta kaikki kuvat leikattiin irti papereista.

Tämän jälkeen leikatut kuvat liimattiin kiinni avaruuteen aikajärjestyksessä ja alle liimattiin kuvatekstit.
Ensin planeettojen muodostuminen yhteen törmäilevistä kappaleista, eli prinsessan työ...

....seuraavaksi Thean törmäys maahan ja kuun syntymä....

... ja lopuksi numero kakkosen kuvaus Haades-vaiheesta.

Tässä vielä kuvatekstit lähempää kuvattuna:
Prinsessan kuvateksti.

Esikoisen kuvateksti

Kakkosen kuvateksti.

Ja tältä näyttää sitten lopullinen työ:
Tämän kuvan ottamisen jälkeen mä kiinnitin vielä tuohon seinälehden yläpuolelle seuraavanlaisen tekstin:
Maapallon syntymä n.4 600 000 000 vuotta sitten...

Nyt tuo seinälehti saa nököttää keskeisellä paikalla seinällä siihen asti kunnes se korvataan toisella seinälehdellä, jonka teemme sitten maapallon hadeistisesta vaiheesta. :) Tämä oli kivaa puuhaa.

Tieteen näkemys

2009-11-19T00:37:00.006+02:00

Nopea postaus yösyömmellä...

Tänään mentiin sitten tarujen sijasta tieteeseen. Katseltiin tv:stä muutama dokkari liittyen alkuräjähdykseen, planeettojen ja kuun syntyyn ja sitten luettiin aiheesta parista kirjasta.

Opettaja.tv:stä tulee aika ajoin erittäin hyvä sarja Avaruuskansiot, jotka kannattaa ottaa nauhalle, jos se on mahdollista. Joitakin pätkiä noista sarjoista löytyy myös täältä.

Jo aikaisemmin tässä blogissa hehkutin tätä kirjaa:

Karttakeskuksen Maapallo, Päätoimittaja James F. Luhr.

Todellinen helmi kaikkien kirjahyllyyn. Yli viisisataa sivuinen opus maapallosta. Isoja, kauniita kuvia ja paljon asiatekstiä, todella hintansa arvoinen teos!

Tässä kirjassa selitetään mm. alkuräjähdys, auringon ja planeettojen synty nanosekunnin tarkkuudella. Lapset viihtyivät kirjan parissa melkoisen tovin, eikä ollut edes ensimmäinen kerta.

Maxi makasiinissa törmäsin Peter Acroydin kirjoittamaan ja kirjaliton julkaisemaan kirjaan: Maailman synty.
Tämä kirja valottaa mukaansatempaavasti historiaa alkaen alkuräjähdyksestä läpi ihmiskunnan historian alkuvaiheiden. Lapset eläytyivät kuuntelemaan tätä kirjaa todella mielellään ja ainakin esikoinen lueskeli tätä vielä välipalallakin. Itse pulitin kirjasta 9,90€ joten kirja ei ole hinnalla pilattu. Uskoisin sen löytyvän myös useammasta kirjastostakin.

Tämän päivän jälkeen ei ole epäselvää mistä maailma on tieteen valossa saanut alkunsa. Eri asia onkin sitten vastata kysymykseen: miksi? ;)

Omat syntytarinat

2009-11-17T21:13:00.001+02:00

""Ainekirjoitus on yleensä lyhyt pätkä tekstiä, joka kirjoitetaan opettajan tai muun auktoriteetin vaatimuksesta. Vaatimukselle kirjoittaa aine ei yleensä ole mitään järkiperäisiä perusteita.

Ainekirjoitus (tai lyhyesti aine) voi olla pitkä tai lyhyt, aineen sanojen lukumäärää ei ole määritelty. Tosin käytännön minimipituudeksi aineelle on muodostunut yksi. Jos aineessa on nolla sanaa, sitä voidaan pitää liian lyhyenä.

Ohessa esimerkki lyhyestä ja ytimekkäästä aineesta:

"Jakoavain." "" ( Hikipedia )

Eilisten kertomusten perusteella ehdotin lapsille, että he voisivat kirjoittaa omat luomiskertomuksensa, antaa mielikuvituksensa laukata ja pohtia, että millä muulla tavoin maailma olisi voinut syntyä. Onneksi pojat pitävät tekstien kirjoittamisesta, varsinkin kun he saavat tehdä sen koneella, joten aiheesta ei tarvinnut sen enempää neuvotella. :D Aluksi ajattelin, että ainekirjoitus koskisi vain näitä kahta vanhempaa poikaa ja että tyttö voisi vaikka piirtää aiheesta oman näkemyksensä, mutta tytöllä olikin eriävä kanta asiaan, joten hänkin kirjoitti sitten lyhyen syntytarinan innosta puhkuen. (hän on VIHDOINKIN niin iso tyttö, että voi osallistua isojen poikien kanssa haastaviin ja mielenkiintoisiin projekteihin... ;))

Tällaisia tekstejä pojat saivat aikaiseksi:

ESIKOISEN TULIVUORI

Kun galaksimme oli niin tyhjä, vain sen keskustassa on yksi iso punainen pallo jättiaurinko, joka räjähti. Ensimmäiset pikku auringot tulivat ja tekivät omia planeetan osia.

Ensimmäinen teki planeettoja, jossa voisi elää, mutta aurinko näki kauniin sinisen johon teki eloa.

Auringosta tippui pala mereen joka alkoi kiehua, se pala isoni, isoni, ja isoni ja teki vesiplaneetalle oman suojapaikan. Tuli merenalainen tulivuori joka nousi pinnalle asti. Aurinko nimesi sen Maailman synnyksi. Ensimmäinen tulilohkare joka oli valkoinen ja liikkuva, se meni avaruuteen asti, se teki pilvet. Seuraava oli kova ruskea ja niitä oli paljon ne meni moneen suuntaan, niistä tuli maata.

Oli mennyt päiviä, mitään ei syntynyt. Aurinko suuttui ja kokeili tehdä ihmisen nimeltään Aggor. Hän meni veteen joka oli ihanan viileää, mutta Maailman synty suuttui paljon ja ampu tulipallon, joka oli ison sininen ja sen sisällä liikkui ötököitä. Se syöksyi vauhdilla veteen, Aggor oli tyytyväinen kun oli niin vilpoisaa. Hän pelästy kun näki ison ötökän tulevan häntä kohti. Hän kauho ja kauho rannalle päin, mutta turhaan. Maan synty oli antanut sille isolle ötökälle nimen Squalus (Hai). Hai sai Aggorin kiinni ja Maan synty ajatteli tehdä lisää Squaluksia ja muita kasvis-, liha-, ja kaikkiruokaisia. Sitten hän teki mereen vihreitä pitkiä liikkumattomia ruokia. Hän nimitti sen seawediksi (Merilevä). Seuraavaksi kaloja Luciuseita (Hauki) ja muita. Kun meri oli valmis hän levähti kolmeksi kuukaudeksi.

Herättyään hän näki, että uusi ihminen tuli. Hän suuttui niin paljon että maa järisi. Silloin se ajatteli antaa sille nimen, sen nimi on terrae motus (Maan järistys). Sitten hän käytti Terrae motusta siihen ihmiseen. Ihminen juoksi juoksemistaan, mutta tippui rakoon ja hän kuoli, Aurinko suuttui mutta heltyi lopulta.

Maan synty lepäsi taas, oli mennyt yksi kuukausi. Hän heräsi ja hän näki että ilma oli kylmä, joten hän teki kaksi tulipalloa jotka olivat ihan jäätävän kylmiä. Ne meni pohjoiseen ja itään niistä tuli kaksi kylmää maata etelä- ja pohjoisnapa. Sitten hän ajatteli, että niihin voi mennä ihmisiä asumaan kunnon suojilla. Sitten hän huusi `Aurinko! Ihminen voi asua tuolla valkoisessa paikassa!´. Aurinko mietti, sitten hän sanoi `tulkoot sinne kunnon asumispaikat. ´ Maan synty hymyili viekkaasti. Parin viikon päästä Aggor oli ilman kunnon asuja ja kuoli kylmyyteen. Aurinko erotti Maan synnyn.

Toiselle puolelle maata itse tulivuori teki kaikkein pahimman ja ilkeimmän kunnan, kun taas Aurinko teki kiltin ja hienon kunnan, mutta käski niitä mennä sotaan tulimaan kanssa. Auringon kansa mietti ja epäröi. Sitten aurinko lupasi Rikkauden- ja Vallanjumalalle, että antaisi rikkautta ja valtaa voittajalle. Sitten ne sopi, Vallan jumala on tulen heimon puolella, kun taas Rikkaus valon puolella. Sota alkoi. Mitään hyvää ei kyllä tapahtunut, kun pahuus voitti sodan ja valo kuoli. Maailma oli silloin lohikäärmeiden vallassa ja kilttejä kidutettiin.

Itse galaksin keskellä oleva jumalten maailma, yhdisti voimat tuhoamaan tulen valtakunnan. Pahuus voitti jälleen, jolloin tappelu jatkui päiviä, öitä, päiviä, öitä, päiviä, öitä, kunnes tulet hyökkäsivät muihin ihaniin ja kauniisiin planeettoihin lohikäärmeiden kanssa. Itse jumalat eivät voineet tehdä mitään. Ne mietti ja mietti, tuli paljon ehdotuksia, kuten tappaa yksi kerrallaan. Ne kokeilivat sitä, mutta ei toiminut. Sitten yksi keksi tulen, mutta se ei käynyt yli jumala Gorrakille, eikä muille. Itse tulet ovat jo jumalten maailmassa. Sitten ne suostu, itse ylijumala meni taistelemaan ja tuhoutui tahalleen. Sitten tuli alkuräjähdys, kaikki syntyi uudelleen. Maailma, planeetat ja itse ylijumala Gorrak, toisella nimellä Jumala, joka teki koko elämän uudelleen.

TOISEN POJAN SUPERNOVA

Olipa kerran avaruus. Kun avaruudesta syntyi supernova, maapallo kehittyi täydelliseksi, ja näin eläimet tulivat maahan eri tavoin. Kaikki peurat ja aivan kaikki syntyivät eri asioista kuten ötökät syntyivät kukista, ja kun taas kalat syntyivät simpukoista, ja eläimet syntyivät taas jätteestä jota oli vielä levällä koko maassa, mutta ihmiset syntyivät sateesta.

Kun ihmiset kuolevat heistähän tulee multaa ja niin kasvit kehittyivät, ja kun tuli seuraava sade ihmiset tulivat maahan uudestaan, ja he löysivät kaikkea ruokaa niistä kasveista ja mehiläisten hunaja oli heille tärkeintä. Ja niin erilaiset ihmiset alkoivat tehdä luolia, ja sun muuta. Erilaisia asusteita ne keksi suoraan kun ne ihmiset piirsi erilaisia vaatteita, ja talot syntyivät kun ne yrittivät rakentaa erilaisia aseita. He keksivät keihään suoraan kun ne pyydystivät eläimiä he heittivät keihään se jäi pystyyn niin he keksivät talon, ja antoivat talolle nimen ja niin talo ja aseet nimettiin hauskaksi. Jänistäkin kutsuttiin loikkaliksi ja sitten johtajalle annettiin tehtäväksi valita eläimille nimet hyvin.

Ja kun kaikki eläimet olivat valittu ne luolamiehet alkoivat rakentaa erilaisia taloja kuten kerrostaloja ja rivitaloja ja monia erilaisia taloja ja härveleitä kuten kivijunia ja autoja, kaikkea erilaista. Mutta se on harmi ettei kiviburger toiminut, se romahti koko ajan. Onneksi ne keksivät liiman jonkun kasvin ytimestä. Näin he saivat kivi burgerin valmiiksi, niin he keksivät hampurilaiset noin hyvin ja noin nopeasti. Ne kehittyvät kohta varmaan tulevaisuuteen heh. Noin he saivat erilaisia kasvis tai liha purilaisia.

He olivat tosi ahkeria ja rakensivat aina vain parempia taloja ja he tekivät jääpomo taloa ainakin yhden. He menivät nukkumaan ja tuuli tuhersi taloihin. Seuraava aamu tuli ja yö meni ja he tekivät töitä paiskien koko ajan iltaan saakka, koska silloin oli tauko. He söivät ruoat nätisti ja joivat nopeasti jotta pääsisivät töihin nopeammin. Niin he keksivät miekanterän kivestä ja varren puusta.

Yht'äkkiä tuli myrsky ja luolalaiset olivat pulassa, sillä myrsky tuhoaisi heidän talot. Luolamiehet menivät paniikista koteihinsa. Siellä he katselivat myrskyä ja kun myrsky laantui niin kaikki luolamiehet ryntäsivät ulos katsomaan joko myrsky laantui. Yht´äkkiä luolamiehillä kävi tuuri eikä mitään hajonnut ollenkaan. Heillä tosiaan kävi kuin kävi tuuri. Mutta he vain rakensivat päivät pitkät eikä väsyttänyt ollenkaan.

Sitten tuli sade ja kaikki tarvitsivat suojaa jopa työmiehet. Se oli mahtavin kaatosade ikinä! Työmiehet ottivat takit ylleen ja hatut, jotka muorit olivat tehneet. He kasvattivat uusia kasveja ja paljon erilaisia vihanneksia kuten porkkanaa ja lanttua sekä pinaatteja että myös perunaa ja maissia ja ottivat hunajaa mehiläisen pesästä, söivät hunajapurilaista ja paiskivat koko päivän töitä. Etsivät kaikkea villi ja kesyeläimiä, tekivät vaatteita ja sovittivat niitä ja erilaiset tekivät tuoleja ja telttoja ja aivan kaikkea mitä halusivat.

Eräänä päivänä oli helle ja kaikki levähtivät. Helteeseen tuli sade juuri kun kaikkein mahtavin keksiä keksi puusta kunnon mukin ja mahtava poppamies keksi tulen. Näin maa kehittyi entistä paremmaksi ja seuraavakin päivä kului nopeasti. He eivät keksineet tekemistä, mutta se mahtava kiviheimon poppamies halusi, että leikitään. Niin keksiä antoi hänelle nopat ja mikä parasta kivi heimon keksiä oli keksinyt pelilaudan ja nappulat. Kaikki ihmettelivät koko ajan nappuloita pelilautaa ja noppia. Sitten poppamies kysyi pelaavatko he vai eivätkö pelaa? Kaikki nyökkäsivät yhtä aikaa ja poppamies aloitti kunnes peli oli pelattu loppuun. Oli ilta, he kävivät nukkumaan.

Seuraava aamu koetti pian ja kaikki olivat puhuneet uudesta pelistä. He menivät taloihin aina vain kiinnostuneempina kertomaan ystävilleen pelilaudasta. Aina kului aikaa ja päiviä ja kaikki nukkuivat, joivat, söivät, kunnes eräänä päivänä johtaja nukkui ikuista unta. Kaikki menivät hänen ympärille puhuivat koko ajan johtajalle ja heittivät muistoja hautaan ja lausuivat surunrunon. Aina jokainen lausuu tosi surullisena ja pikku alamaiset nimittivät poppamiehen johtajaksi. Jotkut hyväksyivät ja jotkut panivat vastaan ja sanoivat että keksiä saisi olla johtaja, mutta poppamies sanoi ettei se käy koska oli johtajan poika ja ainut suvusta saa suurista suurimman vallan ikuisiksi ajoiksi.

TYTÖN MAAN SYNTYMÄ

Olipa kerran maa jossa oli taivas pelkästään. Ja pilvi jossa oli Jumala joka halusi maan, meren, nurmikon ja vuoret, se teki siitä tulimeret.
Jumala tuli kipeäksi se oksenti. Siitä tuli maa. Vuoret tuli itsekseen. Sitten Jumala loi naisen ja miehen.

Sellaisia tarinoita meille syntyi tämän päivän aikana. :) Pappa sanoisi, että sammakon mielestä kutukin on hienoa, mutta kyllä minusta tarinat olivat ihania kaikki. :) Se on harmillista, että kirjoitusnopeus ei vielä ole lapsilla niin hyvä, että koko se mielikuvitus saataisiin valjastettua paperille, mutta ainakaan yritystä ei puutu. Tästä tehtävästä pidettiin ja se näkyi kyllä innokkaana kirjoittamisena, molemmilta poijlta syntyi A4 verrran konekirjoitustekstiä ja tyttö kirjoitti saman verran käsin. :) Hienoja tarinoita, kerta kaikkiaan. :)

Syntytarinat

2009-11-16T20:12:00.007+02:00

Tänään pääsimme sitten alkuun tässä "maa aikojen alussa" -projektissa.

Maailman synnystä on eri kulttuureissa ollut jos jonkinlaista tarinaa. Sitä mitä ei varmasti tiedetty on koetettu selittää erilaisilla taruilla, joita nykyään myyteiksi kutsutaan.
Tältä pohjalta istuimme lasten kanssa alas ja luimme näistä muutaman.

Tässä hyvänä apuna oli Neil Philipin Suuri myyttikirja, joissa erilaisia maailman syntytarinoita on koottu kirjoihin ja kansiin. Kyseistä kirjaa ei löydä enää uutena, joten kannattaa matkata kirjastoon, josta se lasten osastolta melko varmasti löytyy.
Kirjasta luimme muunmuassa Navahojen, austraalialaisten ja kiinalaisten syntytarinat.

Skandinaviassa on omat kertomuksensa maailman synnystä ja meille tutuin on varmasti itse kalevala. Kalevalasta on kirjoitettu muutamia lapsille soveltuvia, selkokielisiä opuksia, joista uusin taitaa olla tämä Kirsti Mäkisen kirjoittama Suomen lasten kalevala.

Ihan hyviä, vanhempiakin teoksia löytyy mm. Martti Haavion Kalevalan tarinat, jossa ei runomuotoa ole liiaksi rikottu, mutta kieltä on selkeästi yksinkertaistettu.

Maailman yksi tunnetuimpia ja opetetuimpia tarinoita on tietysti myös raamatun luomistarina. Vaikkei meillä olla mitenkään uskonnollisia, päinvastoin, näen kuitenkin maailman levinneimmän ja uskonnollisesti kenties tärkeimmän kirjan tuntemisen hyvään yleistietoon kuuluvaksi. Jostain kirjakerhosta meille taannoin saapui kuukauden kirjana Jaakko Heinimäen kirjoittama Suomen lasten raamattu. Kirjaa selailtuani päätin sen jäävän meidän perheen kirjahyllyyn sen selkeyden ja satukirjamaisuuden vuoksi. Tästä kirjasta luimme nyt ensimmäisen tarinan, eli sen raamatussa kerrotun ensimmäisen luomistarinan.
Kirja on muuten saatavissa myös äänikirjana.

Tarinat muuten kirvoittivat melkoisen mielenkiintoisen keskustelun. Lapset ihmettelivät muunmuassa sitä miten skandinaviassa ennen uskottiin sateenkaaren olevan silta Jumalten ja meidän maailman välillä. Evätkö he todella ymmärtäneet, että sateenkaari on vain valon heijastumista vesipisaroista!?!?! Lapset huomasivat myös, että yhteistä kaikissa näissä tarinoissa oli jonkinlainen Jumalusko, eli maailma oli aina jonkun ihmistä suuremman olennon luoma. Myös muna-teema toistui eri tarinoissa; kalevalassahan maailma syntyi sotkan munasta, mutta hyvin saman tyyppinen tarina on myös kiinassa, jossa kaikki lähti liikenteeseen munan sisältä. Tuolloin ei ilmeisesti ole pahemmin pohdittu sitä kumpi oli ensin, muna vai kana. ;)

Osa tarinoista ja tarinoiden hahmoista olivat jo lapsille entuudestaan tuttuja. Skandinaavinen jääjättiläinen ja feeniks lintu kun molemmat esiintyvät esim. poikien rakastamassa Harry Potter kirjasarjassa. Kreikkalainen mytologia on tullut tutuksi myös Percy Jackson -kirjasarjassa, jonka on kirjoittanut Rick Riordan.

Historiasta

2009-11-11T17:33:00.003+02:00

Mä tässä taannoin pohdin lasten historian opetusta ja aloin siltä pohjalta tutkailemaan sitten peruskoulun historian valtakunnallista opetussuunnitelmaa. Keskusteltiin aiheesta myös mieheni kanssa.

Itse rakastuin historiaan jo ala-asteella, jolloin rakastuin mytologiaan ja rakkauteni historiaan vain voimistui päästessäni ylä-asteelle. Sotahistoria kiinnostaa minua yhä... no historia kokonaisuudessaankin. Siitäkin huolimatta käsitykseni historian oman aikani opetuksesta on jotenkin pirstaleinen. Historiaa ei opetettu loogisessa järjestyksessä ja pääpaino oli vuosilukujen muistamisessa sen sijaan, että oltaisiin jotenkin osattu visualisoida tuota historiaa niin, että olisi jäänyt edes jonkinlainen kunnon kuva siitä mihin kohtaan aikajanalla mikäkin tapahtuma ajoittui. Suomen historia käsitettiin erillään muun maailman historiasta ja jäi siis jotenkin kokonaisuudessaan erilleen kaikesta muusta. Miehellä oli samansuuntaisia kokemuksia, yhä edelleen on muistissa vuosilukuja, mutta kokonaisuuksien hahmottaminen historiassa, ja suomen historian yhdistäminen maailmanhistoriaan tuotti ja tuottaa vaikeuksia.

Tältä pohjalta lähdin sitten tutkailemaan uutta opsia ja uusia historian oppikirjoja siinä toivossa, että jonknlaista muutosta parempaan olisi tapahtunut.
Ensimmäinen huomio oli, että historian opetus alkaa suomen historian osalta viimeisen jääkauden loppupuoliskolta, eli noin 10 000 vuotta eKr. ja jatkuu viidennen luokan osalta osin tuonne suomen itsenäistymiseen saakka. Maailmanhistoriaa käsitellään kivikaudesta aina tuonne 1700 luvun lopulle asti.

Mutta onhan maailma ollut jo ennen kivikautta?!?! Missä kaikki se aineisto on käsitelty? Historian kuudennen luokan oppikirjassa oli kaksi lukua aiheesta maailman synty, mutta se on hyvin ylimalkaisesti ohitettu, dinosauruksiakin käsiteltiin kokonaisessa yhdessä luvussa. Olin melko hämmästynyt tämän johdosta. Aloin oikein tosissani etsimään Opsista, että missä kohtaa lapsille opetetaan maapallon syntyhistoriaa, käsitellään mm. lapsia kiinnostavia dinosauruksia yms. ja... kappas vaan, se löytyy elämänkatsomustiedon opsista!

Tästähän olis nyt sitten helppo tehdä johtopäätöksiä, että maailman synty jätetään käsittelemättä, koska se sotii kreationismia vastaan ja ehkä tällä tavoin sitten halutaan välttää uskonnon ja tieteen kolahtaminen yhteen. Historian opetus näin ollen aloitetaan suunnilleen siitä mistä alkaa raamatunkin tarina, ensimmäisen ihmisparin luomisesta. Mutta... jotta asia ei olisi yhtään helpompaa, etsiskelin opsista sanaa evoluutio, ja kas... evoluutio oppi käsitellään ylä-asteen biologiassa! Kuka näitä opseja oikein suunnittelee?

Siis minkä ihmeen takia pitää kaikki opettaa tällätavoin poukkoillen eessun taassun? Miksei historian opettamista voida aloittaa siitä mistä kaikki alkoi, maailmankaikkeuden ja maailman synnystä? Siinä tulisi samalla selväksi käsite evoluutio ja monet, monet muut asiat. No... tätä sitten ihmettelin suuresti muutaman päivän ajan ja sainkin sitten ahaa-elämyksen, no sillä tavoinhan mä lähden lapsia opettamaan, historian pohjalta!

Mun päässäni alkoi muotoutua suurehko projekti, joka keskittyisi nimenomaa historian ympärille sisältäen sitten kaikki muut aineet matematiikkaa lukuunottamatta. Historiahan on kaiken perusta... siis KAIKEN. Se sisältää maantiedon, maiden rajat, maantieteelliset muutokset, ihmisten ja eläinkunnan kehityksen, musiikin, taiteen ja käsityön kehityksen... siis ihan kaiken sen yleissivistyksen pohjan, jota kouluissa lapsille opetetaan. Ilman historiaa ei ole mitään, historian takia me olemme me ja maailma makaa niin kuin makaa.

Me aloitamme nyt siis kokeilun, jossa emme enää opettelekaan yksittäisiä aineita, vaan keskitymme yhteen suureen kokonaisuuteen historiaan, jonka ympärille sitten rakennamme useita pienempiä projekteja. Lähdemme tähän projektiin valtavalla innolla ja suurin odotuksin, aika näyttää mitä tästä kaikesta jää käteen! :)

I,m back. Olen selkä... ;)

2009-11-11T16:12:00.003+02:00

Heippahei vaan kaikille!

Katosin bittiavaruuteen noin vuosi sitten vain palatakseni takaisin nyt intoa puhkuen. ;)
Meille on tapahtunut tänä aikana kaikenlaista, tärkeimpänä ehkä se, että perheenjäsenten lukumäärä kasvoi yhdellä tämän vuoden elokuussa, jolloin perheeseen syntyi tyttövauva. :) Tyttö täyttää kohtapian siis kolme kuukautta, joten pieni rakkauspakkaus tuo ihanan lisän tämän perheen arkeen. <3

Kotikoulusta sen verran, että edelleen kotikouluillaan täällä suunnassa, eikä loppua nävy. Syksystä remmiin astui sitten vakkaristi myös tämä meidän numero kolmonen, elikkä tytön koulu alkoi tässä samalla. Nyt sitten mennään tällä kokoonpanolla eteenpäin.

Tauko tämän blogin päivittelemisessä teki ihan hyvää... kun jostain asiasta tulee pakkopullaa ei sitä ei ole mieltä jatkaa. Otin ehkä turhaa stressiä siitä, että tämä blogi tulisi säännöllisesti päivitettyä ja että kaikki opiskelut tulee pilkulleen ylös merkittyä, ehkä siksi sitten koko kirjoittelusta sinänsä meni ilo. Jatkossa aion ottaa vähän löysemmin rantein. Ihan kaikkea tänne en enää kirjaa ylös, jokaista tehtävää en näe mielekkääksi listata, mutta isommat projektit ja hyvät ideat plus linkkivinkit ainakin kirjailen muidenkin käyttöön.

Kotikouluttautumisen suhteen tilanne on nyt se, että siitä pakonomaisesta suorittamisesta on hellitetty myös sillä saralla. Me teemme asioita omaan tahtiimme ja siinä järjestyksessä kun ne tuntuvat hyviltä suorittaa. Olemme siis vieneet opiskelua enemmän Unschooling menetelmään päin, niin paljon kun se tässä suomalaisessa yhteiskunnassa on mahdollista. Varsinaista etukäteistä opetussuunnitelmaa en enää tee. Meillä on juuri alkamassa uusi, pitempi projekti, joka kietoutuu vahvasti historian ympärille, tämän projektin suunnittelusta ja kulusta tulette varmaan kuulemaan nyt jatkossa hyvin paljon. ;)

Tästä se taas lähtee.... tervetuloa mukaan!

Toistaiseksi loppu

2008-12-28T19:49:00.003+02:00

Meillä on nyt aika tarkkaan vuosi siitä kun päätimme ryhtyä kotiopetuksen pariin.

Vuodessa on opittu paljon ja vielä on paljon opittavaa. :) Mitä tulee peruskoulun oppimäärään ja myöskin kotikouluun itsessään.

Me jatkamme edelleen kotikouluttamista lasten osalta, mutta koska kaikenlaiset uudet tuulet puhaltavat, jää tämä blogi nyt toistaiseksi tauolle. Intoa ei tämän blogin pitämiseen toistaiseksi ole, eikä liioin aikaakaan. Kotiopetuksen lisäksi kun näinkin isossa perheessä riittää tekemistä muutoinkin PLUS, että aion jatkossa tehdä myös palkkatöitä kirjanpidon parissa, onneksi tätäkin kotona. :)

Kiitän ja pokkaan matkaseurasta! Ehkä palailemme tänne vielä myöhemmin. ;)

Jos kysymyksiä herää, voi niitä edelleen lähettää minulle tuolla oikealla ylhäällä näkyvään sähköpostiosoitteeseen. Kommentoinnin suljen, koska toistaiseksi en aio valvoa blogia mitenkään erityisesti.

Tämän blogin ohessa aion sulkea myös musablogini ja päivityksen alle jäävät ainoastaan henkilökohtainen blogipäiväkirjani, joka löytyy täältä:
http://whiletheworldawaits.blogspot.com/
Sekä lukupäiväkirjani, jota voi seurailla täällä:
http://lukupaki.blogspot.com/

Tämän kirjoituksen myötä toivottelen oikein mukavaa alkavaa vuotta 2009! Pitäkää huolta toisistanne! <3

Check!

2008-12-14T14:00:00.000+02:00

Englannissa käytiin viikonlopun aikana läpi Can - osata voida. Käskymuotoja ja /k/sekä /w/ äänteet. Muitakin verbejä opeteltiin mm. like - verbi. Sanastossa verbien lisäksi lisää eläimiä, tälläkertaa kotieläimiä, kuten vuohi, koira, kissa, lammas, hiiri... etc.

Tämän jälkeen lähinnä kertailtiin jo opittua ja testattiin mitä kaikkea on jäänyt päähän.

Se on siinä.

Nyt me vetelehditään ansaitulle lomalle... kaksi paksua mappia pursuilee tehtyjä tehtäviä, niin ettei kumpikaan mene enää kiinni! Uskoisin, että tarpeeksi ollaan tehty, jollei jopa enemmänkin. :D

Palataan näihin kouluasioihin sitten tammikuussa.... jossain vaiheessa. Jotain yleismailmallista saatan heittää joskus tänne lomankin aikana, mutta nyt jäävät opiskelut ansaitusti tauolle. ;)

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!!!

Loppurutistus

2008-12-12T14:12:00.000+02:00

Uuh... loppurutistus... :D

Äidinkieltä tälläviikolla, käytiin läpi substantiiveja ja adjektiiveja... pääosin. Olihan meillä tietty muutamia saneluitakin, tälläkertaa keskittyen lähinnä lukemisen ymmärtämiseen. Hyvinpä nuokin sujuivat.

Rutistettiin vielä pois muutama tavutusharjoitus ja kerrattiin kaikkea syksyllä opittua... ja nyt... kaikki mitä suunniteltiin äidinkieleen tälle lukukaudelle... on VIHDOINKIN tehty! Olemme väsyneitä, mutta onnellisia! :)

Viikonlopun aikana aiotaan vielä ottaa englantia, siitä sitten raporttia, joko sunnuntaina tai maanantaina. Tämän viikonlopun jälkeen meillä kuitenkin alkaa Piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä ja ansaittu joululoma, jonka aiomme kuluttaa LAINKAAN kotikouluasioita miettimättä! HYVÄ ME! :)

Toisenlaisiin asioihin....

Se on taas tämä joululahja-aika ja sitämyöten sitten olen katsellut muhkeita kirja-paketteja lapsille. No... näitä, varsinaisesti pukinkonttiin päätyviä lahjakirjoja en aio esitellä, mutta muita kirjoja, jotka pistivät silmään, ja jotka ehdottomasti menevät ensivuoden hankintalistalle... ne aion esitellä tässä ja nyt.

Tämä Kirjaliton kustantama Eläinkartasto on värikäs ja mielenkiintoinen maantiedon ja ympäristötiedon yhdistelmäteos. Piirrettyihin karttoihin on selkeästi kuvitettu eri eläinlajit omille asuinseuduilleen. Uskon, että tästä on vielä iloa ja hyötyä meille tulevaisuudessa.

Kirjapajan, Pienten suuria kysymyksiä auttaa vastaamaan lasten loputtomaan kysymystulvaan... siis niihin vaikeisiin kysymyksiin:

Mitä tähtien takana on? Miksi hän saa kaiken ja minä en? Miksei Jumala koskaan vastaa? Miksi, miksi, miksi?

Tämä saattaisi soveltuvasti sopia esim. elämänkatsomustiedon opettamiseen alaluokkalaisille ja varmasti siellä on kysymyksiä myös muistakin aiheista. Tämä menee listalle tyttären koulunkäyntiä ajatellen.

Tämän Kariston kirjan, Piirrä & Pyyhi eläimiä, hankin myös tyttärelle. Kirjan tehtävien avulla voi harjoitella kirjaimia ja numeroita. Runsaiden esimerkkien avulla voi harjoitella näitä avuja omin päin ja pyyhiä sitten pois. Mukana tulee myös kynä, joka suunniteltu siten, että lapsi oppii samalla myös oikean kynä-otteen.

Jo klassikoksi muodostunut tehtäväkirjasarja Opin itse 1-4 (Tammi), jossa on paljon harjoituksia monelta eri saralta... käsitellään vähän moraali-arvoja, opetellaan vuodenaikoja, värejä, ryhmittelyä, saksien käyttöä, kirjaimia, rahaa, kasvien hoitamista, geometriaa, symmetriaa ym. ym. Neiti pitää tämänkaltaisten kirjojen tekemisestä, joten nämä menevät hankintaan.

Gummeruksen kustantama Eka oikea sanakirjani sisältää tuon suomi-englanti-suomi sanakirjan lisäksi tuollaisen puuhavihkon. Puuhavihkossa on 32 sivua erilaisia harjoituksia, joista varmasti on hyötyä kun opetellaan sanakirjojen käyttöä ja sanastoa. Yksi yhteinen sanakirja ja kaksi tehtäväkirjaa tänne kiitos. :D

Ilmeisesti saman nimiseen TV-sarjaan perustuva, ja Otavan kustantama Poinzi käsittelee hauskalla tavalla terveystiedon asioita. "Miten ylläpitää hyvää oloa, kohentaa kuntoa, syödä terveellisesti, huolehtia hampaistaan ja nukkua hyvin."

Lasten keskuksen kustantamat Mten kirjoitan raportteja ja Miten kirjoitan Tarinoita menevät myös hankintaan.

Miten kirjoitan raportteja -kirjan esittelyteksti:

"Teos on täynnä ideoita ja innostavia erimerkkejä, jotka johdattavat nuoren kirjoittajan kokeilemaan kykyjään ja harjoittelemaan erityyppisten tekstien tuottamista ja tyylin hiomista. Kirjassa opastetaan kirjoittamaan lehtiartikkeli ja matkakertomus, tekemään haastattelu ja laatimaan kirja-arvostelu.
Kirjan käyttäjä oppii myös tunnistamaan puolueellisen tekstin, jolla lukija yritetään saada vakuuttuneeksi jostakin asiasta. Hyödyllistä on myös oppia jo varhain laatimaan oma ansioluettelonsa."

Ja sama teksti Miten kirjoitan tarinoita kirjasta:

"Teos auttaa ideoita pursuavan nuoren kirjoittamisen alkuun. Aluksi esitellään erilaiset tarinalajit sadusta tieteiskertomukseen ja sarjakuvatarinaan. Kirjassa neuvotaan helppotajuisesti miten tarina rakennetaan ja miten luodaan kiehtovia henkilöhahmoja. Siinä neuvotaan miten jännittävät käänteet ja juonen arvoituksellisuus pitävät lukijaa hyppysissään. Taidot karttuvat myös kirjoittamisen apuvälineiden, kuten miellekartan, hyödyntämisessä. Ja kun kirjoittajan kipsi iskee, siihenkin löytyvät lääkkeet..."

Lapsille suunnattu historian kirja, joka valaisee maailmankaikkeuden synnystä aina tähän päivään asti, ihmiskunnan kehittymistä. Wsoy:n Lyhyt historia kaikesta sisältää 101 sivua täyttä asiaa. :D Koska ikäsuositus on 6+, niin tämän avulla saadaan varmaan integroitua noita historian tunteja myös tytölle. :)

Samaan sarjaan menee myös tämä Otavan, Koululaisen maailmanhistoria (192 s.)
Esittelyteksti kertoo seuraavaa:

"KOULULAISEN MAAILMANHISTORIA kertoo historian keskeisistä tapahtumista selkeästi ja helppolukuisesti. Maailmanhistoria on jaettu viiteen kronologiseen jaksoon, joissa tapahtumia käsitellään aihepiireittäin. Aikajanat näyttävät, mitä maapallon eri kolkissa on tiettynä ajanjaksona tapahtunut. Kuka kukin on -sivuille on koottu kuvauksia kunkin aikakauden tärkeimmistä ihmisistä. Runsaat valokuvat, havainnolliset piirrokset ja kartat elävöittävät historian tapahtumia, historiallisia paikkoja, henkilöitä ja esineitä. NEIL GRANT tunnetaan asiantuntevista, nuorille lukijoille suunnatuista historiakirjoistaan. Kirjan suomenkieliseen laitokseen sisältyy katsaus Suomen historiaan."

Sarjakuvatyylinen kirja englannin leikkimieliseen opiskeluun. Otavan Inglish on suunnattu nuorille ja varoituksessa sanotaan, että sisältää rumia sanoja, mutta mitä sitten lieneekään nämä sanat... ikäsuositus 10+.

Otavan Hakukone on tietokirja, joka on kuitenkin jotain muuta... google kansien välissä.

Esittelyteksti osaa varmaan kertoa parhaiten:

"Hakukone on täynnä kiinnostavaa asiaa historiasta, luonnontieteistä, ihmisestä fyysisenä ja psyykkisenä olentona, merkittävistä henkilöistä, planeetastamme, taiteesta, viihteestä, mediasta, tekniikasta ja yhteiskunnasta. Nykyinen elämäntapamme uusimpine ilmiöineen ja teknisine keksintöineen asetetaan historiallisiin ja globaaleihin yhteyksiinsä. Kirja vastaa niihinkin kysymyksiin, joita et olisi ikinä keksinyt esittää: Oliko Beethoven punkkari? Milloin laukaistiin ensimmäinen avaruussukkula? Missä maassa on yli 75 toimivaa tulivuorta? Missä maissa on enemmän lampaita kuin ihmisiä? Ja miksi me hymyilemme (lukiessamme tätä kirjaa)?"

Näillä kirjoilla koetetaan sumplia ensi keväänä eteenpäin. Lisää historian materiaalia ja opuksia etsiskelen... ehdottomasti ostoslistalle menevät myös nämä (jotka olen saattanut jo mainita aiemminkin...):

Tässä tulee olemaan meidän historian opintojen kulmakivi, sitten jahka historia meidän kohdalla alkaa. Tämä sarja on ainakin jokaiselle minun ikäiselleni jo ennestään tuttu. :) Opetussarja on uudelleen masteroitu ja ajantasaistettu ja soveltuu mielenkiintoisuutensa vuoksi varmasti myös jatkuvaan opetuskäyttöön.
Kertaukseen ja asioiden mieleen painamiseksi on tämä peli varmasti verraton ja hauska:

Pelissä kilpaillaan siitä kuka muistaa historian keskeisimmät tapahtumat parhaiten. Peli sisältää 1300 kysymystä ja tehtävää kahdessa vaikeustasossa sekä ennen julkaisemattoman Olipa Kerran… kokoelma-DVD:n.

Sarja on muutenkin hyvä, sillä ensi syksynä tulevat Yllissä käyttöön myös nämä kirjat:

Kirjoja on sarjassa kokonaiset kahdeksan ja jokaiseen kirjaan sisältyy sitten tuo kyseisen sarjan DVD. Mitä tulee ihmisen biologiaan ja oman terveyden ylläpitämiseen, helpompitajuista ja parempaa ohjelmaa saa hakea kissojen ja koirien kanssa!

Lisää tulee jossain vaiheessa jahka kiiruut hellittävät, mutta nyt painelen takaisin sisustushommiin! :) Hyvää viikonloppua!

Versojen perheen osavuosikatsaus

2008-12-05T17:53:00.003+02:00

Tehtiin taannoin ne versojen perheet ja saatiin jopa tulosta aikaiseksi. Minä tumpelo sitten menin nostamaan ne hyllyltä kuvausta varten ja KRÄKS! Versoperheen päät räsähtivät lattialle ja murenivat pieniksi paloiksi. :( Hyvä minä... tällaiset kuvat kuitenkin saatiin aikaiseksi ennen suuronnettomuutta:

Toteutamme tätä ideaa mukaellen varmaan tulevana pääsiäisenä sitten rairuohon kasvatuksen vähän samaan tapaan... pistämme sen kasvamaan munankuoriin... siitä tulee varmasti myös aika magee... ;D

Matematiikka... tehty!

2008-12-05T15:50:00.000+02:00

Matematiikka on tältä vuodelta kokonaan tehty! :) Ollaan oltu siis sillä saralla tosi ahkeria!
Käsiteltiin viimeisinä aiheina, eurojen ja senttien kertolaskut, jonka jälkeen siirryttiin kertailemaan kaikkea lukukauden aikana opittua. Nyt alkaa matikan osalta piiiiiiiitkä loma, jonka luonnollisesti sitten korvaamme englannilla. :D

Äidinkielessä tällä viikolla käsiteltiin lauseen ja virkkeen eroja, pohdittiin millä eri tavoin lauseita voidaan yhdistää virkkeiksi. Myöskin edelleen keskityttiin noihin isoihin alkukirjaimiin ja päättövälimerkkeihin, näiden reenaamista tuskin tänä vuonna lopetetaan missään vaiheessa.
Lukemista reenattiin myös, annoin minuutin aikaa ja molemmille pojille samanlaiset tekstit, katsottiin kuinka pitkälle kumpikin pääsi minuutin aikana. Oli meillä myös useita lukemisen ymmärtämistehtäviä, sekä luonnollisesti myös saneluita...

Ensiviikolla sitten siirrämme pääpainoa matematiikasta englantiin, jossa emme nyt pahemmin olekaan jäljessä. Äidinkielessä vähän yksikköä ja monikkoa ja muistaakseni.... öö... olisko ollut substantiiveja. No.. siitä lisää sitten ensiviikolla.

Mukavaa viikonloppua!

Viikkotiivistelmä

2008-11-28T13:36:00.004+02:00

Matematiikan saralla tällä viikolla käsiteltiin ensin kertomista kymmenellä ja sadalla. Opittiin, että käytännössä kymmenellä ja sadalla kertominen vain siirtää nollat laskun loppuun. 5*10= 50 12*100=1200
Sitten meillä harjoiteltiin muuttujan sijoittamista lausekkeeseen. Opittiin, että muuttujan tunnus on kirjain ja muuttujalle annetaan arvo. Oli siis erilaisia laskuja, joissa vain muuttujan arvo vaihtui ennalta määrätyillä tavoilla. Esim. 4+x=? x=2 x=7

Laskettiin myös laskuja joissa oli useita tulon tekijöitä, esim 2*5*3=30, sekä harjoiteltiin laskemaan päässä laskuja, joiden tulon tekijä on kaksinumeroinen.

Äidinkielessä ollaan tälläviikolla keskitytty sanaluokissa verbeihin. Opittu mm. että verbit ilmaisevat tekemistä, olemista ja tapahtumista. Ollaan tehty monenlaisia tehtäviä aiheeseen liittyen. Opimme myös, että verbillä on perusmuoto ja että verbeilläkin voidaan ilmaista aikaa: "Minä luen, Minä olen lukenut, minä olin lukenut..." etc.
Verbi taipuu myös tekijänsä mukaan: "Minä luen, Sinä luet, hän lukee...." etc.

Toistaiseksi ei vielä lähdetä verbejä sen syvemmältä ruotimaan, näiden asioiden hallitseminen riittää. Siis että tunnistaa mitä verbi ilmaisee, tunnistaa ja osaa kirjoittaa verbin perusmuodon ja ymmärtää suunnilleen millä tavoin verbi taipuu. Tulevina vuosina sitten paneudumme tarkemmin aktiiveihin ja pasiiveihin, moduksiin ja tempuksiin.... mutta nyt ihan vain näissä perusasioissa. ;)

Hiukkasen me myös käsittelimme, että mitä eroa on lauseella ja sanajonolla. Näitä lauseasioita ollaan käsitelty paljon, mutta aiomme käsitellä niitä edelleen. Läpi koko tämän kouluvuoden.

Paljon ollaan taas tehty tehtäviä. Matikkaa ei ole enää montaakaan aihetta käsittelemättä. Nyt viikonlopun viettoon.

Kiirusta taas

2008-11-25T16:26:00.002+02:00

Pikapostaus.
Kiirettä pitää, sekä kotikoulun, että kaiken muunkin osalta.

Meillä meni nyt samanaikaisesti makuuhuone, että eteinen myyntiremonttiin.

Tässä samalla itse opiskelen taloushallintoa ts. kirjanpitoa ja reskontran hallintaa. Tai no.. oikeastaan en opiskele sitä enää, olen sen jo aikanaan kauppakoulussa opiskellut, mutta nyt vain palautan mieleen kertailemalla. Omat opiskelut nielevät siis kiitettävästi aikaa.

Firmaa ollaan pistämässä pystyyn, joten aikaa menee myös te-keskukseen, rahoituksen hankkimiseen sun kaikkeen muuhun... yritys olisi tarkoitus pistää tulille heti vuoden vaihteen jälkeen, joten siihen mennessä pitää kaiken kirjallisen materiaalin olla valmiina.

Tästä syystä nyt aion vetäytyä tämän blogin säännöllisestä päivittämisestä hallitun epäsäännolliseen. ;) Kotikouluasioita tullaan tekemään jatkossakin ja niistä raportoin aina kun tunnen siihen tarvetta. En kuitenkaan näe itselleni mielekkääksi kirjoitella väkisin joka päivä, että "tänään ollaan laskettu ysin kertotaulua..." Jatkossa tulen siis ilmoittelemaan pääpiirteittäin mitä ollaan milloinkin puuhailtu, kuitenkin vähintään kerran viikossa, jotta itse pysyn kärryillä siinä mitä ollaan tehty.

Pääpaino bloggailemisessa siirtyy muihin blogeihin. Olen nähnyt kirjoittamisen ihan mielekkääksi, mutta en aio ottaa siitä jatkossa stressiä. Kirjoittelen kun siltä tuntuu. :)

Näine puheineni siirryn siirtämään hyllyjä... :D

Viikonlopun viettohon

2008-11-21T14:46:00.003+02:00

Viikon päätteeksi laskeskeltiin ysin kertotaulua ja tehtiin loput noista eilisistä äikän tehtävistä.

Englannissa opeteltiin yksikköä ja monikkoa ja sanastossa ruokia ja juomia. Opeteltiin myös ensimmäinen äännemerkki /tf/, soinniton äänne. (hitsi kun noita äännemerkkejä ei saa tähän kirjoitettua oikein.. :( )

Nyt me painutaan taas viikonlopun viettoon... ensiviikolla on sitten ohjelmassa luvassa se terkkarilla käynti.

Ei muuta kuin kaikille oikein hyvää viikonloppua!!

Kasin kertotaulua..

2008-11-20T14:34:00.002+02:00

Matikassa kasin kertotaulua reenailtiin tänään. Se on hauska kuinka nuorimmainen poika toimitti, ettei hän pysty laskemaan, koska ei hän osaa kasin kertolaskua. Piti oikein selventää, että ihan samalla tavalla lasketaan kasin kertotaulu kuin kutosenkin. Samalla tuli selväksi sekin, että jos nyt oikeasti osattais nämä asiat, niin sittenhän meidän ei tarvitsisi näitä edes opetella. :) Hiukan nyrpeänä tämä tieto vastaanotettiin. ..

Äidinkielestä löysin vielä yhden monistenipun geminaatoista, diftongeista ja vokaaleista... oli unohtunut tuonne opettajankirjan väliin nuo, joten nekin nyt tehtiin tänään pois roikkumasta. Joulutarinat lähtivät tänään matkaan ja nyt sitten vain jännitetään, että miten tässä poikain käy. Jo aikaisemminhan nuo osallistuivat tuollaiseen eläinrunokilpailuun, mutta sieltä ei sen koomin kuulunut mitään. Toivottavasti nyt edes tulisi jonkinlainen vastine lähetetyistä teksteistä.

Mukava matikka

2008-11-19T13:19:00.004+02:00

Mä uhrasin koko eilisen iltani rastitehtävien duunaamiseen ja aikataulun tsekkaamiseen. Matikassa ei olla pahasti jäljessa, mutta poikain toiveista tulemme sen tekemään nyt pois jaloista kahden seuraavan viikon aikana. Äidinkielestä ollaan hiukkasen omasta aikataulusta jäljessä, mutta kun tein loput loppuvuoden tehtävät, niin huomasin, että sekin saadaan pois jaloista ennen joulua.
Yllissä myöskin se viikko laahataan jäljessä... vielä on epäselvää, että yritetäänkö edes ottaa kiinni, vai edetäänkö sen mukaan mitä nyt ehditään. Harkinnassa siis. Englannissa emme ole jäljessä kuin kahden päivän verran, joten sen me teemme pois nyt tässä loppuviikosta ajan tasalle.

Matikka luovuttaa meille siis jalansijaa joulukuulta reilun viikon verran. Tämän illan aion käyttää sen pohtimiseen, että mitä vielä tuon viikon aikana kiritään kiinni. Hyvältä kuitenkin näyttää... miltei kaikki mitä ollaan suunniteltukin, ollaan saatu tehtyä ja ainoita rästejä mitä ensivuodelle ilmeisesti siirtyy ovat sitten taitoaineissa eli musiikissa, kuvaamataidossa ja käsitöissä. Myös Et on jäänyt vähän retuperälle, mutta siitä en ole kovin huolissani, koska noita aiheita nyt tulee jokatapauksessa käsiteltyä ihan arjenkin tiimellyksessä melko runsaasti.

Tällaisen osavuosikatsauksen jälkeen olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. Pojat ovat tehneet hurjasti töitä. Tehtävien määrässä mitattuna aivan takuuvarmasti enemmän kuin normaali peruskoululainen. Joten vaikka jättäisimme lukukauden tähän, olisi saldo silti enemmän kuin osasimme unelmoida.

No... saatiin me tänäänkin jotain aikaiseksi, eli nyt matematiikassa "uutena aiheena" seiskan kertotaulu ja sitten laskeskeltiin laskuja sekaisin, sekä eilisen kutosen, että tämänpäiväisen seiskan kertotauluista. Meillä on ollut matematiikassa vahvasti esillä nämä kirjalliset tehtävät. Olen keskustellut matematiikasta ihmisten kanssa, ja seuraillut sivustakin monia "matikkakammoisia" ja tullut siihen tulokseen, että juuri nämä sanalliset tehtävät ovat matematiikassa, syystä jostakin, ihmisille erityisen vaikeita.

Johtuuko se sitten siitä, että koska matematiikkaa on totuttu jotenkin laskemaan kaavamaisesti ja kun siihen sitten sekoitetaan äidinkieltä, niin niitä kaavoja on sitten vaikea itse päätellä... en tiedä. Olen kuitenkin itse tehnyt periaatepäätöksen, että näitä sanallisia tehtäviä tykitetään mitä suuremmassa määrin. Ensinnäkin, arjen matematiikka on periaatteessa juuri tätä sanallista matematiikkaa: "jos lompakossani on 100€ seteli, niin montako bioncle ukkoa sillä rahalla saan?" ;) Itse tekemissäni tehtävissä olen vielä suosinut sitä, että tehtävän henkilöt ovat omasta perhepiiristä, jolloin se matematiikkakin tulee sopivasti lähelle normaaliarkea. Matematiikka saa myös olla hauskaa, joten pojista on ollut huisin mukavaa laskea esim tälläisia laskuja:
"Isä on laittanut kasvamaan 38 chiliä. Pikkuveli leikkelee saksilla niistä 13 ja Osku-koira syö ikävissään niistä kaksi, jäätyään yksin kotiin. Kun isä hävityksen kauhistuksesta toivuttuaan, päättää korjata jäljet ja istuttaa uusia Chilejä 20 kappaletta, kuinka monta chiliä isällä on tämän jälkeen?" Suoraan arjen komiikkaa, joka puree poikiin hyvin. :)

Hauskaa matematiikasta olen yrittänyt saada myös sanomalla pojille, että hehän voivat olla salapoliiseja, jotka ratkaisevat vaikeita kaavoja saadakseen ryöstäjät kiinni. :) Tämäkin toimii usein silloin kun matikka on ihan p:stä ja se toimitetaan syvimpiin syövereihin suuriäänisten manausten saattelemana.

Äidinkielessä viimeistelimme joulutarinat, hioimme vähän lauserakenteita ja korjasimme kieliopillisia virheitä sen minkä ehdimme. Keskustelimme myös ylipäätään kertomuksen kirjoittamisesta ja pojat tekivät myös muutamia pikkutekstejä vielä lisäksi. Tässä kohtaa hiukan improvisoin, koska meillä olisi ollut tarinan kirjoittaminen käsittelyssä joskus myöhemmin tulevaisuudessa, mutta tämä oli jotenkin sopivampi ajankohta tuon kirjoituskilpailun takia, joten siirsimme sen tänne ja työnsimme sitten muita aiheita eteenpäin, vastaavasti.

Äidinkielessä olen painottanut ennenkaikkea lukemiseen. Sanoihan Donnerkin aikanaan, että "Lukeminen kannattaa aina". ;) Nyt kun lukuinto on saatu herätettyä pojissa, olen siirtänyt hiljalleen painotusta kielioppiin.
Ennenkaikkea haluan, että pojat oppivat käyttämään isoja alkukirjaimia oikeissa kohdissa, ja valitsemaan teksteihinsä oikeat päättövälimerkit. Myös huolellisuus oikeinkirjoituksessa on ollut silmän alla. Kun lukeminen sujuu, voidaan hiljalleen odottaa myös sujuvaa kirjoittamista.

Muistan itse kouluajoilta kuinka pojat aina jotenkin kirjoittivat "kömpelömpää" tekstiä kuin tytöt ja aina (jostain kumman syystä) poikien tuotoksia ei arvosteltu, noin keskimäärin, yhtä korkealle kuin meidän tyttöjen. Toisaalta sitten taas, jos joukkoon sattui osumaan joku poikapuolinen kynäniekka, niin hän saikin sitten osakseen äidinkielen opettajan valtaisan suosion.

Tästäpä syystä olen päättänyt, että keskityn nimenomaa poikien kanssa myös hiljalleen kirjoittamaan. Itseasiassa tällainen massiivinen kirjoitusprosessi meillä käynnistyy nyt vuoden vaihteen jälkeen, kun pääsemme vihdoin toteuttamaan PIEKI-perhelehteä. :)

Olen muutenkin sitä mieltä, että jonkun adjektiiviattribuutin täydellinen hallitseminen kuuluu niille, jotka tutkivat kieltä työkseen tai muuten toimivat kirjallisella alalla, mutta kunhan tunnistaa perussanaluokat ja keskeisemmät kielioppisäännöt ja osaa lukea ja kirjoittaa niin että tulee ymmärretyksi... se riittää. Lisää ehtii opiskella sitten aikanaan, niitä knoppeja, joita ikinä vain mieliikin opiskella.

Äikän ja matikan loppukiriviikko

2008-11-18T12:46:00.004+02:00

Matematiikassa ollaan siirrytty laskemaan kuuden kertotauluja. Niitä monessa monituisessa muodossaan. :)

Äidinkielessä kirjoitamme edelleen, vielä tämän päivän ajan tuota joulutarinaa, jonka jälkeen sitten siirrymme taas kieliopin pariin. Nuorempi poika muuten ihan omasta vapaasta tahdostaan kirjoitteli joulutarinaa koko viikonlopun, vaikka meillä oli vieraita. Ja täytyy sanoa, että noista joulutarinoista tulee kyllä hienot! Kieliopilliasiat pitää vielä tarkastaa ennen lähetystä, mutta tarinat itsessään ovat kyllä tosi mielenkiintoiset!

Me ollaan nyt ihan tiedostaen laiminlyöty muita aineita tuon äidinkielen ja matematiikan takia. Tarkoitus on tämän viikon aikana saada matematiikassa ja äidinkielessä kiinni aikataulu, jossa olemme tuon hautajaisreissun takia jäljessä. Kun äikkä ja matikka on ajan tasalla, aiomme seuraavaksi saada kiinni myös muut aineet, aina kaksi ainetta kerrallaan. Luultavasti keskittyen ensin noihin tietoaineisiin, jossa kuitenkin pitää olla esittelemässä osaamista tammikuun alussa. Eipä meitä tietenkään sido kenenkään muun aikataulut, muuta kuin omamme, mutta haluan pitää siitä kuitenkin selvyyden vuoksi kiinni... ne mitä sitten emme kuitenkaan hyvälläkään tahdolla saa valmiiksi, siirtyvät automaattisesti tulevalle lukuvuodelle, mutta itse haluan siirtää sinne mahdollisimman vähän rästejä.

Joulukuun loppuun ja tammikuun alkuun on meillä merkitty muutaman viikon loma. Ensinnäkin siksi, että ehditään poikain kanssa tekemään nuo portfoliot esittelykuntoon tammikuuta varten ja toisaalta myös siksi, että meillä on silloin tiedossa isompi ja pitempi reissu ja silloin en halua edes ajatella koko kotikouluasioita. ;)

Viikonlopun alkua

2008-11-14T12:24:00.003+02:00

Tarinan kirjoitus jatkui pojilla edelleen äidinkielessä. Aika hauskoja joulutarinoita syntyy molemmille, täytyy myöntää! :D

Matematiikassa tänään vähennyslaskuyhtälön lukeminen.

Meille on tulossa viikonloppuvieraita, joten toivottelen kaikessa lyhykäisyydessään kaikille mukavaa loppuviikkoa!

Joulutarinoita

2008-11-13T13:34:00.002+02:00

Päätimme poikien kanssa, että saavat osallistua tähän kilpailuun:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1606636

Niimpä tämä päivä meni tietokoneella kirjoittaessa ja tarinoita laadittaessa, ja menee varmaan vielä tulevaisuudessakin muutama päivä, ennekuin saadaan kaikki "julkaisukelpoiseksi". :)

Matematiikassa vähennyslaskuyhtälöitä. Eli samaa sarjaa jatketaan edelleen.

Kokeet tarkastettu

2008-11-12T16:14:00.002+02:00

Noniin... kokeet on tarkastettu ja vanhempi poika sai kokeesta 9- ja nuorempi kasin. Pisteitä laski tuolla nuoremmalla pojalla nuo diftongitehtävät, jotka olivat kaikki väärin, aivan kuin niitä ei oltas käsitelty lainkaan. :D No... me palataan näihin joskus tulevaisuudessa, mutta hyvällä omallatunnolla siirrytään nyt kuitenkin etiäppäin. :)

Kokeiluja...

2008-11-12T13:27:00.002+02:00

Tänään tein pojille epäviralliset (luonnollisesti) kokeet äidinkielestä. Halusin katsoa, että onko pojille jäänyt noista vokaaleista ja konsonanteista mitään mieleen ja kun yhdestä äidinkielen opettajankirjasta löysin tähän tarkoitukseen sopivan kokeen vastauksineen ja arvosanoineen, niin halusin kokeilla sitä. :) Vielä en ole noita kerinnyt katsomaan läpi, mutta jahka tästä taas kiireiltäni kerkiän, niin sitten vilkaisen. :)

Matematiikassa yhteenlaskuyhtälön lukeminen vuorossa. Tarkastelin noita poikien eilen tekemiä tehtäviä ja hyvin olivat tajunneet idean tuosta yhteenlaskuyhtälöstäkin. :)

Meille tulee viikonloppuna taas vieraita, joten minä tässä jatkan siivoilemista. Mies on esittelemässä liiketaloussuunnitelmaa rahoittajille, saa nähdä saako se vihdoin oman yrityksen pystyyn. :) Jänniä aikoja eletään täällä.... ;D

Yhtälöistä

2008-11-11T13:36:00.002+02:00

Olo on jo paranemaan päin. :) Verikokeiden tuloksia odotellaan. Tänään jo vähän enemmän taasen tapeltiin kouluasioidenkin parissa. Pääasiassa nyt kuitenkin vain matematiikkaa ja äidinkieltä.

Äidinkielessä teimme taasen tavutusharjoituksen.... tai no oikeastaan kaksi. Tehtiin nimittäin rästi pois alta ja sitten tämän päivän tehtävä till. Myös virheitä metsästeltiin teksteistä. Tälläkertaa päättövälimerkkejä sekä isoja alkukirjaimia. Koska tavutus alkaa hiljalleen sujumaan, aion jatkossa tehdäkin enemmän näitä päättövälimerkkien ja isojen alkukirjainten metsästystehtäviä.

Matematiikassa yhteenlaskuyhtälöitä. Nyt tein sen verran poikkeusta tuohon yhteenlaskuyhtälön ratkaisemiseen, että opetin suoraan oikean tavan laskea se. Opettajan kirjassa oli seuraavanlainen esimerkki:

x+8=15 Valitse luku, joka sopii muuttujan paikalle. Kirjoita yhtälö täydellisenä.

No... kokeilemallahan käytännössä tuo tässä vaiheessa vielä pitäisi selvittää, mutta itse opetin heti ratkaisemaan yhtälön seuraavasti:

x= 15-8, x=7 Pojat tuntuivat tajuavan tämän systeemin jo nyt. Varsinkin kun ollaan jo opeteltu paljon sitä, että pluslaskun voi tarkastaa aina miinustamalla ja miinuslaskun voi tarkastaa helposti pluslaskulla.

Jotenkin minusta yhtälö on helpompi tajuta tuollatavalla, kuin vain päättömästi arvailemalla. Arvailu ei muutenkaan mielestäni kuulu matematiikkaan ja on tyhmää edes opettaa sitä niin, koska matematiikka on eksaktia ja aina laskettavissa. Mutta tämä on tietysti minun maallikkonäkemykseni. Olen opiskellut aikanani pitkän matematiikan ja silloin tuli tarpeeseen nimenomaa näiden yhtälöiden hyvä hallitseminen, siinä ei paljoa jätetty arvailuille varaa kun yksi lasku saattoi olla sivun mittainen. :D

Pohdintaa...

2008-11-10T18:21:00.006+02:00

Piti raahautua vielä tähän koneelle toviksi. Vanhin poika yllätti minut kyllä sydämellisesti kun huuteli tänään apua matematiikan laskuihinsa. Sanoi, että "tää yks tehtävä on vähän hankala". Raahauduin paikalle katsomaan mistä tehtävästä oli kysymys vain huomatakseni, että poika laski kuudennen luokan matematiikka ja vieläpä peräti prosenttilaskuja! Koskaan ei olla prosenttilaskuja sen kummemmin käyty läpi, mutta poika kuulema tajusi sitten muutamien tekemiensä virheiden kautta, miten tuo prosentti-idea toimii! Huhhuh... se vaikea tehtävä oli suunnilleen tällainen:

"Mikko on ostamassa itselleen pyörän. Hän on säästänyt pyörän hinnasta viidesosan ja mummo on luvannut maksaa loput. Kuinka monta prosenttia jää mummon maksettavaksi."

Ei tuo aikuiselle tietenkään mikään vaikea ole ja poikakin sen kohtuu helposti ratkaisi kun neuvoin jakamaan ensin 100:sen viitosella ja pohtimaan itse loput, mutta aina tuo lasten kyky oppia uutta yllättää!

Toinen asia josta ajattelin tulla tänne aikani kuluksi jorisemaan on tämä Pekka Erik Auvisen vanhempien julkisuuteen tuleminen. Tämä 45 minuuttia ohjelmassa nähty haastattelu on kirvoittanut taas monille lehtien keskustelusivuille tulen palavia keskusteluja mm. koulukiusaamisesta. Monissa keskustelussa vanhemmat hyökkäävät koulun opettajia vastaan ja opettajat taas ovat sitä mieltä, että syy on pikemminkin perheissä. Tätä vastakkainasettelua saa seurata keskusteluketjuista toiseen.

Traaginen fakta on se, että tällaisessa tragediassa lapsensa menettäminen on kamalaa. Se on niin kamalaa, ettei sitä voi edes kuvitella. Mutta totuus on myös se, että Pekka Erik Auvisellakin oli vanhemmat, jotka varmasti rakastivat poikaansa ja toivoivat hänelle vain kaikkein parasta mahdollista elämässään. Nyt hänkin on kuollut. Sen lisäksi, että he menettivät oman lapsensa tavalla, jota kukaan vanhempi ei lapselleen toivo, he ovat myös joutuneet seuraamaan sivusta sitä median ja ihmisten riepottelua millä heidän kimppunsa on käyty. Tuomittu vanhemmat välinpitämättömyydestä ja syytetty heitä, ikäänkuin se, että poika tarttui aseeseen ja tappoi luokkatoverinsa olisi vanhempien syytä.

Näissä keskusteluissa koetetaan parantaa koulukiusaamisongelmaa, milloin sillä, että opettajien on puututtava tiukemmin näihin tilanteisiin, milloin sillä, että kotona pitäisi jutella enemmän lasten kanssa ja opeteltava kasvattamaan lasta "oikein". Syypäätä etsitään myös musiikista, peleistä, internetistä, seurasta, väkivaltaviihteestä ja kaikesta mahdollisesta... mitä nyt vain koskaan keksitään. Aselakeja kiristettiin ja joku terävä päätohtorikin oli sitä mieltä, että jopa metsästys harrastuksena on äärimmäisen huolestuttavan väkivallan muoto....
Itsekin olen hyvin kärkkäästi ollut omaa mieltäni asioista. Yhdyn Auvisen vanhempien mielipiteeseen siitä, että tämä yhteiskunta vaatii liian paljon, se vaatii liikaa lapselta ja se vaatii liikaa aikuiselta.

Yksi osa-alue on kuitenkin unohdettu tässä asiassa miltei kokonaan. Ja se on ihmisen yksilöllisyys. Ihmisen oma vastuu tekemisistään.

Tässäkin blogissa ollaan käyty keskustelua siitä, miten pienelle lapselle ei sovi vielä antaa vastuuta monestakaan asiasta, koska ei ole kyllin vanha asioistaan päättämään. Puuttuu kokemus ja puuttuu ymärrys... itse taasen olen ollut sitä mieltä, että lapselle voi ja pitääkin antaa tietyllä tavalla vastuuta jo pienestä pitäen. Lapsen on hyvä oppia, että tietyt asiat johtavat tiettyihin asioihin ja omilla valinnoillaan voi vaikuttaa siihen mitä edessäpäin on vastassa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että lapsen pitäisi antaa jo synymästään pitää itsestään huolta, ei toki. Vanhempien ensisijainen tehtävä onkin pitää lapsesta huolta henkisesti ja fyysisesti ja tarjota erilaisia välineitä aikuisuuteen kasvaessaan. Kasvatusvastuu on, se on sekä kotona, että myöskin koululla. Tätä tosiasiaa ei päästä mihinkään pakoon. Kasvatusvastuu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jos lapsi jossain epäonnistuu tai tekee omia valintojaan, joihin ei kotona tai koulussa kannusteta, se olisi auttamatta ympärillä olevien kasvattajien kannettava raskaana taakkana läpi elämänsä.

Mutta kaikissa keskusteluissa, syyttävien sormien keskellä unohdetaan, että on myös kysymys paljon lapsen omasta persoonallisuudesta ja ajatusmaailmasta miten hän maailmaan suhtautuu. Jos perheessä on useita lapsia, voidaan nähdä se, että toiset lapsista saattavat olla ns. "helppoja" tapauksia, joiden kanssa riittää se, että asioista keskustellaan ja asetetaan rajat. Mutta samaan perheeseen saattaa syntyä myös se jatkuvasti oppositiossa oleva nuori "kapinallinen", johon ei mikään järkipuhe auta. Ei auta arestit, ei auta keskustelut, ei auta käytännössä mikään. Kaikki instanssit ovat kokeilleet omat keinonsa, lapsi on erotettu koulusta, perhe on koettanut puuttua kaikin mahdollisin tavoin lapsen edesottamukseen ja lopultakin sitten päädytään lapsi ottamaan huostaan. Tällaiset lapset saattavat olla jopa lastenkotien pitelemättömissä... nyt on ollut otsikoissa jopa näitä lastenkodeista karanneita tapauksia, jotka sitten kuitenkin ovat löytyneet ehjinä jostain. Aina ei siis edes ammattikasvattajilla riitä resurssit lapsen pitämisessä kurissa.

Minä tiedän, koska olen seurannut hyvinkin läheltä tällaista tapausta. Ketä tällaisissa tapauksissa pitäisi syyttää? Vai voisiko olla niin, että aina sillointällöin syntyy tälle pallolle niitä ihmisiä, jotka vain yksinkertaisesti ovat alusta asti "pitelemättömiä". He omaavat jo äidinmaidosta niin vahvan itsetietoisuuden, etteivät kestä pientäkään ulkoapäin tulevaa ohjausta... ja eikö näin käy jokatapauksessa lapsen tullessa teini-ikään?
Eräs kuuden lapsen äiti sanoi minulle aikanaan, että lapsen kohdalla on vain muutama tehokas "kasvatusvuosi", jolloin kaikki se, mitä sanottavana on, pitää ehtiä sanomaan. Koska kun lapsi on vauva, hän ei kykene ymmärtämään ja kun lapsi siirtyy teini-ikään, hän ei kykene kuuntelemaan.

Tämä hyvinvointiyhteiskunta on pelkkä kupla. Se on sitä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Jos katsotaan vaikkapa maailman taloudellista tilannetta ja niitä uhkakuvia joita tämän USA:n pörssiskandaalin myötä on maalailtu, niin hyvin harva ihminen todellisuudessa edes miettii, millainen silmänkääntötemppu koko pörssimaailma todellisuudessa on. Ihmiset kipittävät laman uhatessa seinälle ja repivät sieltä viimeiset 200 euroaan talteen, siltävaralta, että jos vaikka pankit kaatuu. Kuinka moni meistä kuitenkaan pohtii sitä, että se raha on vain pelkkää paperia. Ja paperia se on myös silloin jos todellinen lama tapahtuu tällä pallolla. Sillä on arvo sama kuin paperilla, sillä voi vaikkapa pyyhiä hanurinsa, sillä ne todelliset varat, ne mitä ne paperilaput edustaa, ne ovat muualla. Ja jotta tämän pallon talousasiat saadaan kondikseen, niin siinä ei tavallisen tallaajan "paperilla" ole enää minkäänlaista arvoa.

Samalla tavalla tämä hoiva- ja vahtimisyhteiskunta on kaikkea muuta kuin hyvinvointia edistävä. Sen kuori on kaunis ja kaikkea uutta ja hienoa keksitään kokoajan meidän pienten ihmisten riesaksi. Me painamme töitä kaikki parhaimmat vuotemme, siinä samalla kasvattaen ne lapsemme ja kun vihdoin olemme töistä vapaat, olemme myös todennäköisesti jo vanhoja, raihnaisia, emmekä samalla tavoin enää nauti omasta vapaa-ajastamme. Me perustamme perheen suurin odotuksin ja vaaleanpunaiset potkuhousut silmissä kaihoisasti siintäen, päätämme (aivan kuin meidänkin vanhempamme aikoinaan päättivät) että lapsi saa kaiken sen, mitä me emme koskaan saaneet ja koskaan emme erehdy tekemään samoja virheitä kuin mitä tekivät omat vanhempamme.

Me teemme kaikkemme sen lapsen eteen, haaveilemme lapsesta suuria... jo tuosta pienestä tuhisevasta nyytistä, joka vatsavaivoissan ynähtää ensimmäisen sanalta kuulostavan äännähdyksen, jaksamme olla ylpeitä. Me istumme koulujen kevätjuhlissa tippa silmäkulmassa ja vollaamme voimattomuutta "kurittoman kakaran kynsissä". Istumme öitämme valvomassa sairastavan lapsen vieressä, nostamme oksennusämpäriä, viilennämme pyyhkeillä hikoilevaa ja kuumeilevaa lasta. Olemme sydänjuuriamme myöten huolissamme kun lapsi on myöhässä sovitusta ajasta. Me vaihdamme vaipat, ostamme vaatteet, urheiluvälineet ja tarvikkeet, kukin maksukykynsä mukaan. Luemme vauvalehtiä, käymme mammakerhoissa, haemme vertaistukea verkosta muista äideistä ja isistä. Me tunnemme syyllisyyttä, jos imetys ei onnistu, me tunnemme syyllisyyttä jos imetämme liian pitkään. Tunnemme syyllisyyttä jos emme käytä kestovaippoja ja pese vauvanvaatteita pesupähkinöillä. Tunnemme huonoa omaatuntoa jos syötämme neljännen lapsemme purkkiruoalla.... lista on loputon ja kertoo mielestäni vain siitä, että me välitämme lapsistamme. Me yritämme onnistua, yritämme niin kovasti, että kun sitten epäonnistumme on syyllisyys käsittämättömän raskas taakka kantaa!

Kukaan meistä ei ole kyllin viisas ja kyllin hyvä vanhempi. On luonnollista tuntea huonoa omaa tuntoa ja syyllisyyttä, aina voi epätäydellinen ihminen tehdä enemmän. Täydellisyyteen emme edes pysty. Mutta on myös hyväksyttävä se, että lopultakin se lapsi on vain lainaa. Hän tekee aikanaan omat päätöksensä, valitsee itse omat tiensä... teemme me aikuiset mitä tahansa.

Yö, Ihmisen poika

Linkkipankki

2008-11-10T15:04:00.002+02:00

Pojat ovat saaneet tänään touhuta netissä noiden kotikoululinkkien kanssa, joita on kertynyt jo vino pino.

Huomasin justiinsa, että mä pystynkin kopioimaan noita linkkejä tänne suoraan tuolta kirjainmerkeistä, katsotaan toimiiko...

Kotikoulu

YK:n päivä 24.10. | Oppiminen | Yle.fi

YK-päivä ja YK:n aseidenriisuntaviikko

Neure -oppimateriaalin etusivu

Matematiikka

Desimaaliluvut: des-jako10b.htm; Desimaalilukujen pyoristys; Celebrate; Desimaalilukujen valikko

Peruslaskuharjoituksia: Lukujen 2-9 hajotelmat - Aihioetusivu; papunet - domino; papunet - domino; papunet - domino; Opperin testit: Junnauskoe 0-20; Älypää-tietovisa - Pelit & tulokset; Auta postilintua.; Kuinka monta on pussissa?; caterpillar_slider; Sijoita luvut lukusuoralle.; EDU - Oppimisaihioita matematiikan erityisopetukseen; kerindex

Kertolasku: Taivas putoaa - Aihioetusivu; KERTOLASKUJA; Kertotaulut (2-10); LASKE TULOJA!; Kertotaulu-testi (4-7); Kertolaskuja; Kertolaskuja; Kertolaskuja; TULON TEKIJÖITÄ; Kerro kymmeniä tai satoja.; KERTOLASKUN KÄSITE 2; KERTOLASKUN KÄSITE 1; Kertotaulupolku, Solmu; Kertotaulu-testi (2-5)

Sanallisia tehtäviä: Sanallisia päässälaskutehtäviä (0-20)

Jakolasku: Jaa

Teoriaa: Mansoft tietotekniikka Oy

Mittaaminen: /~lekahkon/Arviointia/; /~lekahkon/Arviointia/; Kirjoita kellonaika pistemerkinnällä; Mimmit Mustissa

Perunakellari: Matematiikka

Papunet pelisivut - Numero- ja sanatehtävät

kellonajat

RekenWeb Games

nrich.maths.org :: Mathematics Enrichment :: Maths Finder

Malamuutin matikka

Tehtäväpakki

TUHATTAITURI : Hauskoja matikkatehtäviä!

Seikkailu saaristossa

EDU - Desimaaliluvut

Solmukodat matematiikan opetuksessa

Käsityö: Pattern | burdastyle.com; muunnoksiayksitaitteisista; Suomen Ympäristökasvatuksen Seura; Ihan Itse :: Päävalikko; Askartelu vinkki; Käspaikka - Käsityön virtuaaliluokat; WWW; Kahvipusseista esiliina? – Keskustelu – Ellit – Plaza; Tehtäviä oppilaille; Tehtäviä oppilaille

Äidinkieli

Teoriaa: Synonyymi Etusivu; Opetushallitus - Uudet kirjaimet ja numerot

Perunakellari: Äidinkieli ja kirjallisuus

Kirjekuori

Vuorosanaharjoituksia

Verkkotehtäviä

Kirje

Linkit - äidinkieli

Juniorijournalisti -oppimateriaalin etusivu

Verkkotehtäviä

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus :: Etusivu

Mediakasvatus Metka | Metka

A Europe of Tales

Sheikkaile juhannusyössä - matka alkaa.... juhannusyönä voi tapahtua mitä tahansa

Linkit - äidinkieli

kiipeli.fi - pedagog

Hämeenlinnan kaupunginkirjasto - lastensivut-

Ylli

ee.pdf (application/pdf-tiedosto)

Moped: O'Zoni - Miten maailma toimii?

Sika on seurallinen ja siisti eläin | Oppiminen | Yle.fi

Maapallo.htm

kivikonsta.pdf (application/pdf-tiedosto)

Maapallo.fi | Maapallon jokainen kolkka...

Earth and Moon Viewer

Kananmunan laatuketju ja muita pelejä

webcam-beluga.aspx

Earth Viewer

Luonnonsuojelu: Ympäristötietokeskus Moreenia- Kestävän kehityksen oppimateriaali; YTV - Oppimassa; www.ymparisto.fi - Eko-Elmeri; Vähemmän jätettä - etusivu; Neuvokkaat - elämäntaparoolipelikortit —; Pohjois-Suomen metsät —; Viihdekeskus | WWF Suomi

Veden kiertokulku

Kevättuuli: Tartu kevättuulen liepeeseen! - Kevätseuranta 2008

Ympäristö-luonnontieto

EDU - Ympäristö- ja luonnontieto

Perunakellari: Ympäristö- ja luonnontieto

Mennään metsään - tervetuloa opetusohjelmaan!

Linkkejä ympäristö- ja luonnontietoon

Turvatietoa » Lapsille | Sisäasiainministeriö, Pelastustoimi

Otavan Ympäristötieto

default.asp

Nisäkkäät

Sienikirja – Wikikirjasto

Metsä vastaa - Metsän puut ja pensaat

Luontokoulu Ilves, tehtäväpankki: Tehtävät

Niilo Nupikan sieniseikkailu

Ympäristö- ja luonnontieto

BioPop-resurssikeskus

opetusideoita.html

Tehtäviä oppilaille

Matkalla Suomen kaupungeissa

Virtuaalilemmikki

Korkeasaari

Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Globaalikasvatus: Aineistot lapsille

Seikkailu saaristossa

Turvatietoa » Lapsille | Sisäasiainministeriö, Pelastustoimi

Killi

Vaasan kissatalo

ESA - Kids - Try this - index

Kerhonetti - Tiedekerho

Soiva kasvio

Tehtäviä: Koululainen.fi; Lastenmaa.net - LASTENMAA on kiva kaveri!; index; Tehtävälinkkejä; Oppimateriaali - ala-aste; Opetuslinkit; Perunakellari - interaktiivisia harjoituksia koululaisille; TOP-keskus - OppimisAihiot ja LinkkiVinkit

Materiaali: Alfasoft verkkokauppa - Englannin kieli (CD-rom) - Ohjelmat alkeiden opiskeluun; Kainuun steinerkoulu; Feeniks-koulu; Papunet - Yleiskieliset sivut - Ohjelmat - Tietoa opetusohjelmista; Tampereen kaupunginkirjaston lasten CD-ROMit; KOULUKANAVA; Arviointikriteerit:Äidinkieli/2. luokka — WikiOps; Opit; Mikrolinna Oy:n verkkokauppa - Matematiikkaa koteihin; Setlementti Kainula; HelleWi - Sisäänkirjautuminen; Opetushallituksen verkkokauppa - Hakemisto; Perusopetuksen opetussuunnitelma; Kerhonetti - Kirjat; Opettaja.tv | yle.fi; EDU - Oma lähiympäristö

Eskari

Pikku Kakkonen

Valio - Tervetuloa Kidius Farmille!

Safe Kids Chat Rooms - Fun Games for Girls and Boys - Action Adventure Games for Kids - KidsCom.com

Kid Games - Kaboose.com

FunBrain.com - The Internet's #1 Education Site for K-8 Kids and Teachers

Juniori.fi

Orisinal : Morning Sunshine

Mehukatti.com

.: Maatilapeli - Turvallisuutta lapsille :.

http://www.hippo.fi/templates/aihepiiri.asp?path=66667;66691

Avaruus-Bobo

MINIGEPARDI

Hiiripiiri

Tehtäviä - Satukustannus Oy

PERHEKERHO - Lapsille - Eskari

YTV - Varhaiskasvatuksessa

Pelejä ja tehtäviä

Tampereen kaupunginkirjasto - Pirkanmaan maakuntakirjasto [ Sampolan kirjaston tietotori]

Nettiaapinen

Materiaalia: Nallekerho; LIITY!; Tehtäväkirjat - Satukustannus Oy

Ulkoasiainministeriö: Global.finland: Globaalikasvatus: Aineistot lapsille

Lasten Ateneum

papunet - pahkina - miten karhu menetti häntänsä

Mediakasvatus Metka | Kurssisuunnitelmia

Ella ja Aleksi: Kolme muskettisopulia

Kössi Kenguru

Kukakumma Muumaassa

Turvatietoa » Lapsille | Sisäasiainministeriö, Pelastustoimi

Tiesitkö, että… - SEA LIFE Helsinki

Karamellkungen

Muumimaailma - pelit

Flora - lapsellista

Kalatalouden Keskusliitto : Opetusmateriaali

...::: Nukketeatteri Sampo - Official website :::...

BUU-klubben - Bärtil - YLE

Lasten Huvitutti

Pelejä ja tehtäviä

Tohtori Pöllön Peliakatemia - PELIT

AMO Oy

Barbie.com - Activities and Games for Girls Online!

Paddington's Activity Area

Bob the Builder Official Site | Online Games, Videos, Activities, Printables

Pokémon.com : The Official Pokémon Website

Kuvaamataito: Learn How to Draw with Bob Weber, Jr. and Slylock Fox and Comics for Kids; Harjakaiset; Oppimateriaalihaku ja jaetut tuntikoosteet käytettävissäsi | Opettaja.tv | yle.fi; Oppimateriaalihaku ja jaetut tuntikoosteet käytettävissäsi | Opettaja.tv | yle.fi; KUVATAIDE; Kuvaamataidon töitä; Kuvaamataito, askartelu; Aihegalleria; Sinooperi; Lasten Ateneum; Lasten Ateneum; KUVATAIDE-Väri; Aihelista

Historia: Perunakellari: Historia

Kielet

Espanja: Perunakellari: Espanja

Ranska: Perunakellari: Ranska

Englanti: BBC Learning English | Home page; English for All - Beginners; Surprise; Pokémon.com : The Official Pokémon Website; Perunakellari: Englanti; English for me 3-4; Bob the Builder Official Site | Online Games, Videos, Activities, Printables; ict games; EuroHotPot; Express Sanikset; Index; Chat 3; What's on 3; Hot Potatoes-englannin harjoituksia alakoululaisille

Sanakirja.org

Musiikki: Nuottila; Italiankielinen musiikkitermistö – Wikipedia

Liikunta: Nuori Suomi: Liikuntatunnit

Sekalaista: Moped: Materiaalit; Tampereen kaupunki - Kasvatus- ja opetustoimiala - palvelusivut opettajien käyttöön; KIRJASTO-KISSA - MUKAVAT; Moped: Materiaalit; A to Z Home's Cool (Homeschool) - Homeschooling Curriculum and Information; tutustumis_ja_vuorovaikutusleikit.php; Ekapeli; Mukavia linkkejä; KEVAS-SANAKIRJA; www.risteys.net/koulukiusaaminen :: Koulurauha - Koulukiusaaminen - Koulukiusattujen kertomuksia; /#; Lastenmaa.net - LASTENMAA on kiva kaveri!; Nectanikko lapsille linkkejä

FINSPELL: suomen oikeinkirjoituksen tarkistus

Tässä nyt on listattuna kaikki linkit mitä tähän mennessä olen saanut itselleni tuonne ylös. Siellä on myös eskarilinkkejä ja muutakin materiaalia, ei pelkkiä tehtäviä, mutta kaikki ihan käyttökelpoisia tällaisia, odottamattomia tilanteita varten. :)

Annoin pojille kaksi tuntia aikaa ja vapaat kädet tehdä tehtäviä ja tutustua sivuihin ihan oman mielensä mukaan. Ja aika näytti kuluvan kuin siivillä. Huomenna sama homma. :D

Sairasloma jatkuu

2008-11-09T19:57:00.001+02:00

Mun flunssani sitten olikin ihan muuta kuin flunssaa ja ajaa mut nyt joksikin aikaa vuodepotilaaksi. :(
Lisää voi lukea täältä, mutta päivityksiä ei varmaan ole tälle puolelle tulossa, ainakaan kovin säännöllisesti, ennenkuin tästä toivun ja saadaan selvitettyä, että mikä vaivaa... :( Elämä osaa joskus kolhia. :(

Saikkua

2008-11-06T21:10:00.001+02:00

Mun on pakko vetäytyä "sairaslomalle" tässä kun nosti taas kuumeen ja iski flunssan niskaan. :( Mä en nyt ymmärrä miks se kiusaa mua... pojan synttärit ovat viikonloppuna ja tietysti isänpäivä sunnuntaina, joten aion keskittyä nyt näihin hommiin ja levätä loppuajan. Palaillaan taas ensiviikolla asiaan. :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Unohdus

2008-11-05T12:33:00.003+02:00

Mä unohdin eilen postata, joten tänään sitten molemmista päivistä... :)

Eli eilen äidinkielessä kaksoiskonsonantit, joita jatkoimme myöskin tänään.

Matematiikassa eilen laskettiin rahalaskuja, eli tyyliin 8 € 50 snt = 8,50€ ja sitten tietty yhteen ja vähennyslaskuja. Tänään laskettiin euroja ja senttejä allekkain.

Yllissä oli eilen käsittelyssä kukkaistutukset. Tein pojille niinkin tyhmän harjoituksen kuin, että annoin heille siemenkauppojen ja puutarhakauppojen esitteitä ja he saivat sitten valita omalle, kuvitteelliselle pihalleen, kukkaistutukset lajien kuvia ja tietoja selaillessaan. :) Vaikka tehtävä tuntui jopa minusta alkuun vähän "tyhmältä", osoittautui se kuitenkin melkoisen onnistuneeksi valinnaksi, sillä pojat tykkäsivät selailla kukkalehtiä ja suunnitella pihojaan! Toisaalta tällätavoin sitten oppivat monenlaisia uusia kasvilajeja ja esim. termejä kuten puolivarjoisa, kasvuvyöhyke ym. Osoitus siitä, että ne kaikkein hölmöimmätkin harjoitukset voivat olla opettavaisia. :)

Tänään oli taas päivä, jolloin poikien harrastukset imevät niin suuren osan päivästä, ettei monen tunnin opiskelulle oikein jää aikaa. Pääasia kuitenkin, että saatiin asioita eteenpäin. :)

Terveydenhuoltoa

2008-11-03T19:58:00.000+02:00

Äidinkielessä jatkoimme konsonanttien parissa. Jälleen oli saneluja, tälläkertaa koetin keksiä sanoja, joissa olisi kaksoiskonsonantti, vaikka se meillä on varsinaisesti käsittelyssä vasta huomenna.
Vanhimmalla pojalla on ollut vaikeuksia kaksoiskonsonanttien kirjoittamisen kanssa, hän on tupannut aina unohtamaan niistä toisen kirjoittaessaan. Mutta nyt kun olemme tehneet valtavasti tavutusharjoituksia ja olen toistanut toistamasta päästyäni, että kaksoiskonsonanttien väliin tulee AINA tavutus, niin pikkuhiljaa poika on ruvennut enemmän ja enemmän kiinnittämään asiaan huomiota. Ensin hän marisi, että miten hän voisi suinkaan tietää kun hän ei edes tiedä mikä on konsonantti! No... nyt tietää! :)
Myös sanelut ovat tuntuneet auttavan poikaa paljon eteenpäin. Sekä sanasanelut, että myöskin lausesanelut. Myös tehtävät, joissa sanan merkitys muuttuu, jos kaksoiskonsonantista tai vokaalista tipahtaa kirjain pois, ovat olleet todella hyödyllisiä. Siihen asti kunnes tämä sujuu pojalta kuin leikki, jatkamme näitä tavutusharjoituksia.
Nuorimmaisella pojalla ei niinkään ole ongelmana kirjainten oikea määrä kuin se, että hän unohtaa vielä kirjoittaa isot alkukirjaimet lauseen alkuun, unohtelee sanavälejä ja päättövälimerkkejä. Tämä ei kuitenkaan ole mikään iso ongelma... kunhan unohtaa. Jos asiasta huomauttaa, hän on selvästi tarkempi. Jahka tavutusharjoitukset ovat loppusuoralla, keskitymme enemmän näihin sanaväleihin, päättövälimerkkeihin ja isoihin alkukirjaimiin sekä niiden harjoittelemiseen.

Englannissa oli vuorossa ruoka-aineiden opettelua. Ja kysymyksiä kuten: Do you like? What do you like?

Yllissä oli taasen teemana puistot. Siitä miten ne tuovat turvapaikkoja ja ravintoa kaupungissa eläville eläimille. Ja miten kaupunkien puistot tuovat viihtyisyytta myös meille ihmisille. Vuorossa myös erilaisten kasvilajien tunnistamista, mäntyä, haapaa, tammea, horsmaa, voikukkaa etc.

Kouluterveydenhoitaja soitti minulle tänään. Minulle koululta sanottiin, että maksuton kouluterveydenhuolto ei kuuluisi kotioppijoiden palveluihin, mutta nyt terveydenhoitaja kertoi, että lapsille kuuluu jokatapauksessa ilmainen terveydenhuolto ja niinpä me varattiin sitten aika normaaliin terveystarkastukseen 24. päivä tätä kuuta. Nähdään vähän miten pojat ovat kasvaneet ja mahdollisia rokotuksiakin sitten vähän päivitellään. No... tämähän kävi melko kivuttomasti, olenkin jo ehtinyt pohtia, että pitäisikö pojat viedä yksityiselle lekurille terveystarkastukseen.

Nettipelejä

2008-10-31T15:23:00.003+02:00

Tämä päivä meni auton renkaita vaihtaessa ja varastossa könytessä. Piti hakea talvivaatteet varastosta ja laittaa fillarit lumelta suojaan. Nyt sama laulu jatkuu sitten sillä, että pestään varastovaatteista tunkkainen haju pois ja syysvaatteet puhtaaksi varastoon vietäväksi.

Niinpä pojat pelasivat tänään Moppi Matikkakuningasta ja monia eri nettipelejä, mm. näitä:

Enkkua:
http://www.english-online.org.uk/beginners/beg1_1.htm
http://www.otavanoppimateriaalit.net/surprise/surprise2.html

Äikkää:
http://www.edu.fi/oppimateriaalit/lukiluukas/kiekko7.htm
http://www.edu.fi/oppimateriaalit/lukiluukas/hevonen7.htm
http://www.edu.fi/oppimateriaalit/lukiluukas/koira3.htm

Tietoturvakoulu:
http://www.tietoturvakoulu.fi/

Me huilimme viikonlopun ja palaamme asiaan taas maanantaina. Mukavaa viikonloppua!

Lunta tulvillaan...

2008-10-31T09:15:00.001+02:00

Oli pakko tulla kertomaan... meille satoi viime yönä ensilumi. Eikä mitään ihan pikkaisen ripsauttanut, vaan täällä on about 8 senttiä lunta joka puolella! :) Jee... pyörät varastoon ja pulkat ulos! Talvi tuli! :D

Matikkakuninkaat

2008-10-30T14:38:00.006+02:00

Pojat saivat pelata tänään matematiikassa Moppi Matikkakuningas peliä. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että minua laiskotti ruveta monistamaan noita tehtäviä. Sain kyllä musteet hankittua, mutta ton tulostimen virittelemiseen en nyt jaksanut ryhtyä. Se kun vaatis kuitenkin sen, että puhdistais tulostuspäät ja säätäis jä vääntäis. Jos sen nyt kuitenkin sais aikaiseksi tässä illalla...

Äidinkielessä vuorossa konsonantit. Opimme mm. että konsonantti ei koskaan yksinään voi muodostaa tavua, vaan se tarvitsee aina vokaalia kaverikseen.

Meillä eskarilainen tekee noita nallekarhun esikoulutehtäviä, sen lisäksi tyttö pelailee noita eskarilaisille tarkoitettuja pelejä netissä. Monissa oppiaineissa tyttö voi jo osallistua tekemään veljiensä kanssa asioita. Mutta tämän hän saa käytännössä valita itse.

Esimerkiksi englanti on sellainen aine, jossa tyttö haluaa säännöllisesti olla mukana, hän ei kuitenkaan tee kirjallisia tehtäviä, koska ei osaa lukea, mutta hän kuitenkin osallistuu kaikkeen muuhun kuuntelemalla ja opettelemalla sanoja. Myös kuvaamataidossa tyttö osallistuu piirtämiseen ja maalaamiseen, sekä kaikenlaiseen askarteluun mihin hän vain itse tuntee halua osallistua.

Mulla on ollut salainen päämäärä tytön kanssa saada tyttö lukemaan tässä tämän eskarivuoden aikana ja hyvinhän tuo on jo edistynyt. Osaa jo kirjoittaa sanoja kuuntelemalla mikä kirjain tulee seuraavaksi, mutta lukeminen on jo taas vaikeampaa. Eli osaa kyllä muuntaa äänteet jo kirjaimiksi, muttei kirjaimia vielä äänteiksi. Mä en ole varsinaisesti edes opettanut tyttöä mihinkään ja kaikki osallistuminen on ollut ihan täysin vapaaehtoista, mutta hienosti ollaan menty kuitenkin eteenpäin. Saattaa olla, että tavoite on saavutettu ennenkuin eskarivuosi loppuu. ;)

Yllissä tyttö myös seurailee sivusta kun luen tekstejä ja kun keskustellaan asioista, sama pätee tuohon elämänkatsomustietoon.

Mielenkiintoista tulee olemaan kun tytön varsinainen oppivelvollisuus alkaa, että miten me sitten integroidaan näitä aineita yhteen, teenkö vaan erikseen helpomipia tehtäviä tytölle aiheista, vai pidänkö erilliset tunnit pojille ja tytölle? Kolmannesta luokasta eteenpäin tytön opettaminen on onneksi helppoa, kun kaikki materiaali on jo valmiina. Ensisyksystä lähtien kuitenkin tulee eteen taas uusia haasteita kun pohdin, että miten yhdistän nämä eri luokkalaiset toisiinsa niin, että kaikki sujuu kohtalaisen sujuvasti...

Hommasta tulisi helpompaa, jos tyttö jo lukisi ennen ensisyksyä. ;)

Pinkka

2008-10-29T14:15:00.000+02:00

Äidinkielessä jatkettiin hiukkasen vokaalien parissa ja tälläkertaa tutkiskeltiin diftongeja.
Aiheeseen liittyviä nettitehtäviä löytyy mm. näiltä sivuilta.
http://www.geocities.com/tehtavakori/diftongi1.htm
http://www.perunakellari.fi/diftongi.htm

Matematiikassa kerrattiin peräkkäin lainaamista ja nollan yli lainaamista yhteen- ja vähennyslaskuissa.

Yllissä aiheena voikukat ja apilat. Tosin me kyllä tutustuttiin myös leskenlehtiin. Helsingin yliopistolla on mielenkiintoinen, Pinkka niminen, lajintuntemuksen oppimisympäristö, jossa voi tutustua suomalaisten kasvien ominaispiirteisiin ja kasvuympäristöön kuvien kera.

Nyt pojat ovat sitten liikunnassa ja minä lähden ostoksille ja hommaamaan vihdoinkin niitä musteita... ;D

Halloween

2008-10-28T18:46:00.000+02:00

Vokaaleilla jatkettiin tänäänkin. Tälläkertaa pohdimme pitkän vokaalin merkitystä, tai oikeammin sitä, miten sanan merkitys muuttuu, jos ei pitkän vokaalin kanssa ole tarkkana kuin porkkana.

Matematiikkaa myös. Tälläkertaa laskimme päässälaskuja, pääasiassa valuuttalaskuja, plussaa ja miinusta.

Kuvaamataito... aloitimme uuden työn, teemana tälläkertaa tuleva Halloween, jota nyt vietetään sitten tässä lokakuun viimeisenä päivänä, eli tänävuonna siis perjantaina. Tämä pakanajuhla olisi oikein mukava lisä tähän suomalaiseenkin kulttuuriin, varsinkin kun se sopivasti juuri ajoittuu tähän ikävän syypäiväntasauksen tienooseen, jolloin päivästä taas tuppaa tulemaan lyhyempi kuin yöstä. Halloween on mielestäni juuri sopiva pimeyden juhla. ;) Mekin päätimme kaivertaa kurpitsalyhtyjä, joiden sisälle tuikkasimme elävän tulen...

On tuo kurpitsan kaivertaminen sitten työlästä puuhaa. :)

Keskimmäinen poika pohti matematiikan tehtäviä tehdessään, että hänestä tulee isona muusikko. Hän on nyt jo toista vuotta pyytänyt itselleen bassokitaraa, jotta voisi harjoitella "parhaaksi kitaristiksi päällä maan". Ehkäpä äidin täytyy hiljalleen taipua pojan pyyntöihin, koska se ei tunnu olevan mikään hetkellinen päähänpisto, vaan todellinen unelma. Joululahjalistalle taitaa siis päätyä tänävuonna bassokitara ja vahvistin, sekä luonnollisesti kuulokkeet, jotta se vähäinenkin naapurisopu säilyy edes sivistyneen viileänä. ;)

Olen pohdiskellut tämän blogin tulevaisuutta... siis en ole lopettamassa blogia, vaan miettinyt, että mitä kaikkea tässä blogissa kannattaisi käsitellä. Olen sitten tullut hiljalleen siihen tulokseen, että erottelen blogit aiheen mukaan erilleen toisistaan. Tämä kotioppijat blogi tulee jatkossa käsittelemään enimmässä määrin VAIN tätä kotikoulua ja omia pohdintojani kouluasioista. Musiikin ja kirjallisuusharrastuksen olenkin jo erottanut erillisiksi blogeiksi.

Aloitan kuitenkin vielä yhden blogin näiden kolmen rinnalle. Se blogi on jotain ihan muuta kuin tämä blogi, tai nuo kaksi edellistä. Se on kaiketi vain tajunnanvirtaa... sekainen blogi faktaa ja fiktiota, arkea ja pohdintaa, tarinoita ja turinoita... välähdyksiä arjesta ja sen ulkopuolelta. Aion ottaa kantaa rennommin kuin tässä blogissa, omaan sarkastiseen tyyliini, jonka haluan jostain kumman syystä (?) pitää tämän blogin ulkopuolella. Näinollen ne, jotka ovat kiinnostuneet vain näistä kotikouluasioista, voivat pitäytyä tässä blogissa, mutta ne jotka jostain kieroutuneesta syystä pitävät tyylistäni kirjoittaa ja jollain tapaa "anarkistisesta" ja sarkastisesta luonteestani, voivat siirtyä myös lukemaan tuota toista blogiani, joka löytyy profiilistani nimellä While the world awaits... Siitä on kuitenkin turha yrittää tehdä mitään syväanalyysiä minusta, eikä se sisällä tiukkapipoisille tarkoitettua materiaalia, se vain tulee olemaan enemmän minun tyyliäni KAIKESTA muusta, paitsi tästä kotikoulusta. ;)

Musteet loppu

2008-10-27T16:01:00.002+02:00

Äidinkielellä tänään aloitettiin ja tänään oli aiheena vokaalit. Monen monituista tehtävää tehtiin vokaaleista ja opittiin, että vokaaleita äännettäessä ilman kulku suussa on esteetön. Kun on kysymyksessä konsonantti, niin silloin kieli tai huulet muodostavat ilman kululle jonkinlaisen esteen. Poikkeuksena H-kirjain, joka on kuin henkäys, mutta kuuluu silti konsonantteihin.

Yllissä tänään aiheena rikkaruohot ja pohdittiin sitä, että eri kasveja voidaan tunnistaa pituuden, kukinnon, lehden koon ja muodon sekä kasvupaikan perusteella. Lähemmässä tarkkailussa meillä oli piharatamo, maitohorsma, pujo ja nokkonen.

Englannissa taasen opiskeltiin uusia luontosanoja, mm. tähti, pilvi, aurinko, puu, ruoho, sieni ym. Suomennettiin kappale ja opeteltiin sanastoja ulkoa, sitten tehtiin työkirjasta kappaleeseen liittyviä tehtäviä. Ei siis tälläkertaa mitään monimutkaista, ihan perushommia puurrettiin.

Mulle tuli oikea varsinainen tenkkapoo, kun tehtävät olisi pitänyt tulostaa, mutta meidän ihana tulostimemme ilmoitti, että musteet on loppu. Värilliset musteet siis. Meni tovi venkslatessa, jotta sain koneen tulostamaan mustavalkotulostusta kun kone kinas mun kanssani, ettei muka voi tulostaa kun punainen väri on finito. HÖH! Huomenna, jos aikaa riittää käyn täyttämässä noi väripatruunat... huomaatteko kuinka ekologisesti minäkin ajattelen. Väripatruunoiden uudelleen täyttäminen säästää luontoa ja lompakkoa! ;)
Meilläkin tuohon Canoniin saa menemään jokaisella mustepatruunojen ostokeikalla miltei sata euroa rahaa, kun kasetteja on kaikkiaan viisi. Kasetit täyttämällä pääsee kolmella kympillä. Ja tällä tulostusmäärällä mitä tämäkin perhe tuottaa, pitää musteet vaihtaa kuukauden välein... alkais kohta olla halvempaa vuokrata oikea värikopiokone...

Hyötämistä

2008-10-23T15:54:00.006+03:00

Matematiikassa lähinnä kerrattiin jo aikaisemmin opittua. Painopiste oli taas sanallisissa tehtävissä, joita mielelläni pojille teetän, koska useimmiten ne tuntuvat olevan niitä hankalampia ymmärtää.

Äidinkielessä tänään pohdittiin äänteen ja kirjaimen eroa ja tehtiin muutama aiheeseen liittyvä tehtävä. Pelattiin vähän hirsipuuta ja tein taas yhden sanelun pojille. Tälläkertaa pojat tunnistivat esim. sanan alkuäänteen ja loppuäänteen ym. Tehtiin myös muutamia tavutusharjoituksia.

Yllissä tänään hyödettiin sipuleita. Voi olla, että ollaan liian myöhässä jo joulukukkien hyötämisessä, mutta onhan nuo kivoja joulun jälkeenkin. :) Laitettiin kolme hyasintin sipulia, muutama tulppaanin ja narsissin sipuli ruukkuihin multaan ja ruukut sitten työnnettiin jääkaapin kätköihin muutamaksi viikoksi. Kokeillaan myös kruununvuokon, lehtolaukan, iksiaan ja krookuksenkin sipuleita... katsotaan lähtevätkö nuo mitenkä tulille näin sisätiloissa. :) Hyötäminen on uutta puuhaa minullekin, joten ihan jännityksellä katsotaan miten onnistuu. :) Netistä kuitenkin löytyy aiheeseen monia ohjeita.
No tästä oli varmaan vaikeaa päätellä, että aiheena oli tänään sipulikasvit. :)

Minä tästä taas uppoudun tekemään lapsille lisää tehtäviä. Huomiseen! :)

PS. Yksi suosikkibändeistäni... metsästin tätä Floydin The Wall videota melkoisen tovin, ennekuin sain sen vihdoin tuliaisina venäjältä. Yksi kaikkien aikojen parhaista musiikkivideoista, jonka katsomisen kokonaisuudessaan pitäisi kuulua jo yleissivistykseen, ainutlaatuisuutensa vuoksi. Tässä pieni pätkä tuosta videosta, kokonaisuudessaanhan tuo kestää reilun tunnin... :)

Musiikin voima

2008-10-22T16:00:00.003+03:00

Tänään äidinkielessä laadittiin tiedotuksia. Tehtiin perheen oma tiedotustaulu ja laadittiin muitakin tiedotuksia: säätiedotuksia, lehdistötiedotuksia ym.

Matematiikassa kertolasku allekkain kahdella muistinumerolla.

Yllissä oli teemana Yrtit ja koristeet. Tein pojille tietopaketin erilaisista yrteistä ja sitten Hot potatoes ohjelmalla yrtteihin liittyvän ristikon.

Mä olen tässä pannut merkille näiden kuukausien aikana sellaisen jännän jutun, että meidän pojat keskittyy paremmin tehtäviinsä jos taustalla soi musiikkia. Musiikin tyylillä ei sinänsä ole eroa, voi soittaa lordia siinä missä jotain klassistakin musiikkia, kuhan jotain soi. Jos me yritetään tehdä työtä ihan hiljaisuudessa, niin kun suositellaan, niin pojat ovat paljon levottomampia, pyörivät kuin hyrrät paikoillaan ja kokoajan saa olla käskemässä keskittymään. Meillä jopa nuorimmainen nukahtaa päiväunilleenkin paremmin kun taustalla soi musiikki kun jos olisi ihan hiljaista. Niin me vaan ollaan kaikki erilaisia. :) Toisaalta... mäkin tykkään tehdä keskittymistä vaativia tehtäviä mieluummin musiikin soidessa kuin täydessä hiljaisuudessa, joten kaiketi tuo on periytyvä taipumus. :) Tässä kuitenkin helpoksi blogipiristykseksi yksi hyvä biisi, vaikkei ehkä ihan rock genreen kuulukaan. Sunrise avenue ja fairytales gone bad.

Kiirettä pukkaa

2008-10-21T20:50:00.004+03:00

Matematiikassa opittiin tänään allekkain kertomista yhdellä muistinumerolla. Niitä laskuja sitten laskettiin pari tuntia nenä kiinni kansioissa.

Äidinkielessä oli taas tavutusharjoituksia, yksi lausesanelu ja sitten luin pojille kahdesta tarinasta katkelmia. Tarinat olivat Fedja setä ja Vinski ja Vinsetti.

Kuviksessa tehtiin loppuun tuo dinosaurusprojekti. Liimattiin dinot ja liskot isolle paperille ja piirrettiin lopuksi aluskasvillisuutta joukkoon. Työ on nyt kuivumassa, mutta jahka se saadaan huomenna seinälle, otan muutaman kuvan.

Mulla on kädet täynnä työtä, ensiksikin keskimmäisen pojan synttäreiden takia, mutta luonnollisesti myös samoihin aikoihin sijoittuvan isänpäivän takia. Kakkua pitää vääntää ja tarjoiluja ja ohjelmaa miettiä molempiin.
Isänpäivästä ei mene kuin kuukausi kun on miehen synttärit ja sitten ollaankin jo joulussa.... eli kiirettä piisaa. Tein tuossa alkusyksystä pojille tehtäviä valmiiksi esim. yllistä, äidinkielestä ja matematiikasta, mutta nyt alkavat tehtävät loppua ja täytyy ruveta työstämään niitä lisää. Olen aloittanut myös toisen blogin, joka on lähinnä vain omaksi ilokseni, vaikkei se salainen olekaan. Blogi on löydettävissä tuosta sivupalkista ja on lähinnä oma lukupäiväkirjani. Olen siivoamassa kirjahyllyjä (ja toki kaappeja ja varastojakin), jolloin ajattelin samalla listata nuo kirjat ylös, joita omistan.

Jouluisin (ja syntymäpäivillä) saan paljon kirjoja joululahjaksi. Kirjalahja on mitä ihanin ja tulee aivan varmasti rakastavaan perheeseen, mutta joskus se rasittaa kun ihmiset haluavat tietää etukäteen, että "mitä sinulla vielä EI ole?" Monia dublikaattejakin on kertynyt hyllyihin kun ihmiset kyllä tietävät että kerään sitä ja tätä, mutteivät tiedä, että omistan kyseisen kirjan jo. Nyt aion ratkaista tämän ongelman kerta rysäyksellä ja kaikilta, ja listaan kirjahyllyni sisällön nyt tuonne lukupäiväkirjaan samalla kun pölytän kirjaraasut ja poistan dublikaatit (ja kirjat joita en halua pitää) huutonettiin.

Lisäksi pitää perehtyä nyt pariin liiketalouden opukseen, jotta saisin verestettyä noita kirjanpitäjän taitojani, etenkin tuota kahdenkertaista kirjanpitoa... sillä saralla alan kohta tekemään taas ihan duuniakin, tosin kotioloissa. Laitamme myös asunnon myyntiin, joten sillä sarallakin varmasti riittää puuhaa jos toistakin. Pääsemme vihdoin lähtemään pois täältä kainuun perukoilta ja muutamme kokonaan pois paikkakunnalta jahka asunto saadaan myytyä... tästä tiedosta olen enemmän kuin huojentunut! JEEJJEEJJEEEE!!!!! :D

Näistä kaikista mainitsemistani syistä vähennän hiukan tätä tähän blogiin kirjoittamistani. Kirjoitan kyllä toki joka päivä meidän kotikoulukuulumiset, mutta kaikenlainen muu jaarittelu siirtyy nyt joulun jälkeiseen elämään. :)

Versojen perhe

2008-10-20T17:43:00.005+03:00

Tänään äidinkielessä pojat saivat johtaa uusia sanoja. Luettiin myös Jukka Parkkisen Kotimaisesta krokotiilista toinenkin pieni katkelma, koska se oli pojista niin hauska kirja. :)

Englannissa tänään opeteltiin vähän eläinten nimiä, lähinnä villieläimiä, kuten krokotiili, tiikeri, papukaija ym. Tulostin erilaisia eläinten kuvia ja sitten laitoimme eläimet sinitarralla seinälle. Eläimet olivat karanneet eläintarhasta, joten pojat siirsivät aina käskystäni jonkun eläimen takaisin omaan aitaukseensa. Pojat tekivät vielä kappaleeseen kuuluvat tehtävät tehtäväkirjoihin.

Yllissä oli tänään aiheena siemen ja pistokas. Luimme vähän neuvoja kasvin istuttamiseen ja siemenen idättämiseen, jonka jälkeen teimme Tietoretki tehtäväkirjan kasvit ja eläimet ohjeen mukaisen versojen perheen.

Tähän tehtävään tarvitaan erivärisiä kartonkeja (valkoinenkin käy), tyhjiä vessapaperirullia ja talouspaperirullia, tussit, ja kananmunan kuoria.

Ensin vessapaperirulla päällystetään kartongilla, jonka jälkeen piirretään vessapaperirullaan kädet, paita ja housut, tai miten sitten haluaakin ukkonsa vartalon koristella.
Puolitetut kananmunankuoret huuhdellaan huolellisesti lämpimällä vedellä ja kuoreen piirretään ukon kasvot. Sitten munankuoren sisälle laitetaan multaa, mullan päälle siemeniä ja peitetään siemenet kevyesti multakerroksella. Me laitoimme kasvamaan tilliä, basilikaa, ruohosipulia ja persiljaa. Lopuksi multa kastellaan hyvin. Muutaman viikon päästä alkaa versohiukset kasvamaan ukoille, jolloin niistä tulee kivat koristeet. :) (ei ne pöllömpiä ole noinkaan! )

Kannattaa käyttää kasvojen piirtämiseen veden kestäviä tusseja, muutoin (niinkuin meille kävi) kasteluvaiheessa kasvot saattavat levitä ikävästi.

Nyt me jäädään odottelemaan ja jännäämään, että koska nuo hiukset lähtevät kasvamaan. Otan kuvia heti kun jotain alkaa tapahtua. :)

Mulla alkaa olo olla jo parempi. Ei ole enää niin kovaa flunssaa päällä, kuin mitä oli tuossa viime viikolla. Hiukan on vielä pientä päänsärkyä, mutta kaikinpuolin voiton puolella ollaan! Muihin perheenjäseniin ei tauti näyttänyt tarttuvan, joten ilmeisesti olin kehittänyt vain jonkun henkilökohtaisen pöpön itselleni. :D

Esikoinen kyllä sai jonkun ihmeellisen kokovartaloihottuman, johon ei liittynyt edes kuumetta, mutta nyt se sitten on jo hellittänyt, muutamalla kunnon kylvyllä ja runsaamman käden rasvauksella. Viikonlopun aikana saatiin poikaan palamaan kaksi tuubia rasvaa! Tämä syksy ja etenkin talvi on tuollaiselle atoopikolle hankalaa aikaa... mutta ehkä tulevastakin selvitään....

Perjantaita

2008-10-16T19:56:00.005+03:00

Minulla on äidinkielessä tällähetkellä kolme opettajankirjaa käytössäni. Kaksi hiukkasen vanhempaa ja sitten yksi uudempi. Tein eilen illalla ennen nukahtamistani vertailevaa tutkimusta näiden eri kirjojen välillä ja huomasin, että oikeastaan vain kirjoituskirjaimet ovat muuttuneet näiden vuosien aikana, muutoin kokonaissisältö on lähes sama. Tein myös sellaisen havainnon, että vanhemmissa kirjoissa on enemmän painotusta kielioppiin, kuten verbeihin, adjektiiveihin ja substantiiveihin ja vanhemmissa kirjoissa on enemmän kerrottu, informatiivista tietoa lapsen oppimisesta ja siitä mikä on tärkeää. Esim. lyhytkestoisen muistin tärkeydestä.
Vaikka on kyse kolmannen luokan äidinkielen kirjoista, joita vertailin, niin kirjat ovat kaikki hyvin eri tavalla painotettu. Yhdessä kirjassa on painotettu leikinomaisuuteen ja annettukin paljon tällaisia leikkejä ja pelejä, joiden avulla lasta voidaan opettaa. Kirjassa on myös paljon lisätehtäviä ja harjoituksia, joista hyvin moni vaikuttaa todella hauskoilta. Toisessa kirjassa on selkeämmin painotettu lukemiseen, on valtavan paljon erilaisia tarinoita ja kirjailijaesittelyjä, joita lapselle voi lukea, sekä jonkun verran painotusta kielioppiin. Kolmas kirja on sitten ihan puhtaasti täynnä kielioppia, kokeita (sanelukokeita ja muitakin kokeita). Ei lainkaan pedagogisia vihjeitä, vain raakaa faktaa ja satoja tulostettavia kielioppitehtäviä. Kaikissa on kuitenkin jotain hyvää, joten en raaski työntää hyllylle näistä mitään, vaan yhdistelen ja poimin näistä ne mielestäni parhaat palat talteen.
Äidinkielessä luin tänään pojille katkelmia Jukka Parkkisen kirjasta Kotimainen krokotiili. Katkelmat olivat poikien mielestä niin hauskoja, että halusivat kirjan kokonaan luettavakseen. Kun kerroin tästä tänään äidilleni, hän kertoi, että heillä on Jukka parkkisen koko Korppi -sarja, jonka hän voisi lähettää postissa meille. :) Itse luin korppikirjoja esikon ikäisenä ja ne olivat mielestäni tavattoman hauskoja kirjoja, joten uskon, että ne voisivat poikia kiinnostaakin.
Sitten taas harjoiteltiin vähän tavuttamista, tavutettiin lyhyt teksti ja rakennettiin tavujuna, eli niin, että seuraava sana alkaa aina edellisen sanan viimeisellä tavulla. Esim. Ta-lo, lo-ma, ma-ja, ja-.... jne. Tehtiin myös ketjulauseita, eli seuraava lause alkaa aina edellisen lauseen viimeisellä sanalla. Vähän siis samantyylisiä harjoituksia kun lapsena oli tämä loru "kissa söi kesävoin".

Elämänkatsomustiedossa käsiteltiin tänään aihetta, kärsivällisyys, maltillisuus ja itsesäätely. Aihe on tosi hyvä, koska varsinkin lasten kanssa joutuu näitä asioita opettelemaan päivittäin. Mä en nyt rupea näitä harjoituksia yksityiskohtaisesti tässä selostamaan, koska seuraamme tuota Esiripusta arvoihin kirjan ohjelmaa (hiukan varioituina) ja sitä kaiketi suojaa tekijänoikeuslait, mutta ken on asiasta kiinnostunut voi käydä kirjan lainaamassa ja tutustumassa mitä se pitää sisällään. :)

Sovittiin myös, että tälle viikonlopulle suunniteltu juhlaillallinen siirretään nuoremman pojan synttäreiden yhteyteen. Ruokapassiin tuli vain yksi merkintä.. pojat maistoivat kuluneella viikolla vesikastanjaa, joka oli heille täysin uusi kokemus. Mä olen jo pienestä pitäen opettanut poikia syömään kaikenlaista ruokaa ja sääntö on ollut, että kaikkea pitää maistaa, joten meillä onkin varsinainen tekeminen keksiä ruokia, jota pojat eivät olisi jo maistaneet! :D No... jatkamme harjoituksia! :)

Sanoin pojille viime käsityön tunnilla, että laittavat esiliinat talteen seuraavaa käsityön tuntia varten... no... nyt ne ovat niin hyvässä tallessa, etten löydä niitä mistään ja pojatkaan eivät muista mihin ovat ne laittaneet. Jatkamme etsintöjä ja kun ne löytyvät, teemme käsityön tehtävät sitten viikonloppuna... ;)

Minusta tuntuu, että tämä sarjakuvan tekijä käy meillä salaa kurkkimasta ikkunoista ja saa virikkeet suoraan poikien elämästä... :D

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

Kissamaista

2008-10-16T18:00:00.000+03:00

Matematiikassa tänään kerrattiin tuota laskujärjestystä ja opeteltiin vähän kertolaskua allekkain ilman muistinumeroa.

Yllissä oli sitten nyt tuo turkiseläimet aihe, joka on meidän viimeinen eläimiä koskeva teema tälle syksylle. Käsittelimme myös termejä selkärankainen ja selkärangaton. Seuraavaksi siirrymme kasvien ihmeelliseen maailmaan.

Äidinkielessä luettiin poikien kanssa Kaarina Helakisan Mitä kissa kuvitteli -runo. Tähän runoon sitten tehtiin muutama siihen liittyvä tehtävä.
Yhdessä opettajankirjassa oli annettu päättelytehtäviä, joita luin pojille. Ne ovat siis tyyliltään "Minun esi-isäni asuivat aikoinaan Egyptissä... jne ....joko arvaatte mikä minä olen?" Pojat saivat keksiä ja kirjoittaa myös itse vastaavanlaisia päättelytehtäviä toisilleen.
Leikimme meille jo aikaisemmin tuttua leikkiä: Arvaa kuka on ystäväni. Siinä siis joku ihminen päättää, että hänen ystävänsä on vaikkapa kissa. Muut leikkiin osallistuvat sitten kysyvät vuorollaan tältä kysymyksiä, joihin saa vastata vain kyllä tai ei. Esim. Onko se eläin? Onko sillä pitkä karva? ym. Se joka arvaa ensimmäisenä oikean vastauksen saa keksiä seuraavan ystävän. Lopetimme mielikuvitusleikillä, joka löytyy tietoretki kirjasarjan tehtäväkirjasta: kasvit ja eläimet. Leikimme olevamme kissoja, venyttelimme ja vanuttelimme kuin kissat konsanaan, mau'uttiin, sähistiin ja latkittiin maitoa. Ihan kiva päätös äidinkielen tunnille. :)

Kuopuksen nokka on alkanut vuotaa uhkaavasti... onkohan hän seuraava syysflunssan uhri...?

Epikriisejä

2008-10-15T19:27:00.004+03:00

Matikkaa ja flunssaa... sniif....

Tämä päivä on ollut melkoista taistelua. Siis sanan kaikissa merkityksissä. Aamupäivä meni esikon kanssa taistellessa. Oli pahantuulinen kuin ampiainen... hermostui keskimmäiselle pojalle niin, että tempasi tälle reijän päähän. Siis pienen reijän viivottimella, mutta kuitenkin sen verran kovaa, että mä menetin malttini.
Latelin sitten pojalle rangaistukseksi arestia, joka piti sisällään myös sen, että esikko ei tänään päässytkään liikuntaan, vaikka olisi halunnut. No poruhan siitä tuli ja tilannetta jouduttiin selvittelemään useiden tuntien ajan.
Ensin esikko luonnollisesti raivosi ensimmäisen puolituntia, sitten hän aneli armahdusta arestista seuraavan puolituntia, lupasi kuunkin hakea taivaalta... ja kun anelu ei auttanut, niin sitten raivottiin taas puolituntia... sitten kun ei enää jaksettu raivota, niin sitten murjotettiin puolituntia, eikä suostuttu kuuntelemaan, koska olin NIIIN tyhmä. Sitten kun oltiin rauhoituttu, niin sitten keskusteltiin puolituntia, keskusteltiin toisen satuttamisesta, mielen malttamisesta ja vanhempien tottelemisesta.... ja saatiin aikaiseksi jonkinlainen sopu.
Taistelua se oli myös siinä mielessä, että oloni ei ole tällähetkellä mikään paras... on kuumeinen ja tokkurainen fiilis edelleen ja koska kotikouluun ei oikein sijaisopettajia saa, niin työt pitää kuitenkin tehdä oli olo mikä tahansa.
Mutta enempää en venynyt kuin tähän muutaman tunnin taisteluun, kahteen tuntiin matematiikkaa (jatkettiin eilisiä laskuja ja opeteltiin laskujärjestys) ja aivan pakollisiin kotihommiin. On pakko huilata. Onneksi mies pärjää kotihommissa ja lastenhoidossa hyvin itsekin, ei tarvitse edes yrittää leikkiä mitään supernaista.

Muistan silloin kun olin vielä yksinhuoltaja. Itselläni oli liki 40 astetta kuumetta, kaikki kolme lasta olivat kipeinä ja minä valvoin lapsia hoitamassa yksin yötä päivää... nyt jo ihmettelen miten ihmeessä siitäkin selvittiin! Ja senkin muistan kun molemmat pojat olivat korvatulehduskierteessä silloin kun numero kakkonen oli jotain 8kk vanha. Koko korvatulehduskierre kesti kokonaiset 8 viikkoa, joka käytännössä tarkoitti sitä, että kun toisen sain parannettua, niin toinen sairastui taas... ja korvatulehduksenhan kaikki tietää.... silloin ei nukuta. Silloin istutaan yöt olohuoneen sohvalla, katsellaan chattia tyhjin silmin ja heijataan lasta puoli-istuvassa asennossa rattaissa, kun muualla ei voi nukkua. Siinä sitten kuljetaan kahdeksan viikkoa sellaisessa usvassa, että kaikki toiminnot ovat automaattisia ilman ajattelun hiventäkään, nukutaan 15 minuutin pätkissä ja luullaan, ettei tämä lopu ikinä!
Kun nuo kahdeksan viikkoa olivat ohi, sain lopulta vietyä pojat päivähoitoon, nukuin kahden viikon ajan, joka päivä 8-16, jonka jälkeen taas robottina tein kaikki päivän hommat siihen asti kun kaaduin lasten kanssa sänkyyn jotakuinkin 20:00 iltaisin. Kun tämän kaiken raahustamisen jälkeen olin valmis 10 viikon päästä palaamaan takaisin sosiaalialan oppilaitoksen opintojeni pariin, sanoi rehtori minulle, että hän erottaa minut koulusta koska vahvasti epäilee minun opiskelumotivaatiotani, kun minulla on näin paljon poissaoloja. (ainoat poissaolot koko lukukautena!) Ei auttaneet sairaslomatodistukset, eikä selitykset sen enempää... muistan poistuneeni reksin kuulusteluista sanomalla suoraan, että "haista p***a" ja paukattamalla oven hyvin kuuluvasti kiinni perässäni. Marssin suoraan seuraavalle oppitunnille.
Sain kuin sainkin pitää opiskelupaikkani.

Tulon tekijöitä

2008-10-14T16:43:00.001+03:00

Tänään olikin sitten äidinkieltä, matematiikkaa ja kuvaamataitoa.

Matematiikalla aloitettiin (taas... :) ) ja aiheina meillä oli tulon tekijät, tulo ja tulon tekijät vaihtavat paikkaa. Eli toisinsanoen huomattiin tänään se, että kertolaskujen tulon tekijät voidaan laskea ja merkitä oikeastaan aivan kuinka päin tahansa ja tulo on silti sama. Sama pätee myös yhteenlaskussa. Vähennys- ja jakolaskut tekevät tässä poikkeuksen, esim. jos vähenevä ja vähentäjä vaihtavat paikkaa muuttuu myös erotus.

Äidinkielessä olikin sitten vuorossa taas yhteislukua, tavuttamista ja tavunmetsästystä ja etsittiin myös virheitä jo valmiiksi kirjoitetusta tekstistä. Tälläkertaa etsittiin virheellisiä sanavälejä.

Kuviksessa sitten jatkoimme tuota dinosaurusprojektia.
Teimme vielä muutaman dinon/liskon lisää, jonka jälkeen sitten leikattiin noita jo piirrettyjä dinosauruksia irti papereista. Tuo leikkaamispuuha kiristi vaan tuon vanhimmaisen hermoa vähän reilummin tänään... :( Jatkamme tästä jossain vaiheessa.

Mä just huomasin, että mä en ole noista poikien liikuntaharrastuksista puhunut, en sitten mitään. :( Sama pää kesät talvet...
Maanantaita ja viikonloppua lukuunottamatta pojat käyvät eri päivinä liikunnassa seuraavanlaisesti:
Tiistaina pojilla on jalkapalloa. Keskiviikkona pojat käyvät liikuntakerhossa, jossa on hyvin monenlaista liikuntaa, salibandyä, telinevoimistelua, välinevoimistelua... etc. Samana päivänä on myös vesiliikuntaa. Torstaisin pojilla on säbä-harkat, eli salibandyä ja perjantaina sitten edelleen ne jousiammuntaharjoitukset. Mä en nyt joka kerta rupea näitä erikseen esittelemään, itse en kuitenkaan ole harkoissa paikalla, mutta tämä kombinaatio pitää huolen sitten tästä poikien liikunnallisesta osaamisesta nyt ja jatkossa, aina tuonne ensi toukokuuhun asti. :)

Nyt mä lähden kaupoille täydentämään varastoja, pitää ostaa vähän lisää paperia, kyniä, kumeja ym. tarpeellista jotta tätä kouluttautumista voitaisiin ylipäänsä jatkaa. MOI!

Pohdintaa

2008-10-14T11:28:00.002+03:00

Oli pakko tehdä tällainen aamupäivän uutiskatsaus, löytyi niin mielenkiintoisia uutisia! :)
Pojat istuvat tuossa vieressä ja väkertävät matematiikan tehtäviään, joten minulla on hyvää aikaa lorvailla netissä.. ;D

Helsingin sanomista löysin oikean ilosanoman... nimittäin se otsikoi, että siisti koti voi altistaa lapsen diabetekselle.
No eihän diabetes sinänsä ole mikään ilouutinen, mutta se, ettei enää tarvitsekaan siivota kotia hullunKIILTO silmissään, vaan voi jo oikeasti alkaa ajattelemaan lastensa parasta ja unohtaa kaikenlaiset viikkosiivoukset, pölyjen pyyhimiset ja astioiden tiskaamiset.... ainakin välillä! JIPPII! Mä olen kyllä jo alusta asti ollut sitä mieltä, että liiallinen hygienia ei voi olla lapselle hyväksi, jo aikanaan Arvo Ylppö sanoi, että sylilapsen pitäisi rauhassa antaa järsiä ulkokenkiä jotta lasta suojaava bakteerikanta voimistuisi. Tähänhän se perustuu rokotuskin... syötetään pieniä määriä taudinaiheuttajia elimistöön, jonka jälkeen oma kroppa kehittää puolustusmekanismin tautia vastaan. Ihan logiikallakin oltaisiin tästä asiasta selvitty, mutta onhan se nyt hyvä, että tämä tieto tuli suurenkin kansan tietoisuuteen! :) Nyt sitten pitäisi vaan tehdä vielä tutkimus, että miten huonommin siivottu koti vaikuttaa naisten mielenterveyteen ja syyllisyydentuntoihin. ;)

Toinen uutinen oli se, että vanhemmat haluavat mukaan oppilashuollon kehittämiseen.
Tässä tullaan nyt mukaan siihen ajatukseen, että vanhemmat oikeasti haluaisivat osallistua lapsensa asioihin ja vaikuttaa niihin. On hyvin vaikeata olla välittämättä lapsestaan, toisin kuin nyt jostain syystä on yllättävän monella taholla asiasta ollut hyvinkin kärkeviä mielipiteitä tätä kantaani vastaan. Mä en kiistä sitä, etteikö olisi olemassa niitä huonojakin perheitä, joissa lapsesta ei huolehdita lainkaan. Alkoholismi ja huumeet eivät oikein sovi samaan perheeseen lasten kanssa jo ihan siitäkin syystä, että päihteet usein orjuttavat niin, että se rakastavakin vanhempi ei voi enää itselleen mitään vaan on viinan tai virran vietävissä. Mutta eipä alkoholi ole mitenkään vain tämän ajan ongelma... kyllä se kuppi kallistui meidänkin isovanhempien aikana ja puukkojunkkarit aiheuttivat "yleistä pahennusta" jo 1800-luvulla.
Puhutaan lisääntyneistä mielenterveysongelmista, ikäänkuin mielenterveysongelmia ei koskaan ennen olisi ollut... vai onko sittenkin niin, että nykyään mielenterveysongelmista puhutaan enemmän, niitä on suurempi mahdollisuus ymmärtää ja niihin voi nykyään saada laadukasta hoitoa? Ehkä kaikki maahiset ja menninkäiset vain alkavat ryömiä koloistaan ja hakeutuvat herkemmin hoitoon kuin ennen, jolloin masennuskin oli kirosana... (ja voin kertoa, että tästä asenteesta ei todellakaan ole vielä kovin kauaa...)
Uskoisin kuitenkin, että nykyajan vanhempi on varmasti valistuneempi ja vastuullisempi kasvattaja nykyään kuin mitä se oli vielä esim. 50-70 vuotta sitten. Tietoa ja apua on nykyään enemmän saatavilla kuin tuolloin ja suomalaisessakin yhteiskunnassa raha virtaa kuin viini.
En siis allekirjoita suoraan väitettä siitä, että lasten pahaan oloon eivät aikuiset puuttuisi. Varmasti puuttuvat, puuttuvat enemmän kuin mitä puututtiin meidän lapsuudessa tai omien vanhempiemme lapsuudessa. Mutta tämän lauseen voisin vaikka allekirjoittaakkin:

""Tuoreen kyselyn mukaan kaikki peruskoulut eivät myöskään ole erityisen innokkaita tukemaan vanhempainyhdistysten aktiivisempaa osallistumista.""
Tähän ilmiöön nimenomaa olen itsekin törmännyt ja tästä olen puhunutkin jo aiemmin.

Monet aikuiset vain jotenkin jätetään ulkopuolelle sen lapsen elämästä, mitä tulee koulumaailmaan ja viranomaistahoihin. Vaikka perheessä olisi kuusi lasta ja äiti olisi hoitanut näitä kotona jo 16-vuotta yötä päivää, ei tämänlainen kokemus ole mitään yliopistoissa saatuihin kasvatustieteiden opintoihin verrattuna. Jos asiantuntijat sanovat, että lapsen pahaolo kumpuaa perheistä ja välinpitämättömistä vanhemmista, niin sieltä sitten kumpuaa ja piste. Ei siinä auta pistää vastaan kun asiantuntijat antavat lausuntojaan. Tiedän aika monia tapauksia jossa lapsi on esim. kieltäytynyt menemästä kouluun. Syynä ei välttämättä ole koulukiusaaminen vaan vaikkapa jokin muu syy, minkä takia lasta ahdistaa se kouluun meneminen. Tämänlaista "koulupinnausta" on vaikea olla huomaamatta ja siihen sitten puututaankin. Tarpeeksi kauan kun lapsi lintsaa velvotteistaan, niin kokoonnutaan sitten näihin oppilashuoltoryhmiin, joihin kuuluvat niin opettajat, kuin koulukuraattorit, sosiaalitoimi ja psykologit... ketä nyt kulloinkin tarvitaan... mutta kas kummaa... oppilashuoltoryhmään ei kuulukaan vanhemmat! Ei siitäkään huolimatta, että vanhemmat ovat lapsen ensisijaisia HUOLTAJIA. Oppilashuoltoryhmä kokoontuu pohtimaan yhdessä, yhteistyöryhmässä sitä, mikä olisi nyt tälle lapselle parasta, kuulematta lainkaan sen vanhemman mielipidettä, vanhemmalle ei anneta mahdollisuutta osallistua tähän keskusteluun. Sitten kun jo jonkinlaisia johtopäätöksiä ja päätöksiä ollaan ASIANTUNTIJAporukassa tehty, niin kutsutaan vanhemmat paikalle ja kerrotaan sitten miten näitä asioita heidän mielestään tulisi hoitaa.
Jos vanhempi nyt on asiasta eri mieltä, niin voitte kuvitella minkälainen painostus tästä alkaa... lapsi voidaan väliaikaisesti huostaanottaa, jotta lapsi saataisiin laitoshoitoon... Lapselle voidaan aloittaa lääkitys ilman vanhempien suostumusta, kaikki toimenpiteet voidaan tehdä käytännössä vanhempaa kuuntelematta ja mielipiteistä välittämättä. Tottakai aluksi koetetaan saada vanhempia itse suostumaan näihin tuikitarpeellisiin toimenpiteisiin, mutta jos ei suostu, niin sitten pakotetaan. Tämä ei mielestäni ole millään tavalla oikeanlaista toimintaa. Kannatan jo tästäkin syystä, että oppilashuoltoryhmään pitäisi kuulua myös kyseisen lapsen vanhempi. Myös lapsella pitäisi olla oikeus tulla kuulluksi ja osallistua näihin oppilashuoltoryhmän kokouksiin, jossa hänen asioistaan päätetään. Jotenkin lapsesta ja lapsen perheestä on tullut sellainen peliväline, josta puhutaan jotenkin ulkopuolisena objektina... en siis lainkaan ihmettele, että vanhemmat haluaisivat olla siinä mukana.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi koulu ei halua vanhempien osallistuvan oppilashuoltoryhmän toimintaan...? Pistää miettimään...

Snif...

2008-10-13T16:00:00.001+03:00

Poro on parasta. Opittiin me toki muutakin porosta, nimittäin yllissä oli tänään aiheena poro ja poroerottelu. Suostuin vielä yhteen eläinaiheeseen, joka on turkiseläimet, sen jälkeen sitten keskitymme kasveihin. Porotehtävissä oli kysymys: Ketkä pääasiassa kasvattavat poroja? No, oikea vastaus tietysti olisi ollut saamelaiset, mutta meidän Jepukka sitten vastasi, että tontut. :) Oli vähän naurussa pidättelemistä... :D

Äidinkielessä keskityimme, niin hauskaa kuin se onkin, numeroihin. Siihen miten numeroita käytetään päivämäärien kirjoittamiseen, aikojen ja puhelinnumeroiden merkitsemyseen ym. Tein pojille myös tuollaisen muistitehtävän, jossa pojat saivat toistella numerosarjoja, kun ensin olin lukenut koko sarjan. Teimme myös vastaavanlaisia päättelytehtäviä eli että mikä luku tulee seuraavaksi 2, 4, 6, 8... tai että mitä lukua ajattelen: se on parillinen, se on arvoltaan alle kymmenen ja jos siihen lisätään 5 ja otetaan pois 3 on tuloksena 8. Muutamia siis tällaisia tehtäviä...

Englannissa pojat pelasivat kahta peliä, jossa toisessa he heittivät kahta noppaa ja sitten värittivät lukuja vastaavia kaloja. (siis kaloissa oli erilaisia lukuja välillä 1-12 englanniksi ja jos sattui niin, että kaikki numeroa vastaavat kalat olivat väritetty, siirtyi vuoro seuraavalle.) Kerrattiin myös viimeviikkoisia sanastoja toisella pelillä, missä siis oli noita koulusanoja, penaalia, pulpettia, kynää, kumia etc. Myös värit kerrattiin leikkimällä leikkiä, jossa sanoin englanniksi esim. "se jolla on vaatteissa punaista saa nousta ylös, tai se jolla on vaatteissa keltaista voi hyppiä yhdellä jalalla..."
Sitten olikin jo aika siirtyä seuraavaan kappaleeseen, jonka kerkesimme suomentaa ja johon tutustuimme kohtalaisen pintapuolisesti. Ensiviikolla sitten paneudumme tähän uuteen kappaleeseen hiukan tiiviimmin. Oli sinänsä helpot enkun tunnit. Tuo opettajankirja on kerrassaan lyömätön, siitä saa niin loistavasti vinkkejä siihen miten hauskalla tavoin voi tuota englantia opettaa ja kuinka tunnit koostaa.

Mulla on flunssa. :( Yleensä tilanne on niin, että meidän perheessä sairastaa kaikki muut ensin ja sitten kun olen kaikki "räkäraulit" saanut hoidettua kuntoon, iskee tauti viimeisenä minuun. Tämä flunssa päättikin aloittaa "väärästä" päästä. Nyt on jotenkin puolikuntoinen olo ja taistelen tällä pallolla lämpimiä peittoja ja pehmeätä sänkyä vastaan kofeiinin voimalla. Hartaasti toivon, että saisin itselleni "valot päälle" ennenkuin lenssu puree kiinni muihin perheenjäseniin. Tässä kunnossa on äärimmäisen epämiellyttävää hoitaa vielä muitakin, kun olo on niinko tynnyrissä elelis.

Siivosin kuitenkin flunssasta huolimatta keittiön. Työnteko kun on paras tapa taistella väsymystä vastaan. En vain voinut nuokkua pöydän ääressa samalla kun pojat työskentelivät, oli pakko liikkua, ettei ihan jäädy. Mä en sairastele kovin usein, mutta sitten kun sairastan niin olokin on sen mukainen. Jahka mies selviää kotiin, niin passitan sen takaisin hankkimaan kaikki mahdolliset flunssatropit, mikään muu kipulääke ei tehoa flunssaiseen kroppaan kuin Panadol Hot.

Ai niin... unohdin kertoa... se lehti, johon minua haastateltiin saapui tänään postissa. Jahka tästä tokkurasta tokenen, niin pistän sen skannaten ja liitän tänne... nyt mä kuitenkin raahaan itseni huilaamaan, ehkä kunnollisten yöunien jälkeen alkaa tynnyrin pohjallekin näkyä valoa. Snif.

Ilmiöpohjainen rakenne opetussuunnitelmaan

2008-10-11T16:11:00.003+03:00

Löysin mielenkiintoisen sivuston:

http://ilmiopohjaisuus.wikispaces.com/

Nyt eräät opettajatahot ovat laittaneet pystyyn nettiadressin, jossa ehdotetaan tällaista ilmiöpohjaista rakennetta opetussuunnitelmaan, tämän oppiainepohjaisen rakenteen rinnalle.
En ehtinyt ihan kokonaan tuota sivustoa kahlaamaan läpi, mutta äkkiseltään tämä vaikuttaa juuri siltä harppaukselta siihen aikaisemmin peräänkuuluttamaani työpaja tyyppiseen oppimiseen! Tällaisen muutoksen tuominen opetussuunnitelmaan on mielestäni todella positiivinen askel peruskoulun uudistamisessa ja noiden jo aikaa sitten vanhentuneiden jäykkien rakenteiden rikkomisessa.

Käykääpähän vilkaisemassa tuota linkkiä ja jos se teistäkin tuntuu fiksulta idealta niin nimen adressiin voi käydä laittamassa täällä:
http://www.adressit.com/ilmiopohjaisuus

Minäkin tutustun asiaan hiukkasen paremmin ja otan kenties kantaa myöhemmin. :)

Muoks. Aiheesta keskustellaan esim. täällä:
http://annerongas.jaiku.com/presence/35833289

Meistäkö kotioppijoita?

2008-10-11T15:02:00.000+03:00

Sain tässä taannoin sähköpostiini mielenkiintoisen kysymyksen, johon ajattelin vastata nyt ihan näin julkisesti. Eräs blogin lukija kysyi, että mitä neuvoja antaisin kotiopetusta suunnittelevalle tai aloittelevalle perheelle? Kysymys on hyvä, joten käsittelen sitä nyt tässä.

Ihan ensimmäinen asia mikä tulee mieleen on se, että kun kotiopetukseen alkaa, pitää pystyä sitoutumaan kovaan duuniin. Sillä sitä tämä on. Siksi on hyvä miettiä mielessään, että:

1.) Olenko valmis sitoutumaan kotiopetukseen koko sydämelläni?

Kotiopetus ei onnistu vain hetken mielijohteesta... se vaatii paljon asioiden selvittelemistä, jatkuvaa ideointia, hereillä olemista, suunnittelua...

2.) Olenko valmis jatkuvasti nukkumaan, syömään ja hengittämään kotiopetusasioita?

Joka paikassa pitää kulkea silmät auki. Pitää osata nähdä hyviä opetustilanteita arjessa ja hyödyntää niitä, nähdä käyttökelpoisia materiaaleja missä ikinä liikkuukin ja etsiskellä ideoita oppitunteja varten. Pitää olla valmis tekemään portfoliokansioita, suunnittelemaan opetussuunnitelmia ja päästä yli niistä solmukohdista, joita jotkut aineet saattavat lapsille aiheuttaa... siihen täytyy heittäytyä mukaan ja se on enemmänkin elämänasenne kuin jonkinlainen projekti.

3.) Mitkä ovat taloudelliset mahdollisuudet kotiopetuksen järjestämiseen nyt ja tulevaisuudessa?

Kotiopetus ei parhaimmillaan kuluta hirveitä määriä rahaa, mutta jos toinen vanhemmista jää kotiin, pitää talouden olla jollaintavoin turvattua. Ja toki, kaikenlaista pitää kuitenkin hankkia... kenties soittimia, kirjoja (jos kunta ei kustanna), askartelutarvikkeita, välineitä käsityötunteja varten, monet harrastukset jotka tukevat kotikoulua maksavat... voihan tästä toki tehdä vaikka minkälaista välineurheilua jos tahtoo. ;) Tukia tähän ei kuitenkaan saa, heikossa rahatilanteessa olevat voivat anoa sosiaalitoimelta harkinnan varaista toimeentulotukea esim. lasten harrastuksia ja opiskelua varten.

4.) Olenko valmis tarvittaessa puolustautumaan kotiopetuksen puolesta monenlaisia tahoja kohtaan?

Kotiopetus on suomessa vielä toistaiseksi niin "uusi" asia, ettei sitä välttämättä katsota kovin suopein silmin. Vastustukseen voi varautua sekä koulun, sukulaisten ja ystävienkin taholta. Monia kysymyksiä tullaan aivan taatusti esittämään. Silloin pitää osata vaan mennä rohkeasti päättämäänsä suuntaan, pahoista puheista, epäilyistä ja ilkeistä kommenteista huolimatta. Koskaan ei voi miellyttää kaikkia, niinpä pitää ensisijaisesti tehdä niin kun on oman perheen kannalta parasta. Kotiopetus ei kuitenkaan ole laitonta.

5.) Olenko valmis JATKUVASTI opiskelemaan ja etsimään tietoa lapsille kaikista mahdollisista lähteistä?

Olen usein törmännyt kysymykseen, että miten ihminen, joka ei ole käynyt opettajankoulutusta voisi taata lapselle riittävän tasokasta opetusta? No... faktahan se on, että jokainen meistä on käynyt aikanaan peruskoulun ja ne asiat, joita siellä opetettiin PITÄISI olla jokaisen hallussa. Nykyinen opetussuunnitelma on kuitenkin muuttunut ja peruskoulutkin joutuvat vastaamaan jatkuvasti lisääntyviin yhteiskunnan haasteisiin, niinpä nykyinen peruskoululainen valmistuu yläasteeltaan varmasti sivistyneempänä kuin me aikaisemmat sukupolvet.
Siltikään peruskoulun aineet eivät ole EDLLEENKÄÄN mitään ydinfysiikkaa, vaan ihan jokaisen tavallisen tallaajan omaksuttavissa.

On varmasti aikalailla erilaista opettaa 20:tä oppilasta , mahdollisesti jopa useita eri-ikäisiä ryhmiä samanaikaisesti, kuin mitä on opettaa yhtä, kahta tai vaikka viittä OMAA lastaan. Opettajien haasteet ovat luokissa hyvin erilaisia kuin mitä ne ovat kotona. Opettajalla pitää olla valmiutta huomata lasten oppimisvaikeudet myös sieltä "isosta massasta", pitää ottaa huomioon hyvin monenlaisia oppijoita ja suhteuttaa opettamisensa oman koulunsa suunnitelmiin, jotka nekin ovat hyvin erilaisia eri kouluissa. Pitää hallita varhaisen puuttumisen perusteet ja toimia sen mukaan. Meillä kotona asiat kuitenkin ovat toisin. Jokainen vanhempi kasvattaa lastaan ja onhan sitä opetettu lasta ennen kouluikääkin, mihin katoaisi se taito opettaa lasta sen jälkeen kun lapsi täyttää seitsemän? Se vaan vaatii sitä, että on itsekin valmis ottamaan asioista selvää, kuuntelemaan ja seuraamaan lapsensa kehittymistä ja pysymään ajan hermolla siinä mitkä tuulet milloinkin opetusrintamalla puhaltaa. Mikä on sen parempi esimerkki lapselle kuin se, että jos ei jotain tiedä, niin se tieto etsitään jostain... ei ole synti olla tietämätön, AINA voi opetella ja oppia uusia asioita.
Eikä ihmisen elämän arvo loppujenlopuksi määräydy vain sen opetuksen tason ja peruskoulun päästötodistuksen arvosanan perusteella... Mielestäni tärkeämpää kuin täydellinen osaaminen on se, että oppii nauttimaan opiskelusta, pitämään sitä elinikäisenä prosessina ja saamaan siitä irti kaiken sen, mitä vaatii jotta voisi oppia lisää tarpeen niin vaatiessa.

6.) Onko kotiopetuksen aikana tarjota lapselle riittävä sosiaalinen verkosto?

Luterilaisen kirkon piispat julistivat tässä muutama päivä sitten, että kunnolliseen vanhemmuuteen ei tarvita mitään ihmeellisiä asioita, riittää, että rakastaa ja on läsnä. Vanhemmat ovat ottaneet tavoitteekseen sivistää suomalaista lasta niin, ettei aikaa oikeastaan jää tälle normaalille läsnä olemiselle. Lapsia kuskataan koulun jälkeen harrastuksiin ja ylläpidetään kynsin ja hampain näitä sosiaalisia suhteita niin hartaasti, ettei enää ehditä / jakseta paneutua siihen lapseen ja normaaliin arkeen. Nykyään peruskouluja pidetään sosialistavana laitoksena, jota se kuitenkaan ei aina ole. Pahimmillaan se voi olla myös oikea epäsosialistamislaitos.
Suurimman osan ajastaan lapsen tulisi saada olla läsnä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat lapsen kasvulle ja hyvinvoinnille välttämättömiä. Tämä pitää sisällään lapsen ystävät, lapsen vanhemmat, sisarukset, mummot ja vaarit ja muut sukulaiset. Sosiaalisia suhteita voi solmia niin hiekkalaatikon reunalla, kirjastossa kuin muissakin harrastuksissa, rohkeaa lähestyjää harvoin torjutaan. Suomessa on kuitenkin yllättävän paljon yksinäisiä ihmisiä esim. vanhuksia, joten mielestäni on aika hurjaa ajatella, että suomalaisen lapsen sosiaalisuus riippuisi vain pelkästään koulujen varassa. Siispä kotikouluperheen ensisijainen sosiaalinen verkosto rakennetaan vahvimmin näiden, yllämainittujen säikeiden avulla.

Kun on ihan varma siitä, että kotiopetus on meidän juttu, niin sittenkin on vielä paljon pohdittavaa.
Ensinnä, siis jo paljon ennen kotikouluun siirtymistä kannattaa ottaa selvää niistä laeista, jotka kotikouluun liittyvät. Niitä ei kovin montaa ole, joten se ei nyt ole hirmuisen haastavaa touhua...
http://www.kotikoulu.net/lainsaadanto_suomessa/
Tuolta voi aloittaa.
Kotioppijaperheillä on yksi ja ainoa raamattu ja se on: valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteet. On tarkoitus sitten opettaa lasta valvovan koulun opetussuunnitelman tahdissa tai täysin omalla opetussuunnitelmallaan, tämä opus on syytä osata niin hyvin, että sen osaa etu ja takaperin ja vaikka unissaan. Etenkin jos noudattaa jälkimmäistä tapaa ja tekee opetussuunnitelman itse. Kotikouluperheitä ei velvoiteta noudattamaan mitään tiettyä järjestystä opetussuunnitelman perusteissa edetessään, vaan on lupa edetä luokkiin sitoutumattomasti ja omaan tahtiinsa. Kuitenkaan mitään ei voi jättää pois, vaan KAIKKI opetussuunnitelman perusteissa määritellyt kohdat pitää opetella ja omaksua. Hyväksi avuksi on myös nuo hyvän osaamisen kriteerit, jotka perusteissakin luetellaan, niistä näkee millä tasolla osaamisen pitää kussakin aineessa olla.

Tästä pääsemmekin seuraavaan aiheseen, eli siihen millätavalla aiotte opinnoissanne edetä. Haluatteko noudattaa valvovan koulun opetussuunnitelmaa ja edetä peruskoulun tahdissa vai haluatteko edetä vapaammin omaan tahtiinne ja suunnitella itse aikataulut ja opiskelun?

Valvovan koulun opetussuunnitelman seuraaminen on tavallaan se helpoin tapa. Silloin kotikouluperhe hankkii samat kirjat mitä valvovassakin koulussa käytetään ja koululta tulee aikataulut siitä mitä pitää olla kulloinkin tehtynä ja koska on aineisiin liittyvät kokeet ym. Käytännössä opiskelu on silloin enemmän oppikirjan tehtävien tekemistä ja tentteihin lukemista. Plussapuolia tässä tavassa on se, ettei itse tarvitse pohtia opetussuunnitelman tekemistä kunhan vain pitää kiinni aikataulusta. Tämä ei kuitenkaan ole kovinkaan joustava tapa, jolloin kovinkaan suuriin poikkeuksiin ja "ylimääräisiin" vapaapäiviin ei oikeastaan ole aikaa. Ja jos lapsi ei edistykään vaadittuun tahtiin, niin ongelmia on luvassa. Ja jos kunta ei kustanna lapselle oppikirjoja, tulee niiden hankinnasta vanhemmille melkoisen pitkä penni venytettäväksi.

Sitten on tämä oman opetussuunnitelman tekeminen... se vaatii työtä, sen voin sanoa. Pitää ottaa huomioon se, että kaikki varmasti tulee nyt opiskeltua, viimeistään siihen oppivelvollisuusikään mennessä. Googlettamalla löytää monien koulujen valmiita opetussuunnitelmia, joita voi käyttää apunaan omaa suunnitelmaa laatiessa. Löytyy normaalien koulujen opetussuunnitelmia, löytyy freinettiä, montessoria ja steineriä. Näiden pohjalta saa jo jonkinlaista käsitystä siitä, miten omaa opintosuunnitelmaa kannattaa lähteä muodostamaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että koulujen opetussuunnitelma on hyvin tarkkaan rajoitettu ja määritetty jo laissa ja asetuksissa. He eivät siis voi edetä haluamallaan tavalla ja mielivaltaisessa järjestyksessä kuten kotikoululaiset voivat. Voit siis rakentaa kotikoulua koskevan opetussuunnitelman haluamallasi tavalla joustaen.

Jotkin kotioppijat tekevät heti kärkeen hyvinkin tarkan opetussuunnitelman, jota sitten tunnollisesti noudattavat läpi kotioppijavuosien. Toiset taas eivät tee valmista opetussuunnitelmaa, vaan opettavat "perstuntumalta" ja sovittavat opitun sitten aina johonkin rakoseen siinä valtakunnallisessa opetussuunnitelman perusteissa. Onnistuu kuulema niinkin. Tämä kuitenkin vaatii sitä, että osaa nuo perusteet hyvin. Me olemme tehneet oman opetussuunnitelman, joka ei perustu vuosiluokkiin, vaan siihen missä järjestyksessä meidän perhe haluaa asiat toteuttaa. Olen ottanut huomioon poikien toiveet asioissa ja muutellut sitä tässä opiskelujen edetessä aina silloin kun on tullut mieleen jotain parempaa, fiksumpaa tai ajankohtaisempaa. Se myös joustaa tarvittaessa silloin kun tulee yllätyksiä. Eli meidän opetussuunnitelma ei kaadu muutamiin vapaapäiviin tai lomaviikkoihinkaan. On siis jotain "tiukkapipoisen" ja "löysin rantein" menetelmien väliltä.

Hyvä on myös miettiä miten aikoo sitten saada sen peruskoulun päästötodistuksen. Lakiin on kirjattu kolme mahdollista tapaa:

Ensimmäinen tapa on se, että saa todistuksen kaikista suoritetuista aineista jokaisen vuosiluokan päättyessä (= sama tapa kuin koululla)
Tämä tapa siis useimmiten velvoittaa lapsen osallistumaan kaikkiin kokeisiin ja antamaan kaikki näytöt kouluille aina vaadittuina aikoina. Suoritetuista näytöistä saa sitten aina ainekohtaisesti todistuksen jossa mainitaan esim. että 3. luokan matematiikan oppimäärä on suoritettu. Ja tämä siis jokaisesta suoritetusta aineesta.

Toinen tapa on suorittaa koko peruskoulun todistus aina yksi aine kerrallaan. Tarkoittaa käytännössä siis sitä, että kotiopiskelijat voivat opiskella vaikkapa ensin ihan pelkkää matematiikkaa, suorittaa sen koko peruskoulun osalta ja saada siitä suoritustodistuksen.
No... sanomattakin on selvää, ettei ihan jokainen ekaluokkalainen selviä koko peruskoulun matematiikasta vaikka kuinka opettaisi ja tulisihan se pirun tylsäksi opiskella ja opettaa vain yhtä ainetta kerrallaan. Mutta siis... mahdollista se on.

Kolmas tapa on sitten suorittaa näyttö kaikista aineista koko peruskoulun osalta kerralla, jolloin päästötodistus annetaan siis sitten kun tämä "näyttötutkinto" on hyväksyttävästi suoritettu. Tämä on se tapa, jonka me olemme valinneet. Eli etenemme omassa tahdissamme ja omanlaisessa järjestyksessä opetussuunitelmassa eteenpäin ja suoritamme näyttötutkinnon koko peruskoulun osalta sitten joskus aikanaan, kun oppivelvollisuus on loppusuoralla (=yläasteiässä).

Sitten kun nämä asiat on selvät, onkin syytä ruveta harkitsemaan sitä materiaalia millä aikoo kotiopetuksen toteuttaa. Suomalaisia oppikirjakustantajia on ainakin Tammi, Otava ja WSOY. Näiltä sivuilta voi siis löytää paljon erilaisia oppikirjoja, jotka ovat myös tavallisen tallaajan vapaasti hankittavissa. Oppikirjoja ei kuitenkaan välttämättä tarvita (ja ne ovat myös hyvin kalliita), vaan kaikenlaista materiaalia voi käyttää opettamiseen. Kirjastot, netti ja televisio on täynnä toinen toistaan parempaa materiaalia. Omalla kokemuksellani voisin kuitenkin suositella, etää KANNATTAA tutustua noiden kustantajien opettajan kirjoihin ja muuhun opettajille tarkoitettuun materiaalliin. Opettajan kirjoissa on ohjeita tuntien suunnitteluun, paljon erilaisia tehtävä ym. monisteita joita voi lapsille monistella, oppikirjan sivut usein pienennettyinä, leikkejä, pedagogisia vihjeitä aiheiden opettamiseen, kokeita ym.ym.ym. Siis todellisia opettajan apuvälineitä nimensä mukaisesti! Jos et osta mitään muita kirjoja, niin osta ainakin opettajankirjat... ;)

Aina sillointällöin kouluilla järjestetään huutokauppoja, joista voi huutaa naurettavaan hintaan itselleen mm. soittimia, karttoja, kirjoja ja muuta mukavaa. Kannattaa siis seurailla kyläkoulujen lopettamisen tai koulun remontin alla lehtiä ja koulujen omia kotisivuja. Usein nämä roippeet kannetaan vaan pihalle roskalavalle, joten rohkea dyykkari voi käydä sieltä itselleen sitten parhaat palat poimimassa. Toki... jos rohkeutta riittää, niin ainahan voi varovaisesti tiedustella kunnan kouluista opettajilta vanhoja, kenties jo käytöstä poistettuja opettajan kirjoja... koulut saavat myös kustantajilta näytekappaleita oppikirjoista ja näitäkin voi kysellä... eri asia sitten on, että suostuvatko antamaan...

Kannattaa kuitenkin huomioida se, että tieto muuttuu tietyissä aineissa kokoajan. Ainakin historian kirjoissa kannattaa pysyttäytyä melko tuoreissa kirjoissa, koska historia muuttuu sitä mukaa kun sitä tutkitaan ja tehdään. Äidinkieleen pätee samat säännöt... varsinkin noiden kirjoituskirjainten suhteen kannattaa pysyä ajan tasalla, ne kun tuntuvat vaihtuvan melko usein. Kovin vanhoja käsialakirjoja ei siis kannata hankkia.
Matematiikan kirjat eivät muutu juuri lainkaan. Matematiikka on melko muuttumaton tiede, joten se antaa jo hiukan vapaammat kädet valita oppikirjoja. Huomioida kannattaa kuitenkin se, että ennen euroaikaa julkaistuissa matematiikan kirjoissa valuutta on markka, mutta jos tämän ottaa huomioon ja on valmis itse raapustamaan valuuttatehtävät ja muuntamaan markat euroiksi, niin nämä vanhemmatkin käyvät. Myös jotkin tilastot ovat luonnollisesti vanhentuneet jo aikapäivää sitten. Uudet löytyvät tilastokeskuksen sivuilta.
Ympäristö- ja luonnontieto on nyt yhdistetty entisaikojen biologia, maantieto ja terveystieto (kansalaistaito?). Mutta kun olen nyt tehnyt vertailevaa tutkimusta, niin hirveän paljon ei oppisisältö ole sinällään muuttunut, vaan edelleen noudattavat samoja aihealueita hyvin pitkälle. Mikään ei siis estä käyttämästä myös vanhoja bilsan kirjoja. Maantietokin muuttuu... joten siinä keskittyisin melko uusiin kirjoihin.

Kannattaa siis pitää itsensä ajan tasalla ja poimia parhaat marjat puskista ja suodattaa ulos sitä tietoa mitä ei tarvitse. Siksipä paras mahdollinen tapa on mielestäni yhdistellä useita eri lähteitä ja harrastaa sitä muodikasta mediakriittisyyttä.

Kun kaikki asiat alkaa olla selkeinä paperilla tai vähintäänkin päässä... on aika ilmoittaa kunnan sivistystoimeen (ja koululle) että lapsi jää kotikouluun ja jäädä sitten jännäämään mitä siitä siitä seuraakaan. Lupaa ei siis tarvitse anoa, vaan se on vanhempien päätettävissä ja pelkkä ilmoitus riittää. Joissakin kunnissa ja joissakin tapauksissa siirto onnistuu muitta mutkitta, mutta joissakin tapauksissa on jouduttu vähän "lukemaan lakia" ennenkuin viranomaiset ovat suostuneet hyväksymään, että tämä nyt vaan menee näin. On siis hyvä olla perhehtynyt lakiin ja asetuksiin ja mahdollisesti tilastoihin ym. joihin voi sitten vedota kun ja jos joutuu viranomaisten kanssa vastakkain.

Kunta määrää valvovan koulun ja valvovan opettajan, johon kannattaa olla melko pian yhteydessä, ihan siitäkin syystä, että voidaan sopia näistä käytännön järjestelyistä. Kunta kuitenkin on velvollinen valvomaan oppivelvollisen edistymistä. Opetushallituksen sivuilla sanotaan, että kunta päättää miten tämä valvonta suoritetaan. Tällä ei kuitenkaan ole laillista perustetta, toisinsanoen sitä ei ole tällaisenaan lakiin kirjoitettu, se on vain lain yksi tulkinta. Kun katsotaan koko valtakunnanlaajuisesti sitä, millätavoin kotioppilaita valvotaan, niin käytännöt vaihtelevat eri kunnissa. Se vaihtelee myös sen mukaan millä tavoin kotiopetusta suoritetaan. Näinollen lakia tulkitaan hyvin monissa kunnissa niin, että se on valvovan koulun ja kotioppijaperheen sopimuskysymys. Järkevää sopiminen on myös siksi, että jos kotikouluperhe ei tee varsinaista opetussuunnitelmaa kirjallisesti tai toimita sitä koululle, vaan opiskelee vapaamuotoisesti unschool tyyliin, niin kunnan on keksittävä muita tapoja, jolla valvonta suoritetaan kuin se viralliset kokeet kerran tai kaksi vuodessa opetussuunnitelman mukaan. Laki on kotikouluperheiden hyväksi hyvin joustava... onneksi. :)

Mutta ei se sitä tarkoita, etteikö asiasta jouduttaisi riihitsemään. On hyvin pitkälti kiinni siitä miten kunta ja koulu kotikouluajatukseen suhtautuu, kuinka helposti yhteisymmärrykseen asioista päästään. Niissä kunnissa, joissa kotikouluperheitä on enemmän, ollaan usein myös asioissa joustavampia.

Tästä tuli nyt varsinainen "näin siirryt kotiopetuksen pariin" romaani, mutta toivottavasti tästä on apua sekä alkuperäisen kysymyksen esittäjälle, että myöskin muille kotikouluasioita pohtivalle. Minulle saa laittaa sähköpostia (osoite löytyy tuosta esittelystä, ylhäällä oikealla sivupalkissa...) ja kysellä kotikouluasioista jos haluaa lisäinfoa. Tässä nyt kuitenkin jotain alkuun pääsemiseksi. :)

Suomalaisen kirjallisuuden päivä

2008-10-10T17:42:00.005+03:00

On tässä kotikoulussa hyvät puolensa... nimittäin eilen kun pojat kirjoittivat noita vaikeita sanoja, oli joukossa sellainen sana kuin kardemumma. No pojat tätä ihmettelemään, että mikä se tällainen kardemumma on, heillä oli hämärä muistikuva siitä, että se olisi ollut yksi kaupunki jossa rosvot raataa öisin työssä... ;) Kun kerroin, että se itseasiassa on mauste, niin meinasin menettää uskottavuuteni poikien silmissä. ONNEKSI, vaikken mikään himoleipuri olekaan, kaapista löytyi kuin löytyikin putkilo kardemummaa, jota sitten tuoksuttelimme ja tulimme siihen tulokseen, että pitäisi leipoa useammin. :D Huvittavaa oli seurata, kuinka poikien päässä tämän tuoksuttelun jälkeen selkeästi raksutti... tovi meni ennenkuin alkoi taas kynät sauhuta, mutta vanhin poika jopa äänettä maisteli tuota nimeä suussaan. Voisin vaikka väittää, että tällainen spontaani opetustuokio painui poikain päähän paremmin, kuin jos olisin opettanut kliinisesti, että kardemumma on mauste. :D No... tämä oli varsinaisesti epärelevantti juttu, mutta minulle niin iso, että koko loppuillan oli tästä syystä hyvä mieli. Silly me! :)

Matematiikalla aloitettiin ja laskeskeltiinkin tälläkertaa kertolaskuja. Kertailtiin 2, 3, 4 ja 5 kertotauluja ja tehtiin niihin liittyviä tehtäviä. Tarkastuksen tulos oli se, että molemmilla pojilla oli laskuissaan vain yksi virhe kumpaisellakin... eri laskuissa toki. ;)

Tänään oli Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Niimpä poikkesimme suunnitelluista kuvioista ja pistin pojat Googlettamaan Aleksis Kiveä, tälläisiä mukavia linkkejä pojat löysivät:
http://www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi/ <--- Tällä sivustolla on paljon Aleksis Kiveen liittyvää informaatiota. http://www.seitsemanveljesta.net/ <----- opetusohjelma, jossa tehdään tutuksi Aleksis Kiven pääteosta Seitsemän veljestä. Tässä pojat kuluttivat aikaansa niin, että vaikka kello piippasi ajan päättyneeksi, niin pojat pyysivät vielä lisäaikaa, jotta saisivat katsottua koko sivuston läpi. No.. eivät ehtineet siltikään, mutta lupasin, että saisivat palata sivuille ruoan jälkeen ja katsella sitten omalla ajallaan. :) Erittäin hyvä sivusto siis. http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=186&a=4405 <--------Ylen elävästä arkistosta löytyi vielä katkelma Lahden kaupunginteatterin esittämästä seitsemästä veljeksestä, myös tämä oli poikain mielestä hauska pätkä. :) Tämän äikäntehtävän myötä mulle heräsi ajatus siitä, että näihin suomalaisiin kirjailijoihin pitäisi tutustua paremmin yksi kerrallaan. Olen yrittänyt yhdistellä lukemistossa noita vanhan ajan kirjailijoiden teoksia ja sitten näitä hyviä nykypäivän lastenkirjailijoita... vähän liikaa kuitenkin nykyään keskitytään näihin viimeksi mainittuihin. Eikö kirjallisuuden historia ole enää niin tärkeää? Imagehan on laittamassa nyt Kiven vaihtoon ja valitsemassa suomelle uutta, elävää kansalliskirjailijaa. Ehdokkaita voi käydä tiirailemassa täällä.

Yllissä oli vuorossa kana. Jälleen nettiä käyttäen kävimme läpi finnfoodin materiaalia kanasta. Ja pelasimme kananmunan laatuketju peliä netissä.

Lopuksi sitten vielä et:tä, jossa aiheena oli kohteliaisuus. Jaa niin... teimme me ensin tuohon aikaisempaan et:n teemaan (joustavuus) liittyen tuollaisen ruokapassin, jolla pojat sitoutuvat maistamaan kymmentä sellaista ruokalajia jota eivät ole koskaan aikaisemmin suostuneet maistamaan tai josta eivät ole pitäneet.
Kohteliaiden käytöstapojen perusteita siis kävimme läpi. Päätimme, että teemme ensi viikonloppuna oikean juhlaillallisen, jossa sitten opettelemme näitä tapakoodeja, pukeudumme kauniisti ja syömme juhlavasti hyvää ruokaa. Lapset lupasivat auttaa kattamisessa ja ruoanvalmistuksessakin. :) Pitää oikein ruveta suunnittelemaan menua näihin juhlallisuuksiin! :D

Tästä tulikin mieleeni, että kakkosen synttärit ovat tuossa kuukauden kuluttua. Olen tässä asiassa jo hyvissä ajoin liikenteessä ja eilen vähän suunniteltiin minkälaista kakkua hän haluaisi synttäreillään tarjota. Minä tein keväällä esikoisen synttäreille pojan toiveesta tuollaisen spiderman kakun (jossa oli vääntämistä).
Esikon kakun siis maalasin itse elintarvikeväreillä marsipaaniin ja tässä muutamia kuvia kakusta:

Mä tein tätä kakkua jotakuinkin kaksi päivää kokonaisuudessaan ja nyt mun täytyisi sitten revetä tekemään kakkosellekin... Tälläkertaa aiheena vaan on The Legend of Zelda pelit ja siitä tämä kuva:

Huhhuh... tulee taas äipälle duunia. Tämä kuva kuitenkin on hiukkasen helpompi maalata kuin tuo spiderman, joten eiköhän tästä jotenkin selvitä. :)
Kakun pitää olla myös kinuskikakku, joten hetken googletettuani sitten löysin tällaisen ihanan reseptin: kinuski-puolukka täyte. Teen pyöreään vuokaan muutaman munan kakun ja täytän sen tämän ohjeen mukaisesti, hiukan varauksella suhtaudun, mutta kokeilla täytyy! :)
Kakkonen on myös tehnyt nyt lahjatoivelistan ja täytyy sanoa, että yllättävän vaatimaton tuo kaveri on... hän toivoo lahjaksi vain kaksi peliä, jotka nekin ovat jo vanhemmasta päästä. Minulla jokatapauksessa on täysi työ etsiä nuo pelit... kenties huutonetistä tai sitten jostain... :/ Hän myös ehdotti, että tekisin hänelle ompelukoneella link- ja ganondorf pehmolelut... siis minkälaiseksi ihmenaiseksi tää poika mua luulee?!?! :D Mieleni oikeasti tekisi yrittää, mutta... kokemusta mulla ei ole ompelusta niin paljoa, että osaisin tuosta vaan ilman kaavoja ruveta rustaamaan jotain pehmolelua! Olishan se tietty kiva lahja...
Voevoe... vielä on pitkä matka synttäreihin ja kaikenlaista pitää ottaa huomioon, mutta ehkäpä nämäkin synttärit saadaan kunnialla vedettyä :)

Jouluressiä....

2008-10-09T18:49:00.006+03:00

Tänään opiskeltiin kaksi tuntia äikkää ja kaksi tuntia ylliä.

Yllissä käsiteltiin ensin aihetta sika ja opittiin, että sika onkin loppujenlopuksi siisti eläin. :) Olin taas tehnyt monenlaisia tehtäviä pojille, joihin he sitten etsivät vastauksia netistä. He myös katsoivat tämän videon Ylen nettitv:stä: Sika on seurallinen ja siisti eläin.
Lammas ja vuohi käsiteltiin myös, oikeammin mä käytin tätä aihetta häikäilemättä hyväkseni ja pääasiassa käsiteltiin märehtijöitä ja märehtijän ruoansulatusta... lampaasta ja vuohesta lähinnä katseltiin vain perustietoja.

Äidinkielessä ensin tehtiin vähän sellaisia rentoutusharjoituksia, jolla opettelimme vähän vilkastuttamaan käden verenkiertoa ja rentouttamaan käsien lihaksia. Käsi tuppaa vielä tuossavaiheessa herkästi rasittumaan kirjoittaessa, tämän vuoksi on hyvä opetella muutamia tapoja joilla rasitusta saadaan lievitettyä. Puhuimme myös siitä mitkä tekijät auttaisivat siinä, ettei käsi väsyisi niin helposti... toinen poika totesi, että hänen kätensä ainakin väsyy herkemmin, jos hän painaa lujasti kynää paperia vasten kirjoittaessa. Myös kynän oikeanlaisesta asennosta keskusteltiin. Puhetta oli myös siitä miksi käsialakirjoituksen pitäisi olla siistiä ja millätavoin sitä siisteyttä voitaisiin harjotella ja ylläpitää. Yhtä mieltä oltiin siitä, että rauhallisuus on tässä avainsana ja tietysti monipuolinen kirjoittaminen auttaa kirjainten hallinnassa.
Sitten harjoiteltiinkin vähän vaikeita sanoja sanelussa. Sanelin pojille 12 vaikeahkoa sanaa mm. pizzeria, muffinsi, filatelia ym. Ja aika hyvin meni; nuorin taisi selvitä kahdella virheellä ja vanhemmalla sitten oli nelisen virhettä. Sitten harjoiteltiin näitä vaikeita sanoja ja ennenkaikkea noita ulkomaalaisperäisiä nimiä ja kirjaimia monenmoisien tehtävien verran. Lopuksi luin vielä pojille Anni Swanin sadun Ihmeaapinen.

Pikkueskari ei jaksanut tänään kuin ruokkia aakkosmatoa g-kirjaimella, muutoin menikin aika sitten kohkatessa ja pikkuveikan kanssa leikkiessä. :)

Huhhuh... sitä pitäisi oikeastaan olla kaukaa viisas ja ruveta siivoamaan joulua varten jo nyt... oma rumbansa on kaikessa safkan valmistuksessa ja lahjojen ostamisessa sun muussa. Miksi sitä ei alkaisi varustautua jouluun ja suorittaisi sellaista yhdistettyä suur- / joulusiivousta jo nyt? No siksi, ettei huvita... se olisi fiksua, paljon fiksumpaa kuin siivota hullunkiilto silmissä koko joulukuu, ravata jouluostoksilla epätoivon vimmalla viimeisenä päivänä ennen jouluaattoa ja tehdä yötäpäivää ruokaa vuorokautta ennen joulua...
Sitten kun joulu lopulta on käsissä, niin sitten sitä vaan makkaa raatona sohvalla, huiskii lapsia ja miestä kauemmaksi ja päättää jälleen kerran, että ENSI jouluna joululahjat kyllä ostetaan jo juhannuksena... ruoat tehdään valmiiksi pakkaseen jo hyvissä ajoin (ja se samperin graavilohi ostetaan tarjouksesta jo aikaisemmin eikä 28€ kilohintaan aatonaattona! >:( ) ja palkataan siivooja koko joulukuuksi vetämään joulusiivouksen katosta lattiaan 20€/tunti. Sitten voi vaan elokuvatähtien tavoin keskittyä suloisena ja hymyilevänä kotihengettärenä paistamaan pikkuleipiä lapsille laulelemaan joululauluja ja koristelemaan hymyissäsuin sitä joulukuusta... Mutta kun ei.
Taas on jo lokakuu, reilun kahden viikon päästä on numero kakkosen synttärit, johon jo epätoivoisesti anelen lahjatoiveita ja könyän netistä kakkuideoita... sitten onkin humpsista vaan joulu ja kaikki on tekemättä. Mahtaako sitä ihminen viisastua lain? Se vaan vuosi vuodelta tuntuu aikaistuvan tämä joulustressi. Ensivuonna se alkaa jo heinäkuun 18. päivä, sanokaa mun sanoneen!

Joulusta vielä sen verran, että oletteko huomanneet kuinka kauppojen käytävillä notkuu alennuskoreja, joissa poistohintaan myydään lasten leluja... ne "lahjalavat" ovat alkaneet jo pikkuhiljaa nousta isojen kauppojen käytäville ja makeishyllyjen luoksekin alkaa hiljalleen eksyä uudenlaisia häkkyröitä. Ei mene enää kauaa, kun ensimmäiset joulukalenterit ilmestyvät myyntiin ja varmaan jo viikon päästä soi jokaisen kauppareissun jälkeen päässä kauneimmat joululaulut... ihan siis salakavalasti niin, ettei sitä edes huomaakkaan.... paitsi mä. Mä taidan nostaa yhden naisen kapinan ja ilmoittaa lapsille, että joulu on siirtynyt kohtaan tammikuun alennusmyynnit ja että tänävuonna on laman takia turha odottaa muuta jouluruokaa kuin maksalaatikkoa... ja sekin kaupan foliorasiasta.
;)

Dinosaurusten aika...

2008-10-08T19:09:00.014+03:00

Tänään taas tehtiin hommia. Poikien tahdosta aloitimme matematiikalla. Tänään kerrattiin jo tähän asti laskettuja laskuja ja muisteltiin kertolaskun ja pluslaskun välistä yhteyttä. Motivaatio oli todella kohdallaan kummallakin pojalla. He tekivät töitä keskittyneesti ja nopeasti ja virheprosentti näin äkkiseltään katsottuna oli kummallakin pojalla melko alhainen, tarkastan nuo tehtävät kuitenkin tarkemmin tuossa illemmalla kun torppa rauhoittuu. Jos vaan jokainen päivä menisi yhtä loistavasti kuin tänään, niin elämä olisi kuin ruusuilla tanssimista! :)

Äidinkielessä etsimme teksteistä epäolennaisuuksia. Eli tälläkertaa jokaisessa tekstinpätkässä oli aina yksi lause, joka ei tavallaan kuulunut itse aiheeseen. Pojat löysivät nämä lauseet helposti. Kävimme jälleen läpi vielä toisen tekstin, jossa ensin pojat teki ennakoivia kysymyksiä tekstin väliotsakkeiden perusteella, sitten lukivat tekstit ja keksivät uudet väliotsikot. Tämän jälkeen pojat vielä etsivät tekstistä olennaisimmat asiat ja tekivät tiivistelmän ranskalaisilla viivoilla. Näitä tehtäviä on tehty nyt ilmeisesti tarpeeksi, koska molemmilta pojilta sujui tämän päiväinen harjoitus kuin vettä vain. Voimme siis hiljalleen alkaa siirtymään eteenpäin. :)

Kuviksessa aloiteltiin tuollaista dinosaurusprojektia. Eli pojat taiteilivat erilaisia dinosauruksia, käärmeitä ja liskoja erilaisin tekniikoin. Tämä homma jatkuu meillä vielä tulevaisuudessa, mutta tässä nyt kuitenkin näitä tämänpäiväisiä kuvia.

Materiaaleina meillä oli nestemäiset vesivärit, vahaliidut sekä valkoisia että värillisiä, paksuhkoja papereita. Työvälineinä olivat pensselit, lyijykynä, jonka päässä oli kumi, sekä tuollainen suorakaiteen muotoinen pyyhekumi. Munankoteloiden uusiokäyttövinkki:

Näissä munankoteloissa on helppo sekoittaa nestemäisiä vesivärejä ja sillätavalla löytää se haluamansa sävy. Älkää siis hukatko munankoteloita roskikseen! :)

Käytimme tänään monenlaisia tekniikoita työskennellessämme. Ensin pojat kuitenkin aina piirsivät ääriviivat lyijykynällä...

Tämän jälkeen kuvaan tehtiin koristeluja vahaliiduilla....

Vahaliidun päälle sitten maalattiin vesiväreillä, jolloin se alle maalattu vahaliitu "hylkii" vesiväriä ja koristeet jäävät näkyviin...

Osaan "alkuliskoja" käytimme painantamenetelmää, jolloin piirsimme ääriviivat ensin värilliselle kartongille ja sitten koristelimme elukat painelemalla kumia vuoroin väriin, vuoroin paperiin... tällätavoin:

Pyöreitä kuvioita saa siis lyijykynän päässä olevalla kumilla ja erikokoisia neliskanttisia saa taas tuollaisella tavallisella suorakulmaisella pyyhekumilla.

Kolmas tapa koristella on tämä kaikille tuttu "märkää märän päälle" taktiikka, eli vielä kun ensimmäinen vesivärikerros on märkää, päälle tiputetaan, pirskotetaan... tai miten nyt tykkääkin toista märkää väriä. Tällöin se päällimmäinen väri leviää ja sekoittuu siihen alimmaiseen väriin ja saadaan eläviä koristekuvioita. Tässä esimerkki...
No... tässä nyt ei näy idea kovin hyvin ja paikoitellen sekä pohjamaali, että myös sivellin oli liian kuivat, joten ihan täydellisesti ei tämä kokeilu onnistunut. Pitää koettaa jossain toisessa työssä tätä tekniikkaa uudelleen.

Jokatapauksessa, monta työtä pojat ehtivät tehdä ja tässä nyt lopputulokset:

Nuemro kakkosen työt

Esikoisen duunit

En nyt laittanut tähän ihan kaikkia kuvia, mitä tänään otin, mutta koska työ jatkuu, niin laittelen kuvia myös myöhemmin lisää. Jatkamme tästä ensiviikolla. :)

Prinsessa sai valmiiksi nallekarhun esikoulukirja numero kaksi. Tässä kirjassa käsiteltiin muotoja ja värejä. Opaskirjassa vanhemmille käsiteltiin luokittelutaitoa, kaksi- ja kolmiulotteisuutta, koon vertailua, sekä värejä. Annettiin todella paljon vinkkejä miten lasta voidaan auttaa tunnistamaan erilaisia muotoja, oli PALJON leikki- ja pelivinkkejä ja ohjeita erilaisiin kokeiluihin/testeihin, joita voi tehdä yhdessä lapsen kanssa. Tämä kirjasarja kyllä vakuuttaa minut monipuolisuudellaan! :) Koska kirja on tehty loppuun, niin jälleen laitettiin palkinnoksi tarra julisteeseen ja jatkamme matkaa kohti kirja kolmosta. ;)

Mun vanhempani karppaavat... siis tiedätte Low Carbohydrate = Karppaus. Eli noudattavat vähähiilihydraattista ruokavaliota, jolla ovat pitäneet kurissa sekä kakkosluokan diabeeteksensä, että korkeat verenpaineet ja kolesterolit niin hyvin, ettei kumpikaan heistä enää tarvitse lääkkeitä noihin vaivoihin. No... tänään esikoinen katseli minua arvioiden päästä varpaisiin ja tokaisi, että "äiti, sun pitäs ruveta kans karppaamaan". Minä kysyin, että "jaa... no miksi?" johon esikko tokaisi: "koska sä et nyt ole onnistunu millään laiheneen, nii se karppaus vois auttaa sua..." Öööö... lapsen suusta se totuus... ja sitä rataa.... minä painun vaa'alle... ;)

Elämä on...

2008-10-07T19:01:00.003+03:00

Meillä meni taas päivä asioiden hoitoon, käytiin virastoissa ja kaupoilla.
Meitä odotti "mukava" yllätys kun tultiin kaupasta... :( Jätin Likan (eli meidän koiranpennun) autoon vapaaksi kauppareissun ajaksi ja eiköhän sillä sitten jostain syystä puhjennut ripuli... voitte kuvitella minkälainen sotku oli vastassa kun palattiin autolle! :( Siis kuskin penkki, takapenkki ja matot olivat kaikki yltäpäältä koiran****ssa. Eikä tietenkään mitään papanoita, vaan siis sitä ihanaa ruikulia, joka imeytyy kaikkiin tekstiileihin... voi auta armias. Siinä meni sitten tovi jos toinenkin, että saatiin auto edes siihen kuntoon, että sillä päästiin ajamaan kotiin, mutta hommaa riittää vielä jotta sen saisi siihen kuntoon takaisin, että sillä olisi myös nautinto matkustaa. Siinä joku ohikulkija totesi, että Oulun koiranäyttelyistä oli tullut tänne Kajaanin joku vatsatautiepidemia joka nyt sitten ilmeisesti on tarttunut meidänkin koiriin. Isompi koira ruikuloi sitten heti kotiin tultaessa, joten täytyypä nyt katsella sitten, että joudutaanko tästä lähtemään vielä eläinlääkärillekin troppia hakemaan... >:( Ja mikä parasta... rampataanko sitä nyt sitten koko yö koirain kanssa saissella... huoh.

No... kotikouluasiat taas siirtyy, niinkuin myös tämän päivän iltaruoka, joka vasta on uunissa kun se normaalisti oltais jo tähän mennessä syöty! Aina ei mene asiat ihan putkeen... niinku mies sannoo, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

No... postailen tässä ruokaa odotellessa tuon keskimmäisen pojan esittelyn.

Billy Idol, tuo punkkirockpapparainen... on muuten tehnyt yllättävän positiivisen Comebackin. Kyllähän nämä legendoja on nämä White Wedding, Sweet sixteen ja Rebell yell -biisit, mutta mun mielestäni tämä äijä on parantunut vaan vanhetessaan! Siis kuinka paljon särmää on tullutkaan ääneen, tuollaista rosoa ja syvyyttä. Hieno biisi!

Billy Idol John Wayne

Ja takaisin arkeen.

2008-10-06T18:15:00.000+03:00

We are back in the business...
Eli nyt aletaan sitten kirimään kiinni noita kahta lomaviikkoa. :) Duunia riittää, joten tänään sitten ahkeroitiin hartiavoimin ja uudella innolla.
Tuo loma teki kaikille hyvää, nyt jaksaa taas ihan erilaisella volyymilla tehdä työtä.

Musiikilla aloitettiin. Käytiin läpi, ylennys- alennus ja palautusmerkin tarkoitus, piirrettiin ne vihkoihin ja tietysti tuohon seinälläkin olevaan nuottiviivastoon.
Tämän jälkeen taas laulettiin muutama kipale.

Yllillä jatkettiin. Tänään oli aiheena hevonen. Tietoretki kirjasta luettiin hevosta koskeva teksti, jonka jälkeen annoin pojille tehtäviä, jotka olin tehnyt tämän wikin materiaalin pohjalta.

Äidinkielessä tänään reenattiin ensin yhdessä lukemista ja sitten sama luettu teksti tavutettiin vanhan kaavan mukaisesti. Leikimme myös leikkiä jossa piti vuoronperään luetella niin monta hedelmää kuin vain suinkin muisti. Leikki loppui kun jompikumpi pojista ei keksinyt hedelmää annetussa ajassa. Leikki oli niin mukavaa, että kokeilimme vielä eläimillä, kasveilla ja ruokatarvikkeilla. :)
Tämän jälkeen pelasimme tavunopeuspeliä, eli jaoin pojille saman verran tavukortteja, joita he sitten käänsivät kilpaa ja tavun sanottuaan aina uuden ja uuden ja uuden, kunnes jompikumpi oli saanut kaikki kortit luettua. Nopein voitti. Tämäkin oli varsin hauskaa pojista ja sitäkin veivattiin monta monituista kertaa.
Tämän jälkeen meillä oli vielä ihka ensimmäinen saneluharjoitus. Luin pojille ensin lyhyen tekstin, jonka jälkeen sitten sanelin muutamia sanoja, jotka pojat sitten kirjoittivat ylös.
Ehdimme vielä tehdä yhden lukemisen ymmärtämis harjoituksenkin.

Englannissa tänään siirryimme uuteen kappaleeseen ja käsittelyssä on värit ja numerot 1-12. Kertailimme kyllä vähän noita kehon osiakin ja opettelimme koko joukon koulunkäyntiin liittyvää sanastoa, kuten esim. penaali, kynä, kumi, pöytä, terotin ja monia monia muita. Pojat kirjoittivat taas tuollaisen pienoisnäytelmän englanniksi ja harjoittelivat sitä, ja olipa meillä pieni jumppahetkikin, jota jokainen sai vetää vuorollaan, myöskin englanniksi.

Me selvittiin tästä kaikesta jopa hengissä! :D

Pikkuneitikin osallistui taas meidän kanssa eskariin ja väkersi matoa f-kirjaimen verran, sekä työsti tuota nallekarhun esikoulukirjaa eteenpäin. Taitaa olla jo tuo kakkoskirjakin nyt jo saatettu päätökseen. Neidillä ei muuten mene enää kauaa kun jo lukee... itse hän ei vielä sitä ihan tajua, mutta uskaltaisin sanoa, että kuukauden päästä jo osaa lukea helppoa tekstiä. :)

Mä alan hiljalleen orientoitumaan huomiseen ja teen nuo huomisen tehtävät valmiiksi, päästään sitten heti aamupalan jälkeen hommiin.

Freinetistä

2008-10-05T14:29:00.003+03:00

Mä koin juuri "koulullisen" heräämisen... ;D Mä tuossa feeniks koulun yhteydessä puhuin tuosta työpajatyyppisestä oppimisesta ja nyt sitten erään sähköpostikeskustelun myötä tutustuin paremmin tähän freinet pedagogiikkaan... ja täytyy sanoa, että tässä on sellainen pedagogiikka johon itse uskon aika vakaasti. Jos asuisin stadissa tai raumalla, niin lapset menisivät tähän kouluun justiinsa!

http://fi.wikipedia.org/wiki/Freinetpedagogiikka

http://www.raumanfreinetkoulu.org/toimintatavat.html

http://www.str.edu.hel.fi/

http://www.elamankoulu.org/pedagogiikka/perusvaittamat.htm

Mitähän vaatii nykypäivänä, että tälaisen koulun voisi perustaa....?

Feeniks koulusta mietteitä

2008-10-02T22:25:00.004+03:00

Hieno biisi, huono video. :) Apcalyptica ft. Adam Gontier I Don't Care

Lupasin kommentoida tuota Feeniks koulua.
Olen tehnyt jonkinverran yhteistyötä feeniks-koulun perustajan Marko Koskisen kanssa, hän mm. oli yhteydessä koulumme rehtoriin tässä koe asiassa. Häneltä olen saanut myös paljon tukea ja neuvoja kotikouluun liittyvissä asioissa.

Feeniks koulu on demokraattinen koulu, jossa oppilaat saavat itse päättää mitä opiskelevat ja missä tahdissa etenevät. Perusperiaatteena on se, että lapset osallistuvat itse päättämään koulun asioista, siis että jokaisella oppilaalla ja opettajalla on kokouksessa yksi ääni. Tällaisia kouluja ulkomailla on mm. Sudbury Valley School sekä Summerhill.

Perusopetuslaissa määritellyn oppivelvollisuuden ja siihen liitetyn valtakunnallisen opetussuunnitelman takia, tällaisen koulun on kuitenkin hyvin vaikeata menestyä suomessa. Hyvästä ajatuksestaan huolimatta.

Kun tavanomainen peruskoulutussysteemi opettaa lapsia ulkoaohjautuvaksi, on demokraattisen koulun ideana antaa lapsille vapaus tehdä itse omia valintojaan ja myös vastaamaan niistä. Tämä sisältää myös lapsen oman vastuun oppimisesta ja opiskelusta. Tämä perustuu kaiketi tällaiselle unschool ideologialle, jonka mukaan lapsi on automaattisesti oppiva ja utelias persoona, jota ei tarvitse varsinaisesti opettaa, vaan oppiminen lähtee lapsesta itsestään. Aikuisen tehtävä on tarjota vain lapselle mahdollisuus oppimiseen virikkeellisen ympäristön ja läsnäolon avulla. Uskotaan, että lapsi oppii kokemalla ja kokeilemalla parhaiten, ei niinkään ulkoa tulevan paineen alaisuudessa.
Lähdetään liikenteeseen siitä ajatuksesta, että ihminen oppii parhaiten silloin, kun hän on kiinnostunut jostain asiasta, ei tiettyihin ennalta määriteltyihin kellonaikoihin ja välttämättä tietyssä järjestyksessä.

Peruskoulun idea on opettaa lasta ikäänkuin spiraalimaisesti eli alkaen läheltä ja sitten siitä loitontaen koskemaan isompia asioita vuosi vuodelta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että oppiaineet pirstotaan ja niitä opetetaan tiettyinä tunteina viikossa ja tiettyjä asioita kerrallaan. Tämäntyylisen opettamisen ongelmana on se, että lapsi ei välttämättä ole kiinnostunut esim. ympäristö- ja luonnotiedosta lainkaan ensimmäisten kolmen vuoden aikana, jolloin motivaatiota opiskeluun ei luonnollisesti ole. Lapsi kuitenkin olisi kiinnostunut yllistä myöhemmin, jolloin oppiminenkin olisi helpompaa ja luonnollisempaa. Demokraattisessa koulussa lapsen annetaan edetä opinnoissaan omaan tahtiinsa ja omien mielenkiinnonkohteidensa mukaan. Ohjaava aikuinen on käytännössä opiskelun tukena ja auttaa lasta löytämään vastauksia esittämiinsä kysymyksiin. Näinollen oppimisesta tulee henkilökohtaisesti motivoitunutta ja kokonaisvaltaista.

Demokraattisissa kouluissa ei pyritä lasta lokeroimaan tiettyjen normien sisälle hänen luonnollisen tempperamenttinsa "puutteiden" takia, vaan erilaiset tunteet hyväksytään ja niitä myös käsitellään tarpeen mukaan. Peruskouluissa taasen lapset usein lokeroidaan; liian vilkkaat lapset ja liian ujot lapset, ovat molemmat peruskoulun kannalta näitä rajatapauksia, joita monin keinoin koetetaan rajoittaa ja ohjata lähemmäs sitä tiettyä "keskivertotyyppiä". Tämä aiheuttaa lapsissa monesti sitten sitä riittämättömyyden tunnetta, kun hän perusluonteeltaan on aivan erilainen kun mitä häneltä odotetaan. Vilkkaan lapsen pitää hillitä vilkkauttaan ja opetella pitämään mölyt mahassaan luokkakurin aikaansaamiseksi, kun taas ujoja pusketaan pitämään esityksiä, tekemään ryhmätöitä ja toimimaan muutenkin sosiaalisesti aktiivisemmin, vaikka se onkin lapsen luonteen vastaista. Ristiriidassa tämä käy myöskin sen erilaisuuden hyväksymisen kanssa, jota kouluissa kovasti opetetaan... toisella kädellä opetetaan erilaisuuden hyväksymistä ja toisella kädellä lokeroidaan lapsia monin eri tavoin.

Demokraattinen koulu uskoo siihen, että kun lapsi saa itse päättää opinnoistaan, hän alkaa ottaa siitä myös enemmän ja enemmän vastuuta. Vanhemman ihmisen tehtävänä on tukea tätä itsereflektiota vuorovaikutuksessa, antaa palautetta ja keskustella lapsen kanssa, mutta arvioinnin omasta osaamisestaan tekee kuitenkin lapsi itse. Tällöin hän oppii myös asettamaan itselleen tavoitteita oppimisensa ja opiskelunsa suhteen. Peruskoulussa vastuun kantaa kuitenkin loppupeleissä aina aikuinen. Lapsi opetetaan jo varhaisessa vaiheessa siihen, että opettaja on auktoriteetti ja hänen sanansa on käytännössä laki. Tietyt tehtävät tehdään tietyssä järjestyksessä ja joustoa on hyvin vähän. Myös oppilaan arviointi tulee ulkopuolelta, tiettyjen taulukoiden ja arvioiden sisältä, oppilaan oma käsitys osaamisestaan ei välttämättä käy yksyhteen opettajan arvioinnin kanssa.

Suomalainen peruskoulu on rakennettu hyvin astrologisella tavalla. Samana vuonna syntyneet laitetaan samoihin luokkiin. Luokat on numeroitu 1-9 ja monesti vielä kirjaimilla erotellaan samaa ikäryhmää edustavat lapset toisistaan. Tällaista luokka-asettelua monesti suoritetaan myös osaamisen mukaan, ulkoisten kriteerien mukaan ja monilla muillakin tavoin. Demokraattisessa koulussa pyritään pitämään oppilaat yhdessä iästä ja taidoistaan huolimatta, ilman erillistä luokkajakoa. Ehkä toimivampana tässä koulussa voidaan pitää sitä ajatusta, että vanhemmat oppilaat voivat halutessaan auttaa nuorempia oppilaita, pitää ikäänkuin oppitunteja ja asioissa edistyneemmät voivat tukea vähemmän edistyneitä. Näinollen demokraattinen koulu edistää mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla, sekä tätä erilaisuuden hyväksymistä, että myöskin sosiaalistumista. Harva meistä todellisuudessa aikuisiässä joutuu olemaan tekemisissä kymmenien samanikäisten kanssa, vaan todellista sosiaalisuutta on tulla toimeen kaikenikäisten ja kaikenlaisten ihmisten kanssa.

Peruskouluissa opetus on hyvin rajoitettua tapahtumaan luokkatiloissa, ja fyysisten koulujen sisäpuolella. Luokkaretkiä ja tutustumiskäyntejä tehdään hyvin vähän mahdollisuuksiin nähden. Demokraattinen koulu pyrkii pitämään rajat avoinna. Oppitunti voidaan aivan hyvin viettää kauniilla säällä puistoissa vilteillä eväitä nautiskellen, kirjastoissa ja museoissa... opiskelutapoja ja paikkoja on monenlaisia ja se on yhdessä päätettävissä.

Peruskoulujen ideologia perustuu siihen, että oppiminen tapahtuu ulkoa tulevien ohjeiden avulla. Eli käytännössä opettaja ja oppikirjat kertovat oppijalle sen, miten asia on ja oppijan tehtävä on omaksua se sellaisenaan. Kaikki oppiminen etenee yksinkertaisesta monimutkaiseen, osista kokonaisuuteen, havainnoista määritelmiin - ja kaikkea oppimista kontrolloi opettaja.
Tätä kutsutaan behaviorismiksi. Ja vaikka peruskoulu väittääkin kannattavansa konstruktiivista oppimiskäsitystä, ei se näy ainakaan peruskoulun käytännöissä kovinkaan voimakkaasti, vielä nykyäänkään:
""Konstruktivistisen oppimisnäkemyksen mukaan oppiminen on oppijan aktiivista ja sosiaalista toimintaa, jossa oppija tulkitsee havaintojaan ja uutta tietoa aikaisempien tietojensa, käsitystensä ja kokemustensa pohjalta. Tällä tavoin oppija jatkuvasti rakentaa kuvaansa maailmasta. Konstruktivistinen oppimisnäkemys muuttaa oppimisprosessin painopistettä itseohjautuvuuteen korostamalla oppijan omaa vastuuta oppimisprosessinsa onnistumisesta. Sen mukaan yksilö on aktiivinen, kontrolloi toimintojaan ja ratkaisee itseohjautuvasti ongelmat ja käsitykset todellisuudesta. Sitä voidaan kuvata prosessiksi, mikä synnyttää uutta ymmärrystä ja tietoa oppijalle."" (lainaus täältä)
Demokraattiset koulut kannattavat tätä konstruktiivista oppimista ja toimivat sen mukaan.

Peruskoulutus on hyvin autoritääristä, ja lapsiin usein suhtaudutaan vähättelevästi. Lapsi ei ole tarpeeksi kokenut tai vanha päättääkseen häntä koskevista asioista lapasten värin tai aamupalan valitsemista lukuunottamatta. Lapsi on kuitenkin kyllin kokenut ja vanha omaksuakseen hänelle auktoriteetilta tullutta, valmiiksi pureskeltua materiaalia, siitä sen enempää kyselemättä. Demokraattinen koulutus arvostaa lasta ihmisenä ja täysivaltaisena päätöksentekijänä. Se ymmärtää, että loppujenlopuksi jokainen on oman elämänsä paras asiantuntija ja oikeutettu näinollen olemaan läsnä sitä koskevissa päätöksissä ja saada myös oma äänensä kuuluviin.

Suomalaisissa peruskouluissa siirryttiin valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan vuonna 2004, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikkialla suomen kouluissa ja kaikille suomalaisille lapsille, opetetaan samat asiat suunnilleen samanikäisinä. Joustoa on tarjottu sen verran, että materiaalit ja opetustavat koulut saavat valita itse. Lapset siis opiskelevat tiettyjä aineita tiettyihin, ennalta määriteltyihin aikoihin.
Demokraattisessa koulussa jokaiselle oppilaalle tehdään oma henkilökohtainen opetussuunnitelma, jossa lapsen omat toivomukset otetaan huomioon ja niitä tuetaan. Tämä opetussuunnitelma joustaa lapsen kasvun ja toiveiden mukaisesti, toimii ikäänkuin tavoitteiden runkona ja jonkinlaisena suunnannäyttäjänä. Lapsi voi myös sen avulla tarkastella itse omaa edistymistään ja edetä haluamallaan tavalla.

Lapselle pitää tarjota virikkeellinen kasvuympäristö. Kouluissa se käytännössä tarkoittaa pääosin luokkatilassa hiljaa istumista, jonkin verran tunneilla osallistumista, ryhmätöitä ja kaikkea sitä mitä opettaja hänelle keksii kehittää. Demoraattisen koulun virikkeellisyys perustuu koko ympäröivään maailmaan. Tutkia saa, kokeilla saa, lapset saavat yhdessä ja erikseen ideoida, keksiä ja kehittää.... aikuisten tehtävä on jälleen tarjota siihen fyysiset puitteet ja osallistua tähän toimintaan.

Peruskoulujen tasa-arvo käsitys lähtee siitä, että kaikille annetaan samaan aikaan, samanlaista opetusta, huolimatta siitä mihin tahtiin lapsi luonnollisesti edistyisi. Hitaammille lapsille annetaan tukiopetusta ja nopeammille lapsille lisätehtäviä. Tähän pyrkii myös opetussuunnitelma. Se on kuitenkin omiaan kasvattamaan osaamistasoja lasten välillä. Demokraattisessa koulussa lapsi saa edetä itselleen sopivimpaan tahtiin. Matemaattisesti lahjakkaan lapsen ei tarvitse välttämättä osallistua esim. hitaampien kanssa matematiikan tunnille, vaan hän voi halutessaan vaikkapa työstää yllin projektiaan, tai tehdä jotain muuta mielekästä. Hitaampi lapsi saa edetä rauhallisesti verkkaisempaan tahtiin tuntematta paineita omasta osaamisestaan, löytää motivaatio ja keinot omaan oppimiseensa. Tämä nyt vähän tönkkönä esimerkkinä... sori.

Peruskouluissa jyllää myös vahva kilpailuhenki. Vertaillaan kuka sai mitäkin matikan kokeista, kuka osaa laulaa parhaiten, kuka sai parhaimman todistuksen, stipendin ja hymypoikapalkinnon... Lapsen itsetunto rakentuu suorittamisen ympärille, ja mikä hulluinta, sen ulkopuolisen arvion ympärille, minkä opettaja lapsen osaamisesta antaa. Demokraattisessa koulussa lapsen itsetuntoa rakennetaan lapsen oman reflektiivisen osaamisen ympärille. Siihen tietoon, mikä lapsella on omasta osaamisestaan ja osaamattomuudestaan. Lapsi joutuu pohtimaan itse mitä hän haluaa osata ja kuinka hyvin; ja mitä hänen tulee tehdä saavuttaakseen tämän tavoitteen. Luonnollisesti aikuinen tukee lasta tässä arvioinnissa tarpeen mukaan ja antaa palautetta lapsen sitä pyytäessä. Arviointi ei tapahdu suhteessa muihin lapsiin ja näiden osaamiseen, vaan se tapahtuu suhteessa lapsen omaan osaamiseen ja sen edistymiseen.

Peruskoulujen ensisijainen tehtävä on kasvattaa luokkayhteiskuntaan sopeutuvia aikuisia, joiden tulee löytää oma paikkansa tämän koneiston rattaissa, ryhtyä hyviksi työntekijöiksi ja palvella yhteiskuntaa sen yhtenä jäsenenä. Demokraattisen koulun periaatteena on kasvattaa aikuisia, jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan, hakeutua omia kykyjään ja mielenkiintoaan koskeviin ammatteihin, elää elämäänsä siitä nauttien, itseään arvostaen ja elämässään loppuun asti oppien ja opiskellen.

Feeniks koulun ongelmana, täällä suomessa, on opetussuunnitelman seuraamisen pakko. Näinollen, myös feenikskoululaisten on noudatettava noita samoja peruskoulun kaavoja. He eivät voikaan opiskella täysin oman ajatussuuntansa mukaisesti. Sama pätee myös muihin koulumuotoihin, kuten steineriin, montessoriin ja freinetiin. Tämän vuoksi ainakin ensimmäinen askel siihen, että tällainen demokraattinen koulu, demokraattisessa yhteiskunnassa voisi toteutua, on koulutuksen vapauttaminen.

Se vaatisi toimiakseen käytännössä sitä, että oppivelvollisuus poistettaisiin ja tilalle otettaisiin oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Samalla valtakunnallinen opetussuunnitelma poistetaan pakollisena käytöstä. Se voisi olla jonkinlainen ohjenuora ja vaikkapa toimia valtion kouluissa sellaisenaan, jos sitä haluavat ylläpitää, mutta että erilaiset yksityiskoulut voisivat tarjota vapaammin vaihtoehtoja niille lapsille, joille normaali peruskoulu ei sovi tai jota he eivät jostain muusta syystä käy. Vanhemmilla on kuitenkin lakiin kirjattu oikeus päättää lapsensa koulutuksesta, mutta se lakipykälä on ainakin tänäpäivänä täyttä sanahelinää. Opetussuunnitelmaa kun pitää noudattaa ja jos sitä ei noudateta on vanhemmat enemmän kuin kusessa. Sen toteutumista myös valvoo peruskoululaitos, jolla ei välttämättä ole lainkaan osaamista muiden, hyvinkin erityyppisten opetusmuotojen arviointiin.

Jokaisesta lapsesta, saa kunta valtionavustusta opiskeluun, sen 500€ kuukaudessa. Tätä tukea ei kuitenkaan myönnetä vaihtoehtokouluille, vaan käytännössä vanhemmat maksavat "erilaisen" koulutuksen omasta pussistaan. Mielestäni tämän summan pitäisi olla vanhempien päätettävissä, mihin koulutusmuotoon haluavat tuon rahan sijoittaa. Sitä ei siis tarvitse suoraan antaa vanhemmille, vaan niille tahoille, jotka opetuksen järjestävät. Kotikoululaisten osalta se voisi vaikkapa olla jonkinlainen yhdistys, jonka toimintaa tuettaisiin ja joka sitten hankkisi kotioppijoille kirjoja, materiaalia tai mitä nyt kotioppijat ikinä sitten tarvitsevatkaan, laadukkaan opetuksen takaamiseksi.

Mä en näkisi lainkaan hullumpana myöskään peruskoulun uudistamista niin, että se ikäänkuin rakennettaisiin työpajatyyppiseksi opiskelumuodoksi. Vaikkapa yliopistotyyliin, niin, että muutamia oppitunteja suoritetaan pakollisena, sisältäen matematiikan, äidinkielen ja kielten perusteet ja muut oppiaineet sitten koottaisiin kunkin toiveiden ja mielenkiinnon mukaisesti, osallistumalla erilaisiin työpajoihin... ympäristö- ja luonnontiedossa, kuvaamataidossa, liikunnassa, käsitöissä... etc. Ei elämän pääasia voi kuitenkaan olla se, että nyt varmasti oppii sen koska on pähkinäsaaren rauha julistettu tai missä maassa sijaitsee Rooma..? Mielestäni tärkeämpää on opettaa se, mistä sen tiedon löytää kun ja jos sen tiedon joskus tarvitsee. Ja tietysti opettaa ne pääasialliset taidot jolla elämästä selviää... luku ja kirjoitustaidon, säällisen laskutaidon ja kielten opiskelemisen taidon. Näissä työpajoissa sitten voivat liikkua kaikenikäiset ihmiset, luokistaan huolimatta, kokeilla ja tehdä asioita yhdessä, ei niin kuolemanvakavasti, vaan opiskellen mukavaa yhdessäoloa, toisten kanssa toimimista ja sosiaalista kanssakäymistä. Opettajat ovat paikalla pitämässä yllä järjestystä, vastaamassa oppilaiden kysymyksiin ja auttamassa eteen tulevissa ongelmissa. He opettavat vuorovaikutustaitoja pelaamalla lasten kanssa jalkapalloa, osallistumalla lukupiireihin, lennättämällä leijaa... etc. Pois siis kaikki auktoriteettinen skeida ja tullaan lähemmäksi sitä lasta, sitä pientä ihmistä siellä koulumaailmassa.
Tähän kaikkeen toimintaan voivat osallistua halutessaan myös lasten vanhemmat, niin, että yhdessä toimimalla ja aikaa viettämällä voidaan auttaa lasta välittömästi kun apua kaivataan. Tulisi opettajillekin hieman erilaiset eväät toteuttaa sitä varhaista puuttumista. Nyt tämä koulujen varhainen puuttuminen perustuu käytännössä erilaisiin olettamuksiin, ei sen todellisen perhe-elämän tuntemiseen.

Ideaalististako? Täysin utopiaa? Kenties, mutta eikö vaan kuulostakin houkuttelevalta!? ;)

Viikkopotpuri

2008-10-02T12:25:00.003+03:00

Tämä päivä menee vielä reissusta palautuessa. Pitää täyttää ruokakaapit, hakea koirille sapuskaa, pestä pyykit ja asettua. :) Huomenna koetetaan sitten jatkaa taas vähän kotikoulun saralla ja tehdä jotain hyödyllistä. Pikapaluu arkeen siis. :D

Meillä oli tosi mukava viikko. :) Saimme vuokrattua mökin Vihdistä. Mökki oli iso, noin 75 neliötä, kaksi makuuhuonetta ja tupakeittiö. Ainoa puute mökissä oli, että sen vesipumppu oli rikkoutunut, joten jouduimme peseytymään sitten, milloin appivanhempien luona espoossa ja milloin sitten taas minun vanhempieni luona keravalla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että takana on nyt jotakuinkin 2500 ajokilometriä. :)

Vanhemmat lapset päättivät jäädä mummilaan viikoksi, joten me olimme sitten miehen ja esikoisen kanssa viettämässä aikaa mökillä. Molemmat keskiviikkopäivät menivät matkustamiseen, eilen olimme kotona illalla joskus kymmenen pintaan. On se vaan tajuttoman pitkä matka tuo! Viime torstaina me vietettiin koko päivä mun vanhempieni luona, juteltiin mukavia ja minä lähettelin valokuvia enoni vaimolle. Hautajaisissa oli tällainen valokuvaesitys, missä pyöri kaikkien papan jälkeläisten kuvat skreenillä.... piti sitten ottaa muutama "edustuskuva" ja laittaa ne eetteriin meidän perheestäkin.

Perjantaipäivä meni shoppaillessa. Kävimme itäkeskuksessa ja Jumbossa etsiskelemässä minulle vaatteita. Lindeksin kauppakuitti oli lopulta puolen metrin mittainen. :D Ostin tytölle nimittäin useammat sukkahousut ja legginsit, hiuskoruja (löytyi tuollainen ihana musta helmihiuspanta) ja pinnejä. Kuopukselle löysin ihanat henkselihousut, harmaata villakangasta, sinivalkoraidallisen kauluspaidan ja harmaan villaliivin, taisipa sieltä tarttua mukaan tuollainen ihana lelusiilikin. :) Itselleni löysi ihanan mustaharmaa raidallisen tunikan ja mustan t-paidan.

En meinannut millään löytää pojille säällisiä suoria mustia housuja.. siis meillä pojille menee saman kokoiset vaatteet 150cm. Mutta siinä missä vanhempi on hoikka ja pitkä on taas keskimmäisellä hiukan vantterampi varsi. Niillä suorilla housuilla pitäisi pystyä istumaankin, joten jos housut sopivat vyötäröstä, ne ovat pitkät punteista. :( Löysin sitten vanhemmalle pojalle kuitenkin tuollaiset kivat liituraitahousut. Hiusvärejä, meikkejä, koruja.... ja mitäs muuta....?
Käytiin syömässä subwayssa sapuskat, kun alkoi nälkä huikomaan. Itiksessä oli jonkun koulun järjestämä esitys, oli cheeleedereitä, laulu ja soittoesityksiä ja erityisesti jäi päähän kahden pojan rap-esitys, se oli oikeasti tosi hyvä!
Matka jatkui Jumboon, koetin metsästää itselleni kenkiä. Ja löysinkin tuollaiset korkkarit jotka osoittautuivat sitten käytössä virheostokseksi, eihän noilla pystynyt kävelemään metriäkään! :) Likalle ostin myös kengät, mustat varsikengät, joissa oli paljon nyöriä ja solkia ja vetoketjuja... :)
Perjantai-ilta menikin sitten appivanhemmilla. Värjäsin hiukset siellä ja syötiin hyvin. :) Oli tosi ihana ilta kaikenkaikkiaan. Mökillä mä vielä väkersin hiuksiini softispampuloita ja tein kasvohoitoja kolmen aikaan yöllä, joten meni hiukan kiireeksi tuo koko touhu.

Lauantai-aamuna oltiin sitten jo liikkeen päällä seitsemän pintaan. Ajettiin ensin keravalle, jossa laitoin lapset valmiiksi. Mun vanhempani oli onneks lopulta löytänyt sitten tuolle keskimmäiselle sällille housut ja molemmille pojille oli myös ostettu kengät. Isommat lapset lähtivät isovanhempien mukana jo etukäteen isomummin luokse, me jäimme vielä laittamaan itsemme kuntoon. Hautajaispaikalle saavuttiin ihan muutamaa minuuttia ennen tilaisuuden alkua.
Hautajaisten jälkeen kävimme hesburgerissa syömässä ja ajoimme vielä toviksi mummini luokse kahvitukseen. Olisi varmaan ollut fiksua mennä hautajaisista suoraan möksälle huilimaan, mutta me ajettiinkin keravalle vielä evästämään iltaruoat mun vanhempieni luokse.
Päivä oli ihana, oli kiva tavata sukulaisia. Sitä alkaa tuntea itsensä vanhaksi kun ne serkut, joita vauvana hoiti, on jo hurauttanut pituudessa ohi ja ajavat pihaan omilla autoillaan! :D Missä vaiheessa ne on ehtiny kasvamaan aikuisiksi!?!?

Sunnuntai päivä oli lepopäivä. Käytiin ainoastaan steak housissa syömässä miehen ja kuopuksen kanssa, muutoin koko päivä meni vain akkuja ladatessa.

Maanantaina taas kohti keravaa. Tälläkertaa olin lupautunut pesemään äidille pyykkiä pesutuvassa ja siellähän mä sitten sainkin muutaman tunnin kulutettua, seuranani tuo Cornwellin kirja, joka sekin on jo loppusuoralla. Olen muuten ihan hullaantunut noihin Cornwellin kirjoihin! Tämä on järjestyksessä kolmas kirja jota luen ja edelleen Kay Scarpetta pitää otteessaan. :D Äidiltä lainasin kaksi itseltäni puuttuvaa kirjaa, jotka meinaan nyt tässä lukea läpi ennen seuraavaa tapaamista. ;)

Tiistaina taas shoppailupäivä. Piti käydä katsomassa jotain lahjaa miehen kummipojalle ja tämän veljelle. Kyseessä on siis 1,5 ja 3,5 vuotiaat pojat. Ostettiin vanhemmalle tuollainen brion junarata ja nuoremmalle sitten ficher pricen sukellusvene, joka on samalla jonkinlainen kylpylelu. :) Tarttui mulle sitten mukaani alusvaatteita ja sukkia, sekä yhdet kengät. Kuopukselle ostin ihanan FinnWearin gollegepuvun, jossa on vauvamikin kuva rinnassa ja väreiltään se oli ihanan herkullisen harmaa-keltainen. Aivan uskomattoman ihanasti sopii värit pojalle! Iltasella mentiin sitten vielä appivanhemmille syömään ja saunomaan ja tapaamaan noita pikkupoikia. :)

Keskiviikko menikin sitten taas reissatessa tännepäin. Päiväruoan jälkeen lähdettiin ajelemaan, tuossa puoli kolmen pintaan kohti kotia. Mikkelissä poikettiin syömässä mäkkärissä ja kuopiossa tankattiin, mutta muuten, pakollisia pissipysähtymisiä lukuunottamatta, tultiin yhtä huutoa kotiin, jossa oltiin vasta siis kymmenen jälkeen illalla.

Ja nyt toivutaan. :D
Kotiinhan luulisi olevan aina mukava palata, mutta itseäni on koko Kajaani alkanut niin paljon ahdistaa, että haluaisin täältä pikemminkin pois, kuin tänne takaisin. Meitä pitää täällä kajaanissa ainoastaan tuo miehen yrityskoulutus, jossa hän parhaillaan rykii. Se loppuu onneksi jo marraskuussa. Ja sitten tietysti tämä rivitaloasunto. Tällähetkellä ei taida olla kovinkaan otollinen aika myydä asuntoja, joten pitää odottaa aikaa parempaa, jotta saisi edes omansa takaisin... :( Jos mun pitäisi tällähetkellä valita joko kajaani tai helsinki, niin valitsisin helsingin, vaikka olen vannonut, etten helsinkiin enää lasten kanssa palaa.

Uudessa Valituissa Paloissa oli tehty tutkimus, jossa listattiin suomen 400 lapsiperheelle sopivaa suomalaista kuntaa. Kajaani ei mahtunut EDES näiden 400 kunnan joukkoon! Enkä yhtään ihmettele. Täältä on jotakuinkin 100 kilometriä lähimpään isoon kaupunkiin, lähdet sitten mihin suuntaan tahansa. Keskusta on jäänyt johonkin pimeälle keskiajalle, on ankeata ja synkkää... etsiskelin turhaan kajaanin liikkeistä kuopukselle sopivaa syyslakkia ja hanskoja ja ainoat mitä löysin koko kajaanista olivat sormikkaat! Sormikkaat nyt eivät oikeasti ole kovinkaan käytännölliset pujottaa puolitoistavuotiaan käsiin... Eteläsuomessa ei tarvinnut kävellä kuin lähikauppaan, niin jo siellä oli kohtalainen valikoima syyshattuja ja hanskoja.

Täällä ihmiset ovat hyvin sisäänpäin lämpiäviä. Helsinkiä syytetään siitä, että stadilaiset ovat jotenkin jäykkiä ja omissa oloissaan viihtyviä, mutta täällä vaihtuvuus on niin pientä, että uusi kasvo tunnistetaan heti ja jotenkin on sellainen olo, että vaikka kamalan ystävällisesti vastaanotetaankin, niin siltikin täällä pitää todistella olevansa ihminen ja kuuluvansa porukkaan. Eikä silti kuulu... :( Oiva esimerkki koulusta jossa opiskelin täällä kajaanissa: istuimme tyttöjen kanssa odottamassa tunnin alkua ja heitin jotain tyypilliseen tapaan tyyliin: "mä otan sen messiin täältä lähtiessäni". Likat rupesivat puhumaan, että tuo helsingin murre kuulostaa jotenkin niin teennäiseltä ja vähättelevältä..." WOOT?!?!? Mikä helvetin helsingin murre?! Ja useampaan otteeseen sain kuulla tästä "helsingin murteesta" vaikka mielestäni puhun kyllä ihan puhtaasti yleiskieltä, sitä samaa, mitä kouluissa opetetaan. Huoh... no pikkujuttu, mutta tällähetkellä mua ärsyttää tässä kaupungissa kaikki mahdollinen. :(

Olen syntyjäni stadilainen, mutta olen asunut useissa kunnissa elämäni aikana. Pääosin eteläsuomessa: järvenpäässä, keravalla, tuusulassa ja karkkilassa, sekä sitten tampereella ja vesilahdessa (joka oli oikeasti myös middle of nowhere...) mutta eniten kaipaan nimenomaa täältä pois!

Kajaanissa pidätettiin nyt kaksi miestä uhkailuista kouluja kohtaan. Toinen opiskeli jopa tuossa AMK:ssa jossa mieheni myöskin opiskeli. Tämä Matti Saari (the kouluammuskelija) opiskeli vuosikymmenen vaihteessa Otanmäessä, johon on tästä muutama kymmenen kilometriä. Eli ilmeisesti tämän ylä-aste ikänsä, jolloin tätä kiusaamista oli ilmaantunut...
en väitä, että kiusaaminen on vain kajaanin ongelma, mutta ainakaan täällä sitä ei tunnusteta olevankaan jolloin asialle ei myöskään mitään tehdä.

Mä en edes aio ruveta täällä tekemään mitään asioiden eteen. Täällä muuttoliikenteen suunta on poispäin ja kajaani on kuoleva kaupunki. Se kuolee omaan osaamattomuuteensa ja liian jäykkiin rakenteisiin, siihen että pientä ihmistä ei kuunnella lainkaan. Tämän virran mukana lähdemme myös me, jos suunnitelmat toteutuvat, niin jo ensi kesänä.

Äänestys on päättynyt. Tässä tulos:

On vähän huono kuva...
no joka tapauksessa tulos oli se, että tasoihin pääsivät meidän perheen arjesta kertominen ja omat pohdintani, molemmat kymmenellä äänellä. Yhdeksällä äänellä sitten meni jatkoon myös omat pohdintani koulumaailmasta. Olipa siellä vahvasti myös niitä ihmisiä, jotka olivat sitä mieltä, että pitäisi kirjoittaa vain kotikoulusta. :)

No omia pohdintojani olenkin jo kirjoittanut ja pohdintoja myös koulumaailmasta ja niitä tulen laittamaan tänne myös jatkossa. Aion myös esitellä perheeni yksi kerrallaan tässä syksyn aikana, kun ehdin. Olen tietoisesti pitänyt matalaa profiilia esim. lasten kuvien julkaisemisessa. Pääosin siksi, ettei lapsia niin helposti tunnistettaisi, mutta ehkäpä jatkossa kuitenkin julkaisen kuviakin hiukan avoimemmin. Varsinkin nyt kun olen jo antanut haastattelun lehteen omalla kuvallani ja nimelläni ja muutenkin aion olla jatkossa aktiivisempi myös kotikoulu- ja koulukiusaamisasioissa julkisestikin.

Minulle saa laittaa kommentteja, kysymyksiä ja juttuehdotuksia, vastaan niihin mielelläni. Voi laittaa myös sähköpostia tuohon osoitteeseen, joka näkyy tuolla oikeassa palkissa esittelyssä. Otan vastaan myös mielenkiintoisia linkkejä koulumaailmasta ja lapsista, käyn niitä läpi aina ehtimisen mukaan ja kirjoittelen sitten niistä myöhemmin.
Vuodenvaihteen jälkeen aion pistää pystyyn myös kotikoulusivuston, johon suunnitteilla on ainakin julkinen keskustelufoorumi ja koottuna kaikki lainsäädäntö, linkit ja mahdollisesti myös alamme rakentamaan jonkinlaista opetuskanavaa. Ideana on kuitenkin tarjota kotikouluperheille ja siitä kiinnostuneille vertaistukea ja mahdollisesti myös lapsille yhteydenpitoväline. Toisaalla on vilautettu jo ilmoille, että kotikoululaiset alkaisivat valtakunnanlaajuisesti järjestäytyä omaksi yhdistyksekseen, jolloin pystyttäisiin isommalla porukalla vaikuttamaan asioihin myös valtakunnallisella tasolla. Aika näyttää kuinka aktiivisesti tätä yhdistystä pystyyn pistetään, mutta jos pistetään, niin aion olla yhdistyksen perustamisessa ja toiminnassa aktiivisesti mukana.

Kotikouluasioita tulette jatkossakin täältä lukemaan. Tämä toimii samalla päiväkirjanani, josta sitten tarvittaessa pystyn tarkastamaan mitä kaikkea tehtiin milloinkin.

Nyt mä suuntaan kulkuni kohti jääkaappia, vetäsen jotain einestä käkättimeen, pistän pesukoneen pyörimään ja odottelen, että kuopus heräilee päikkäreiltä. Kuopus oli jotenkin vähän nuhaisen ja kuumeisen oloinen, joten katsellaan nyt sitten, ollaanko tässä tulossa syysflunssaan. Toisaalta poika sai rokotuksen viikko sitten ja silloin jo neuvolantäti varoitteli, että viikon päästä voi nousta kuume... voi olla siis sitäkin. Katsotaan.

Illemmalla saatan kirjoittaa vielä juttua tuosta Feeniks koulusta. Lupasin siitä kirjoittaa jo aiemmin, joten hoidetaan se pois niskoista vielä ennenkuin palaamme takaisin kotikouluasioihin... ja hei... kaikki te stadilaiset... Koskisen Marko (Feeniks koulun perustaja ja keulakuva) on kunnallisvaaliehdokkaana vihreissä. Hän on mielestäni hyvällä asialla, viedessään eteenpäin lasten asioita, joten antakaa hänelle äänenne jos vain suinkin voitte. ;) (ilmaista vaalimainontaa... :D )

Kotona ollaan....

2008-10-02T01:15:00.000+03:00

Hei vaan kaikille! Olen pahoillani tästä viikon tauosta tässä kirjoittelemisessa. Mökillä, jossa vietimme viikon ei toiminutkaan netti odotetusti, joten en päässyt sitten päivittelemään meidän reissu-uutisia matkalta. Olisihan noilla isovanhemmilla toki ollut netti, mutta kehtasin käydä lähinnä vain sähköpostit vilkaisemassa, en viitsinyt ruveta lyhyiden päivien aikana sitten mitään enempiä postailemassa. Kirjoitan huomenissa, kunnon yöunien jälkeen hiukkasen meitin reissusta, mutta nyt palaan asiaan tämän kouluammuskelun tiimoilta. Tai oikeammin kirjoittelen tänne ajatuksia mitä minulle on herännyt tämän viikon aikana.

Mediuutisissa oli mielenkiintoinen, Ilkka Jauhiaisen artikkeli:
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/article139981.ece
Lainaan artikkelin tähän kokonaan ja kommentoin sitä, linkistä pääsee lukemaan koko artikkelin leikkaamattomana.

Lopettakaa hössötys Pisa-tuloksista

Stakesin elokuussa valmistuneen kouluterveyskyselyn mukaan peruskoulun oppilaista kymmenellä prosentilla on keskusteluvaikeuksia vanhempiensa kanssa.

Peruskoululaisista ja ammattioppilaitosten oppilaista 21 prosenttia on kokenut vuoden aikana fyysistä uhkaa. Kaikista koululaisista yli 15 prosenttia kokee väsymystä lähes päivittäin. Kymmenellä prosentilla peruskoululaisista ei ole yhtään läheistä ystävää. Seitsemäntoista prosenttia ammattikoululaisista ja lukiolaisista ja peräti 31 prosenttia peruskoululaisista ei koe tulevansa kuulluksi koulussa.

Tässä nähdään melkoisen mielenkiintoisia lukuja... mediassa on paljon puhuttu siitä, kuinka lapset kasvavat ympäristössä jossa vanhemmat eivät kuuntele lastaan. Kuitenkin kyseisessä tutkimuksessa vain 10% sanoo, että heillä on keskusteluvaikeuksia vanhempiensa kanssa. Peräti 31% peruskoululaisista on kuitenkin sitä mieltä, ettei heitä kuunnella koulussa.

En ollut kovin väärässä siinä kun sanoin, että tämän kauhajoen kouluammuskelun takana on todennäköisesti jonkinasteista koulukiusaamista. Mitä tulee Matti Saareen ja aikaisempaan jokelan ammuskelijaan Pekka-Eerik Auviseen, he olivat lähtöisin aivan tavallisista suomalaisista perheistä. Jälkimmäisen äiti oli kunnanvaltuustossa tuusulassa ja ainakin aattellisesti pasifisti. Ihan äkkiseltään voisi kuvitella, että tällaisessa perheessä tuskin ainakaan puhumisen puutteesta on asiat kiinni. Suomessa on tapahtunut kolme kouluammuskelua koko suomen historian aikana, kaikkia tekijöitä yhdistää... mikäs muukaan kuin koulukiusaaminen.

Lapset varmasti puhuvat vanhemmilleen koulukiusaamisesta ja toisaalta taas vanhemmat puhuvat asioista eteenpäin koulun henkilökunnalle, mutta jos vanhempien mielipiteet sivuutetaan ja koko kiusaaminen ja lapsen paha olo sivuutetaan, voi lapsella olla edessään yhdeksän vuoden helvetti. Juuri siihen aikaan kun lapsen identiteetti ja itseluottamus / itsetuntemus rakentuu, hän kohtaa päivittäin haukkumista, hylkimistä ja pahimmassa tapauksessa jopa fyysistä väkivaltaa. Lapsi kuluttaa koulun penkkejä 4-6 tuntia joka arkipäivä, yhdeksän vuoden ajan. Ei siis pidä vähätellä niiden aikuisten merkitystä, joiden vastuulla lapsi on kouluissa päivittäin. Jos nämä aikuiset suhtautuvat kiusaamiseen (siihen pieneenkin) vähätellen ja väheksyen, voidaan vaan kuvitella millaista tuhoa sillä saadaan aikaiseksi kasvavan lapsen mielenterveydelle.

Siirrytäänkö seuraavaksi työpaikka-ammuskeluihin?

Kirjoittaessani psykiatriasta Mediuutisiin on selvinnyt ainakin se, että moni lapsi ja aikuinen jää vaille tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa.

Se, että lapset jäävät vaille tarvittavia mielenterveyden palveluja ja tukitoimia, on jo itsessään riittävän huolestuttavaa. Varsinkin pääkaupunkiseudulla on mielenterveystoimistoihin todella pitkät jonot, jopa puolen vuoden mittaiset. Mielenterveyden ongelmat ovat siinä akuutteja kuin esim. flunssa, johon saa helpommin hoitoa nykypäivänä kuin masennukseen ja muihin mielenterveydellisiin ongelmiin. Lasten mielenterveyttä ei kuitenkaan tulisi jättää vain esim. masennuksen hoitoon, vaan mielenterveyden ongelmia tulisi ennaltaehkäistä ja hyväksyä ne tosiasiat, jotka näihin ongelmiin johtavat.

Kiusaaminen on yleistä ja liian monessa koulussa opettajat suhtautuvat siihen välinpitämättömästi, jopa kiusattua syyllistäen.

Kysymys kuuluu, että miksi? Onko se helpompaa vain lakasta asia maton alle, jolloin kun se on poissa näkyvistä, se on poissa mielestä... vai onko kysymys opettajien ammattiylpeydestä? On vaikeata tunnustaa, että minun luokassani ja meidän koulussamme voisi lapsilla olla paha olla...? Että kun käy ensin useiden vuoden mittaiset opinnot didaktiikasta ja kasvatustieteistä, on jo niin oppinut kaiken lapsista ja kasvattamisesta, että virheitä ei tule? Että, jos lapsi jollain tavoin oireilee, se on auttamatta vanhempien tai kotiolosuhteiden vika... Tässäkohtaa pitäisi kouluhenkilökunnan mennä tiukasti itseensä.

Media on jo esittänyt sen ilmeisimmän kysymyksen: miksi Matti Saari ampui koulutovereitaan? Yksinkertaistettu, pinnallinen vastaus on tässä; hän voi henkisesti pahoin ja kopioi Jokelan surmaajaa. Ihminenhän on aika mielikuvitukseton olento, jolle on tärkeää tulla nähdyksi edes jonkun toisen ihmisten kaltaisena.

Pahoinvoinnin syy jäänee arvoitukseksi. Koulukiusaaminen, kemiallinen muutos aivojen toiminnassa vai psyykkinen sairaus; mahdollisuuksia on monia.

Mahdollisuuksia on monia ja varmasti syitäkin on monia.... mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Joku (?) asiantuntija antoi julkisuudessa lausuntoja heti samana päivänä kun ammuskelu oli tapahtunut, että nuoriso haluaa julkisuutta ja sitä myös saavat tällätavoin. Minä olen miettinyt tätä lausetta paljon viimeisien päivien aikana.
Minkä tähden lapsesta on tehty objekti ja väline tässä yhteiskunnassa. Täällä meillä kajaanissakin lasten koulutuksesta vastaa ja siitä vastaa tulosvastuualueen päällikkö... TULOSVASTUU...? Eli lapsillakin on alettu tekemään tulosta. Ylpeillään PISA-tutkimusten TULOKSISTA... Muutama vuosi taaksepäin luin, että suomalaisia lastenkoteja on laitettu pörssiin... se oli mielestäni hyvin hälyyttävä uutinen. Eli lastenkotien nimen päätteeksi kirjataan oy ja sen pitää tuottaa toiminnallaan liikevoittoa...? Siis... takana on varmasti jokin kaunis ajatus, mutta mitäpä käy näille "lastenkoti oy:ille" jos huostaanotot lopetettaisiinkin kun asiat alkavatkin olla hyvin? Nehän menevät konkurssiin. Lapsilla tehdään suomessa enemmän ja vähemmän bisnestä ja mitä enemmän näiden olentojen pitää saada aikaan tulosta sen sijaan, että saisivat elää normaalia lapsuuttaan, sitä pahemmaksi meno muuttuu.

Jääkö kehitys tähän vai siirrytäänkö seuraavaksi työpaikka-ammuskeluihin?

Olennaista on, että pahoinvointi jäi havaitsematta. Kouluissa ryhmäkoot ovat suurentuneet ja tärkeintä on akateeminen menestys. Samalla ympäristö asettaa älyttömiä vaatimuksia, jotka määrävät jopa sen, kuinka paljon kehossamme pitäisi olla rasvaa.

Suorittamista, tulosta ja koulukäytäntöjä. Sitä on nykylapsen elämä, ikävä kyllä. Ympäristö asettaa älyttömiä vaatimuksia jo siitä lähtien kun ne kaksi hailakkaa viivaa ilmestyy siihen raskaustestiin. Jo odotusaikana vanhempia "piilosyyllistetään"; ei saa syödä sinihomejuustoa, ei saa syödä maksamakkaraa, ei saa juoda kahvia, ei saa polttaa tupakkaa, ei saa sitä ja ei saa tätä. Rajoituksia on nyt jos jonkinlaisia heti siitä lähtien kun vauva on saatu alulle. Kuinka paljon tällainen "hyvää tarkoittava" holhoaminen saa aikaan äärimmäistä syyllisyyttä aikuisissa. Seuratkaapa keskustelupalstoja... sieltä voi löytää satoja tämänkaltaisia aloituksia: "olin kolme viikkoa sitten kavereitten kanssa juhlimassa ravintolassa ja join neljä kossupaukkua, kaksi kaljaa ja sidukan. En tiennyt olevani raskaana, nyt kuitenkin eilen tein positiivisen raskaustestin ja olen huolesta sairas! Olenko vahingoittanut nyt vauvaani peruuttamattomasti?!?!" Ja jos sitten vauva syntyykin jotenkin vammautuneena, niin kuinka moni äiti miettii näitä asioita mielessään... "teinkö lapsen nyt liian vanhana ja aiheutin valinnallani lapseni kromosomivirheen...? johtuuko se nyt siitä syömästäni maksalaatikosta...? ei olisi pitänyt juoda sitä siideriä..." etc.
Minulle kätilö viimeisen lapsen synnytyksessä huusi, että "HALUATKO SINÄ HYVÄN VAUVAN VAI HUONON VAUVAN???!!!" Tilanne oli se, että olin valvonut kaksi vuorokautta putkeen supistuskipujen kanssa ilman kivun lievitystä, kohdun suulla oli 10cm X 8cm iso myooma joka esti pojan laskeutumisen ja voimat alkoivat olla totaalisen loppu ponnistusvaiheen jatkuessa ja jatkuessa. No... hyvä vauva tuli, siitäkin huolimatta, että poika kiskaistiin lopulta ulos imukupilla ja istukka jouduttiin irroittamaan käsin, kun supistukset lakkasivat kokonaan. Mutta mitäpä jos ei olisikaan tullut "hyvä vauva"? Jos lapsi olisi vaikka menehtynyt tai vammautunut...? Kuinka kovaa syyllisyyttä olisin kantanut siitä, etten jaksanutkaan enää ponnistaa?

Sitten päästään lapsen kanssa kotiin ja alkaa imetys. Imettäminen ei onnistukaan. Äiti syö vahvoja penisilliinejä tai muita lääkkeitä... on suihkutissisyyttä tai maitoa ei tulekaan tarvittava määrä. Joka tuutissa huudetaan imettämisen olevan ainoa ja oikea vaihtoehto ja vaikka pulloruokittu lapsi nyt jotenkuten pitkin hampain hyväksytäänkin, on jokainen media täynnä sitä, kuinka näistä lapsista ei tule yhtä älykkäitä ja yhtä terveitä kuin imetetyistä lapsista. Ja naiseushan siinäkin kärsii kun äiti lykkää pullon ja vauva isille ja sanoo menevänsä nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Neuvolassa tutkitaan ja mitataan lasta monilla keinoilla. Meidän nuorimmainen kasvaa pituuskäyrällä +10% viivan yläpuolella, mutta painokäyrällä -10% tuntumassa. On siis ikäisiään selvästi pitempi, mutta myös hoikempi. Tästä huomautetaan JOKA kerta. Nuorimmainen on myös ujo. Samanlainen kun keskimmäinenkin poika, mutta minulle sanottiin, että olisi hyvä jos veisin lapsen jonnekin hoitoon aina välillä, että oppisi olemaan...?!?! Kaipa tuohonkin on sitten jonkinlainen käyrä olemassa, että koska lapsi on liian sosiaalinen tai liian ujo. Viimeistään tämä piirre tulee esiin sitten koulumaailmassa, pitää olla keskiverto, muussa tapauksessa joutuu silmätikuksi. Unohdetaan kokonaan, että meitä on moneen junaan ja joku jää vielä asemallekin. En ymmärrä sitä miksi lapsen perusluonnetta pitää lähteä pakolla muuttamaan. Olkoot ujot ujoja ja sosiaaliset sosiaalisia, miksi kaikki pitää pakottaa samaan muottiin?!

Tämä suomalainen yhteiskunta, kaikessa hyväätarkoittavuudessaan on ahdistavan holhoava. Kiskaiseppas kurittomalle kakaralle luunappi otsaan tai nippaseppas takatukasta kiinni, niin olet justiinsa rosiksessa haalimassa itsellesi sakkoja lapseen kohdistuvasta väkivallasta. Yritäppä olla lapselle hyvä vanhempi ja neuvotella lapsen kanssa asioista, ottaa lasta huomioon ja säästää kaikelta ylimääräiseltä kärsimykseltä, niin olet curling vanhempi ja aiheutat lapselle peruuttamatonta vahinkoa.

Lasta pitää kuunnella ja lasta pitää auttaa, mutta lasta ei saa kuunnella liikaa, eikä lapselle saa missään nimessä laittaa vaikeampia kysymyksiä ratkaistavaksi, kuin että otatko punaiset vai siniset tumput tänään käsiisi, vai syötkö aamiaiseksi muroja vai viilin. Kaikki muu on laiminlyöntiä. Lapsen puolia pitää pitää koulukiusaamisen yhteydessä, mutta koulua kohtaan ei saa ilmaista minkäänlaista negaatiota, koska lapsi voi imeä tästä vaikutteita itseensä. MISSÄÄN nimessä lapselle ei saa antaa MINKÄÄNLAISTA asennekasvatusta, jottei lapsi vain imisi itseensä muuta asennetta kuin mikä on kirjoitettu peruskoulun opetussuunnitelmaan. Erilaisuuden hyväksymistä opetetaan jo niin ponnekkaasti, että unohdetaan kokonaan se, että sillätavoin juuri korostetaan sitä erilaisuutta.
Vähän kuvaa se tapaus, kun homoseksuaalit vaativat tasa-arvoista kohtelua itselleen ja ovat onnellisia siitä, että ruotsiin saatiin maailman ensimmäinen homojen hautausmaa... Mulla on varmaan nupissa jotain vikaa, mutta eikös se nimenomaa korosta sitä eriarvoisuutta ja erilaisuutta??? Olisin ymmärtänyt asian siinä tapauksessa jos homot olisivat saaneet luvan tulla haudatuksi heterohautausmaahan... mutta että ihan oma hautausmaa...
(tässäkohtaa taas mainitsen, ettei ole mitään vastaan seksuaalivähemmistöjä, mutta sopii mielestäni hyvin tähän kohtaan esimerkiksi...;))

Ennen kuin seuraavan kerran retostelemme suomalaisen koulujärjestelmän erinomaisuudella kannattaisi vertailu tehdä muillakin mittareilla kuin Pisalla. Sitten tiedämme ovatko maailman fiksuimmat koululaiset maailman onnettomimpia koululaisia.

Niimpä niin... olenkin jo sanonut, että suomi pitää kärkipäätä myös itsemurhatilastoissa. Herää siis kysymys, että miten voikaan olla mahdollista, että mitä tiukemmin asioita valvotaan ja mitä tiukemmaksi käy lastensuojelulait, sitä enemmän näkyy pahaa oloa lapsissa? Ei taida nyt käydä yks yhteen tämä... jossain mättää... ja pahasti.

Otsikoissa oli lähipäivinä myös huikean hieno ratkaisu nyt näihin kouluammuskeluihin. Tiukennetaan käsiaselakia niin, että nyt vaatii kahden poliisin ja terveyskeskuslääkärin arviota, jotta käsiase voidaan myöntää. Tälläkö nyt ongelma ratkaistiin? Ainakin itselle tulee ensimmäisenä mieleen se, että seuraavaksi varmaan sitten ammuskellaan kouluissa haulikolla tai kiväärillä. Aselakien tiukentaminen saattaa tuoda myös seuraavan ongelman suomeen, joka on laiton asekauppa. Tällaisella valvomisen ja vahtimisen politiikalla ei saada ongelmia ratkaistua, se on taas sitä maton alle lakaisemista.
Herää myös kysymys siitä, millätavalla terveyskeskuslääkäri pystyy antamaan lausuntoa jonkun ihmisen mielenterveydestä vain yhden käynnin perusteella? Onhan noita heikkopäitä eksynyt armeijaankin ja nekin on huomattu vasta sitten kun on jo liian myöhäistä. Tällaisetkin tapaukset saattavat jatkossa huolestuttavasti lisääntyä. Armeijasta ollaan kovasti puhuttu myös aseen oikeanlaisen käytön opetuspisteenä....
Aseen oikeanlainen käyttö....? Armeijassa...? Eikö armeijan pääasiallinen tavoite ole kouluttaa suomalaisia miehiä maanpuolustukseen ja nimenomaa käyttämään asetta tappamistarkoituksessa kun ja jos sota syttyy...? Vai onko multa nyt mennyt jotain auttamattomasti ohitse?

Tällainen arvokasvatus on kieroon kasvattamista. Että on oikeampi käyttää asetta kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta tappamiseen, kuin oman edun tavoittelemiseen? Että sitä voi hyvällä omalla tunnolla losauttaa pommikoneella puoli bagdadia maan tasalle, mukaan lukien naiset ja lapset, sekä muut siviilit, kunhan se tapahtuu ylevimmistä, valtion ja yhteiskunnan meille asettamista arvoista johtuen. Ei hyvää päivää!!!

Eikö olisi järkevämpi opettaa lapsille ja nuorille niin, että tappaminen on väärin, tehdään sitä sitten uskonnon vuoksi, isänmaan vuoksi, kodin vuoksi, misantropian vuoksi, "ihmiskunnan yliarvostuksen vuoksi" tai vaikka vaan ihan suoranaisen vitutuksen ja tekemisen puutteen vuoksi?

Voitte olla varmoja, että minulla on tästä asiasta lisääkin sanottavaa, mutta sanon sen joskus "säällisempään" aikaan.... ;)

Kampanja

2008-09-25T17:35:00.002+03:00

Ollaan turvallisesti perillä eteläsuomessa ja postaan lähiaikoina vähän lisää infoa täältä, mutta nyt pikainen postaus...
sain tänään kutsun myös toiseen facebook ryhmään, johon liityin mukaan. Kaikki naamakirjalaiset, jotka luette tätä blogia.. Tervetuloa mukaan kampanjoimaan turvallisempien ja hyvinvointia korostavien koulujen puolesta!

http://www.new.facebook.com/group.php?gid=26218964484&ref=mf

Surunvalitteluni

2008-09-23T19:09:00.004+03:00

Surumielellä olen lukenut tämän päivän uutisia. :( Osanottoni kaikkien 11 kuolleen omaisille ja niille kaikille, joita asia jollain tavalla koskettaa.

Joistakin uutisista olen myös muodostanut ihan omia päätelmiäni. Helsinginsanomissa oli tällainen artikkeli:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/MLL+Lapset+pelk%C3%A4%C3%A4v%C3%A4t+jo+menn%C3%A4+kouluun/1135239666920

Lapset eivät enää uskalla mennä kouluun, suora lainaus artikkelista...
""Ryhäsen mukaan tämän päivän lasten ongelmana on, että heitä kuuntelevia aikuisia ei ole tarpeeksi. Lapset toivovat hyvin usein puheluissaan, että joku aikuinen kuuntelisi heitä ja haluaisi kuulla heidän harrastuksistaan ja koulupäivänsä kulusta.""

Tässä lauseessa piilee pienenpieni ongelma... puutun nyt koulukiusaamiseen. Puutun siihen siksi, että koulukiusaaminen oli ainakin kahden aikaisemman, suomessa tapahtuneen kouluammuskelun lähtökohta, tai ainakin liittyi siihen jollain tavoin. Minä rohkenen väittää, että vaikka lapsi puhuisi kotonaan koulupäivän asioista, häntä kyllä, suurimmassa osassa perheitä kuunnellaan, mutta millä tavalla kuultuun reagoidaan? Meidän poikien tilanteessa koulukiusaaminen lakaistiin maton alle, sitä ei ollutkaan olemassa ja vaikka lapset siitä kertoivat minulle ja minä puhuin asiasta eteenpäin, ei asiaan reagoitu muuten, kuin sanomalla, ettei "kaikken lapsen sanomaan tarvitse uskoa". Kuinka helppoa onkaan koulujen ja viranomaisten tunkea ongelma pöytälaatikkoon vain sanomalla, ettei sitä ole ja mitä jää vanhempien tehtäväksi siinä vaiheessa?

Me eletään keskellä hyvinvointivaltiota. Hekumoidaan siitä, että suomalaiset lapset saavat kansainvälisissä PISA tutkimuksissa huippupisteitä. Tilastojen kärkipäätä suomi pitää myös itsemurhatilastoissa. Täällä on maailmanlaajuisesti katsottuna sosiaaliturva, joka on korkealaatuista, kouluissa on Varpu-hankkeet ja ohjeita lasten kasvatukseen löytyy pilvin pimein. Tulotasot ovat hyvät ja terveydenhoitokin maailman kärkipäätä. Missä vika? Vanhemmissa, sanotaan. Vanhemmat ovat syypäitä tähän kaikkeen, he eivät kuuntele lasta, he eivät ole tarpeeksi läsnä lapsen maailmassa. Syytetään pelejä, väkivaltaviihdettä, internettiä, naapurin Erkkiä... Kaikkea muuta, paitsi tätä järjestelmää.

Pekka-Eerik Auvinen oli koulukiusattu, koulukiusattu oli myös hänen edeltäjänsä... mitä paljastuukaan tästä kaverista? Ilmeisesti hän oli hyvin yksinäinen, käynyt läpi tämän yhteiskunnan "sosialistavan" peruskoulun, jossa tietenkään ei ole vikaa.

Miksi hyökkäykset kohdistuvat kouluihin? Siksikö, että lapsilla on paha olo perheissä, jossa ovat kasvaneet? Mikseivät he sitten "eliminoi" vanhempiaan? Yhteiskunnan valtajärjestelmiäkö vastaan he kapinoivat? Miksi he eivät sitten suorita tätä "luonnollista valintaa" esim. eduskunnassa lahtaamalla kansanedustajia?
Vai voisiko olla, että ne kohdistuvat kouluihin juuri sen takia, että paha olo kohdistuu kouluihin, niihin oppilaisiin ja opettajiin, jotka eivät ole kuunnelleet, jotka eivät ole välittäneet ja jotka kenties ovat syyttäneet ongelmista lasta itseään ja lapsen vanhempia?

Täällä jo aikaisemmin, tässä blogissa, eräs koulukuraattori kommentoi, että hänen on vaikeata kuvitella, että koulukiusaamiseen ei puututtaisi ja että koulukiusattu on jotenkin aina hiukan erilainen... tämä kommentti kertoo mielestäni sen yleisen asenteen mihin koulussa nykypäivänä törmää.
Jo opetussuunnitelmassa lukee, että koulun tehtävä on opettaa lapsille erilaisuuden hyväksymistä, mutta miten sitä opetat jos jo koulun kuraattori, joka on koulun sosiaalityöntekijä, suhtautuu kiusattuun oppilaaseen "erilaisena"? Ja jos koulukuraattorin, joka on koulun viranomainen ja edustaa lastensuojelua, onnistuu näin lahjakkaasti sulkemaan silmänsä siitä, että koulukiusaamiseen ei todellakaan aina puututa, niin mitä vanhemmat todellisuudessa voivat tehdä? Kuinka paljon löytyykään meitä vanhempia, jotka tätä vierestä ovat katselleet ja asian vuoksi tapelleet, ja vielä enemmän niitä lapsia, joita koulussa kiusataan edelleen, päivittäin. Vanhemmat ovat aika avuttomia sen koululaitoksen ja sen lastensuojelun edessä, joka vaan olkiaan kohauttamalla toteaa, että lapsen paha olo lähtee VAIN ja ainoastaan kotoa.

On positiivinen asia että lasten pahaan oloon puututaan. On laitettu pystyyn VARPU-hanketta ja on jos jonkinlaisia työryhmiä, jossa lasten hyvinvointia edistetään. Mutta puheet on puheita... show on showta. Tällainen moniammatillinen yhteistyö on kaikessa ylivoimaisuudessaan syrjäyttänyt kokonaan sen perheen, sen ihmisen siellä valtakoneiston hampaissa. Kouluissa kokoontuu viikottain oppilashuoltoryhmä, joka keskustelee lapsen asioista ja tekevät hyvin mittaviakin päätöksiä koskien lasta. Missä ovat vanhemmat tuolloin? Osallistuuko lapsi tuon työryhmän kokoukseen? Jos koulu jossainkohtaa viranomaisena päättää, että lapsen paha olo johtuukin kotiolosuhteista, niitä koskaan tarkemmin itse näkemättä, niin mitä voi vanhempi asiassa tehdä? Valittaa valittamasta päästyäänkin, valittaa sivistyslautakunnalle, valittaa lääninhallitukselle, valittaa poliisille ja valittaa psykologille... mutta vaikka vanhempi valittaisi kuinka, ei se lapsen asemaa koulussa paranna. Päinvastoin perhe tekee vain itsestään ja lapsestaan silmätikun, osoittaa vain yhteistyökyvyttömyytensä, pahimmassa tapauksessa tilanne vain pahenee entisestään.

Mä en ymmärrä miten tällaiselta asialta ylipäänsä pystytään sulkemaan silmät!

Liityin tänään facebookissa ryhmään STOP koulukiusaamiselle ja asennevammaisille opettajille
http://www.new.facebook.com/group.php?gid=25680464548

Jo yli 500 osanottajaa, joten... ilmeisesti näitä "erilaisia" on muutama muukin.

Kauhajoella ammuskellaan

2008-09-23T12:44:00.001+03:00

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ylil%C3%A4%C3%A4k%C3%A4ri+Kauhajoen+kouluammuskelussa+kuolleita/1135239654750

Mitäköhän tässä tapauksessa on takana... koulukiusaamista? Kamalaa luettavaa! :,(

Syksy saapuu

2008-09-22T14:25:00.005+03:00

Linkinparkin ja Apocalyptican lisäksi suorastaan rrrrrrrrrrrrrrrakastan tätä bändiä! Volbeatin Sad man's tongue on biisi, joka saa jalan vipattamaan ja sydämen läpättämään... :D Volbeat on niitä harvinaisia bändejä, joiden kappaleet ovat kaikki järjestään toinen toistaan parempia. <3

Kävin koululla. Reissu oli kaikista negatiivisista ennakkoluuloistani huolimatta positiivinen kokemus. Rehtori suostui siihen, että valvonta tehdään portfoliolla ja keskusteluilla ja sitten samaan tilaisuuteen voitaisiin kenties sitten sisällyttää muutama epävirallinen koekin, suullisia ja kirjallisia sellaisia. Saan kuitenkin olla näissä tilanteissa mukana "henkisenä tukena" joka sitten on minun mielestäni se "myönnytys" heidän puoleltaan. Nämä epäviralliset kokeet koskevat vain englantia, matematiikkaa ja äidinkieltä, muissa aineissa pitäydymme vain tuossa portfolio / oppimispäiväkirjoissa. Olimme rehtorin kanssa yksimielisiä siitä, että on kaiketi turhaa käyttää aikaa riitelemiseen ja oikeudessa istumiseen, että koetetaan vaan löytää sellainen mahdollisimman hyvä kompromissi, johon kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Rehtori sanoi, että hän yrittää tehdä työnsä vain niin hyvin kuin hän suinkin pystyy ja mä ymmärrän hänen näkemyksensä tässä asiassa, toivoin vain, että minuakin kuunneltaisiin ja näin tapahtui. Tapaamisesta jäi hyvä mieli ja tästä on taas mukava jatkaa kevyemmillä askeleilla eteenpäin. :)

Mun suivaantumiseni asioiden suhteen on taas toistaiseksi tipotiessään. :) Nyt on kiva lähteä reissuunkin kun ei asia paina mieltä, on helpottunut olo.

Meidän pikkumies kunnostautui rehtorin karkkikipon tyhjentämisessä... :) yhden namin mä sieltä suostuin pojalle kaivamaan, mutta eihän se tietty mihinkään meinannut riittää, piti oikein piilottaa karkkikippo, ettei herkut olis menny parempiin suihin. :D Ulkona on ihana ilma. Mä en tiedä miten pitkälle on eteläsuomessa syksy edennyt, mutta kainuu on puhkeamassa mielestäni tämän maakunnan loistokkaimpaan aikaan, eli syksyyn. Täällä ruska on ruskaa, aurinko paistaa ja luonto hehkuu upeissa väreissä. Täällä ei koivut ole vain ruskeita roikkoja, vaan ruska valtaa kaiken, aivan maasta, niistä pienimmistä kasveista, suuriin vaahteroihin asti. Jos jotain tässä paikassa jään kaipaamaan, se on tämä upea luonto, kainuun korvet, upea syksy ja lumiset talvet. Stadi jää tässä asiassa auttamatta kuudenneksi. ;)

Mun rupusella kännykameralla ei millään saa vangittua tätä upeata ruskaa, mutta jos nyt edes jotain...

Katsokaa tuon alimmaisen kuvan taivaan väriä... voiko sinisempää enää olla?!

Lorvikatarri

2008-09-21T20:29:00.004+03:00

Selvisi sitten se julmetun ketutuksenkin syy. Se tämä naisen luonnollinen "kuunkierto" vaan ilmeisesti sai mut kiipeilemään seinille ja nakkelemaan niskojani vaatimattomasti koko maailmankaikkeudelle. Nyt on jo tasaisempi ja parempi olo... onneksi tuota takakireyttä ei ole kuin se pakolliset kaksi päivää kuukaudessa ja silloin oikeasti pitäisi aina vetäytyä luolaan suklaalevyn, lämpimän peiton ja hyvän kirjan kanssa, sytyttää kynttilöitä ja unohtaa ulkomaailma, jolle juuri sillä hetkellä ei ole mitään annettavaa.

No... näinhän mä käytännössä teinkin. Mulla kiristi niin hermoa tämä tyypillinen "PITÄS" tehdä sitä ja tätä ja tuota ja valvoa kolme vuorokautta putkeen VÄHINTÄÄN, jotta sais kaikki asiat varmasti hoidettua deadlineen mennessä. Mitä enemmän asioita mietti, sitä enemmän sitä sai listattua kaikkia asioita, joita rästissä on ja tietysti ne kaikki sitten pitää ängetä siihen kolmeen päivään, samalla unohtaen, että niiden kolmen päivän jälkeen elämä jatkuu, oli tehtävät sitten tehtynä eli ei. Ja mitä pitemmäksi lista kasvoi, sitä suuremmaksi kasvoi kynnys tarttua mihinkään.

Jouduin pysähtymään ja katsomaan peiliin. Mies teki meksikolaista ruokaa, joka sai oloni kohentumaan, join pullon ED:iä, tartuin kirjaan ja päätin, etten tee mitään, ennenkuin kaikki PITÄÄ-ajatukset ovat kadonneet päästäni. Lauantai-iltana en siis tehnyt käytännössä mitään asioiden eteen, en kouluhommia, en pakkaamisia, en siivonnut, en mitään. Luin vain, syötiin lasten kanssa jäätelöä ja vietettiin rattoisaa koti-iltaa ilman mitään painetta mistään. Tänään on jo paljon parempi olo... :) Kävin läpi kaikki huomenna tarvitsemani liput ja laput koululle, selasin portfolion läpi sillä silmällä, että jos haluan vielä lisäillä sinne jotain ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Tämän valmiimpi en enää voi olla.

Päätin myös, että kouluasiat saavat nyt väistyä noiden hautajaisten tieltä. Pojat saavat ansaitsemansa loman, eikä minun tarvitse stressata siitä miten saan nämä vuorokauden vähäiset tunnit riittämään kaikkeen työhön. En pistä puoltakaan ajatusta huomisen kouluvisiitin jälkeen kotikoululle, ennenkuin olemme takaisin kotona. Tai no... ei kai sitä kokonaan osaa olla ajattelemattakaan, jos sattuu löytymään asioita, joista koululle on hyötyä, mutten kuitenkaan tietoisesti asiaa nyt aio pohtia. Jätän tilaa vähän muille asioille.

Pitää koettaa latautua huomiseen, aion tehdä sen luonnollisesti musiikkia kuunnellen. En varsinaisesti pidä tästä bändistä muuten, mutta pidän tästä biisistä erityisesti.
Artreyun Honor, Olkaatten hyvät!

Oletteko muuten lukeneet tämän uutisen?
Sitähän on, joku skottilaisen yliopiston professori, tehnyt kattavan tutkimuksen siitä, millaiset ihmiset kuuntelevat minkäkinlaista musiikkia. Itsehän olen tunnustautunut rockin ystäväksi ja tunnustan kyllä tämänkin tutkimuksen jälkeen, vaikka tulos oli minun osaltani seuraava:

Rock / heavy metal: Huono itsetunto, luova, ei ahkera, ei sosiaalinen, lempeä, levollinen
:D
Uutisessa sanotaan myös:

- Yksi yllättävimmistä asioista on metallin ja klassisen musiikin kuuntelijoiden yhtäläisyydet. Molemmat ovat luovia ja rauhallisia, mutteivät kovin sosiaalisia, North sanoo.

- Suuri yleisö on pitänyt stereotyyppistä metallifania itsetuhoisena, masentuneena ja vaarallisena, mutta tutkimuksen mukaan he ovat varsin herkkiä.

Taitaa joutaa moinen tutkimus romukoppaan... eihän suuri yleisö VOI olla väärässä. ;)

Ei kai maar... mää lähren kaivelemmaan matkalaukkuja huomista varten, sen jälkeen pistän pään tyynyyn ja aloittelen uutta kirjaa. Moi.

Angstausta

2008-09-19T23:10:00.002+03:00

Tänään vaan pelkkää käsityötä. Koulustakin tuli (vihdoin) vastaus mun sähköpostiini ja luonnollisesti mun pitää sitten maanantaina raahata ahterini sinne, viedä poikien kevään portfolio ja opintosuunnitelma tälle vuodelle. No... eipä mulla nyt kiire oliskaan, ei tässä ole ku pakkaaminen, siivoominen, kouluasiat, rokotukset, neuvolat.... näistä päivittäisistä kotiaskareista puhumattakaan. Mutta niinhän se tänäpäivänä(kin) mennee, että kun herra käskee niin narri juoksee. ;)

Tosiaan, esiliinassa saatiin tänään ommeltua esiliinan kaikkiin reunoihin päärmeet ja jopa kaksitaitteiset sellaiset. Pojat olisivat halunneet tehdä tänään koko esiliinan, mutta kun oltiin jo tehty monta tuntia nuppineulojen pujottamista ja ompelemista, niin sitten jo alettiin mankumaan, että jos kuitenkin jätettäisiin jotain enskertaankin. ;) No... arvasinhan mä sen, mutta olihan se annettava poikien itse huomata, ettei nuo hommat nyt ihan niin nopeasti hoidu. Laitan pari kuvaa duunista huomenna, nyt on virta pois puhelimesta ja saa ollakin tämän illan.

Mä olen ollut tänään ku perseeseen ammuttu karhu. Enkä tiiä yhtään mistä johtuu... oli jo heti aamusta sellanen olo, että voisin vaikka jatkaa goijaamista suoraa päätä seuraavaan päivään. Eikä oikeastaan ollut mitään erityistä syytä... kuopus heräsi oikein hyvän tuulisena ja höpötteli niitä näitä, auttoi mua tulostamaan pojille tehtäviä (joita ei sitten tehtykkään), käytännössä siis kiikutti mulle aina monisteen yksi kerrallaan kun se ampaisi ulos luukusta. :) Vanhemmat lapset nukkuivat tänään melko myöhään ja annoinkin noiden nukkua, sain hetken naatiskella tämän pikkumiehen seurasta ja hänkin sai mun jakamattoman huomioni, joka ei olekaan nykypäivänä mikään itsestäänselvyys.

Mutta joka tapauksessa.... @#+&ttaa niin ettei veri kierrä. Tällaiseen fiilikseen pitäis aina soittaa jotain purkumusiikkia, joten tälle illalle lähtee video näistä fiiliksistä:

Linkin Park on yksi ehdottomista suosikkibändeistäni ja istuu kuin hanska handuun näihin tunnelmiin. Given up on tämän biisin nimi.

Tämän postauksen jälkeen mä voin vetää rästilistastani yli yhden rivin... nimittäin tässä näitä lupaamiani poikien chilikuvia... ;)

Nyt saavat vielä ruveta punastelemaan, jotta voitais ruveta korjaamaan tuota "valtaisaa" satoa ;) Joukossa on siis hollantilaisia "markettichilejä" ja yksi rawit. Tuo jälkimmäinenhän on oikea moottorisaha suussa, jos sitä kylmiltään vetäsee hetulaansa. Hollantilainen on poltteeltaan hiukan pehmeämpi ja paremmin siedettävissä esim. leivän päällä. Mutta on se vaan mausteena lyömätön, varsinkin kun tulee talvi. :)

Jaahans... mistähän päästä sitä lähtis purkamaan....

Blogihaaste

2008-09-18T22:18:00.002+03:00

Sain haasteen sähköpostitse ja pakkohan siihen on vastata kun on ensimmäiseni... ;D

Haasteen ohjeet ovat seuraavanlaiset:
1. Vastaa kysymyksiin etsien vastaukset Googlen kuvahaun avulla
2. Valitse kuva kuvahaun ensimmäisiltä sivuilta.

1.Ikäsi seuraavana syntymäpäivänä?

2. Minne haluaisit matkustaa?

3. Lempipaikkasi?

Lempitavarasi?

5. Lempiruokasi?

6. Lempieläimesi?

7. Lempivärisi?

8. Kulkuneuvosi?

9. Mitä teit viime lauantaina?

10. Mitä teit viime sunnuntaina?

11. Keneltä näytät?

;)

Mulla on nyt kamalan pitkä rästilista tämän blogin suhteen. Se teatterivideo on edelleen laittamatta tänne, samoin ne joskus lupaamani chilin kuvat... marjat on jo tosi isoja! Lisäksi laitoin tuohon kyselyn jossa tiedustelin teidän lukijoiden mielipidettä siitä mitä haluaisitte tästä blogista lukea. Tällähetkellä selkeästi haluatte lukea enemmän meidän perheen arjesta, omia pohdintojani, sekä pohdintaa yleisesti koulumaailmasta. Mulla on monia kouluun, kasvatukseen ja muihinkin aiheisiin tehtyjä luonnoksia tuolla listassa aloitettuna, mutta en ole saanut niitä vielä eetteriin. Lupaan lisäillä enemmän myöskin meidän perheen arjesta juttuja, jahka olemme palanneet takaisin ja asettuneet tuolta etelän reissusta. Ajattelin myös kirjoittaa jonkinlaiset esittelyt meistä kaikista aikanaan, jahka senkin jossain vaiheessa ehdin. Tosin, todennäköisesti otan läppärin mukaan myös tuonne mökille, joten sieltäkin varmaan jotain pientä aina postailen....
Mutta vielä on aikaa vaikuttaa... ääniä saa siis antaa tämän kuun loppuun asti, joten kun palaan, niin katselen sitten minkälaisia on nuo lopulliset tulokset. Huomatkaa myös, että ääniä saa antaa useampia, ei tarvitse siis tyytyä vain yhteen vaihtoehtoon. :) Nyt minä uppoudun hetkeksi uutisten ja nettitv:n pariin, jonka jälkeen painelen pehkuihin. ÖITÄ!

Taas päivä pulkassa

2008-09-18T19:23:00.004+03:00

Tänään oli taas päivällä mittaa... huoh.

Poikien tahdosta aloittelimme et:llä, jossa käsittelimme aihetta Joustavuus. Luimme aiheeseen liittyvän tekstin ja keskustelimme aika hartaasti aiheesta. Sivuttiimpa siinä sivussa vähän vieraanvaraisuuttakin. Alunalkaen meidän piti koostaa tuollainen improvisaatioesitys siitä, kuinka annamme ohjeita tarinan henkilöille joustavuudesta, mutta koska keskustelu rönsysi, en halunnut katkaista sitä, vaan kävimme sen kokonaisuudessaan loppuun.

Äidinkielessä keksimme kahteen tekstiin ensin pääotsikon ja väliotsikot, ja teimme tekstistä ranskalaisin viivoin tiivistelmän. Tehtävä oli haastava, mutta hyvin pojat siitä kuitenkin suoriutuivat. Toinen teksteistä oli ollut meillä jo aiemmin aikaisemman tehtävän yhteydessä ja pojat huomasivat tämän, he tunnistivat tekstin ja epäilivät, että olivat tehneet tehtävän jo aiemmin. No.. eivätpä olleet, teksti oli sama, mutta tehtävä eri, halusin vain kokeilla jääkö näille jannuille mikään päähän... ;)

Matematiikassa kerrattiin pituusmitoista mm, cm ja m ja tilavuusmitoista ml, dl ja l. Teimme näiden mittojen muunnoksiin liittyviä tehtäviä.

Yllissä oli tänään aiheena lehmä. Kun olimme lukeneet aiheeseen liittyviä artikkeleita, joita olin koonnut, pojat saivat tehdä tekstistä täydennystehtävän. Lopuksi he vielä pelasivat tältä
sivulta tuota luomumaidon laatuketju peliä.

Matkasuunnitelmat muuttuu muuttumistaan. Nyt pojat ovat sitä mieltä, että opiskelemme kahtena viikonloppuna nuo reissuviikolle suunnitellut asiat ja pidämme reissuviikon kokonaan vapaana. No... ei pöllömpi idea, silloin meidän ei tarvitse raahata mukanamme kirjoja ja kansioita, eikä minun tarvitse etukäteen monistella tai suunnitella mitään erityistä. Ajattelimme, että voisimme käydä helsingissä museossa, vaikkapa kiasmassa ja/tai ateneumissa tai jossakin muussa vastaavassa. Helsingissä on myös tuona samaisena viikonloppuna agillityn maailmanmestaruuskisat, jonne voisimme tehdä myöskin visiitin... ja onhan noita, heurekaa, sealifea ja vaikka mitä kaikkea mielenkiintoista, joissa voisi piipahtaa jos aikaa riittää. :) Hmm... pitääkin ottaa selvää.

Sain sähköpostilla mielenkiintoisen haasteen, vastaan tähän tänään hiukkasen myöhemmin, kun lapset ovat menneet nukkumaan.

Ylliä ja älliä...

2008-09-17T16:09:00.004+03:00

Äikässä tänään harjoiteltiin löytämään tekstistä pääasiat ja tiivistämään ne yhteen lauseeseen. Annoin pojille tukuttain lyhyitä tekstejä, joihin pojat sitten itse keksivät osuvat otsikot. Tekstejä oli monenlaisia, oli lyhyitä kertomuksia, sekä myöskin erilaisia tietotekstejä. Alkuun nuoremmalla pojalla oli hiukan vaikeuksia etsiä tekstistä se oleellinen asia, mutta hiljalleen, harjoittelemalla hänkin tajusi idean ja loppua kohti otsakkeet kävivät yhä paremmiksi ja paremmiksi.

Yllissä palautimme mieliin viime keväisen maatilaretken, josta pojat sitten saivat kirjoittaa pienen aineen.

Tälle päivälle oli alunalkaen kirjattu myös liikuntaa, mutta koska poikien liikuntaharrastukset alkavat kohta ja ne tuovat jo itsessään neljä tuntia viikossa liikuntaa, jätimme tämän tälläkertaa väliin. Pojat nyt liikkuvat muutenkin paljon, tuntuvat juoksevan kaikki välimatkat ja pyörälläkin pystyy vielä liikkumaan... he myös liki päivittäin pelailevat kavereittensa kanssa jalkapalloa, joten tuota hyötyliikuntaakin kertyy päivittäin ihan tarpeeksi.

Meidän reissu muuttaa tätä opiskelusysteemiä sen verran, että aion valita pitkille automatkoille niitä tehtäviä, joita autossa pystyy tekemään. Eli emme nyt suinkaan automatkalla keskity käsitöihin ja liikuntaan ;), vaan opiskelemme vaikkapa musiikkia (laulaminen, levyraati) ja matematiikkaa (päässälaskuja, sudokuja ym.) ja ehkäpä myös äidinkieltä (esim. lukemista, ristikoita) Saimme vuokrattua mökin (onneksi ei ole enää pahin mökkeilykausi) läheltä järveä ja keskeltä maaseutua, jolloin voimme keskittyä sitten liikuntaan ja tietoaineisiin. Varsinaiset taitoaineet taas jaksotan sekä tälle, että reissun jälkeiselle viikolle. Muistotilaisuuden jälkeinen kahvitus on järjestetty isovanhempieni luokse. Isovanhempani (tai enää vain mummoni) asuvat vanhalla kyläkoululla, jossa on iso liikuntasali kaikkine tarvikkeineen. Aivan varmasti nyt, aivan kuin aikaisempinakin kertoina, pojat viettävät salissa suurimman osan aikaansa pelaten ja riehuen.

Huhhuh hommaa riittää, minun ei tarvitsee kuin suoriutua kuuden hengen tavaroiden pakkaamisesta, hoitaa nämä kouluhommat, järjestää kukat haudalle, siivoilla vähän kämppää lähtökuntoon ja mitähän kaikkea muuta mitä en nyt jaksa edes muistaa...? Äh... eikä mulla luonnollisesti ole edes vaatteita koko toimitukseen... eli vaateostoksille mars! Jaa niin, me saatiin eilen myös kutsu häihin, mutta sinne ei taida nyt rahkeet riittää, ne kun olisivat myöskin eteläsuomessa ja kaksi viikkoa kotiin paluumme jälkeen... ei riitä vaan yksinkertaisesti aika kaikkeen. :(

PS. Unohdin kertoa... löysin tuohon meidän käyttämäämme Englanninkielenkirjaan (What's on? ) nettitehtäviä täältä. Ihan mukava yllätys siis. :)

Pistetyö

2008-09-16T18:41:00.004+03:00

Äidinkielessä tänään etsittiin tekstinpätkistä sanoja, joiden merkityksiä pojat eivät tienneet ja ymmärtäneet. Poimimme sanat tekstistä ja otimme selvää kyseisistä sanoista, tällaisia olivat mm. poroerottelu, suopunki ja germaanit. Pojat kertoivat, että joskus, kun tulee jokin sana, jota he eivät ymmärrä, niin joutuu lukemaan moneen kertaan kun epäilee, että onkin lukenut jotenkin väärin ja siihen menee sitten paljon aikaa hukkaan. Keskustelimme myös sanoista joita ihmiset keksivät itse kuvaamaan erilaisia asioita, mutta jotka eivät ole kuitenkaan vakiintuneet yleiseen käyttöön. Tällaisia sanoja saivat pojat keksiä myös itse. Ymmärsimme sen, että itselleen tuntemattomia sanoja ei pidä sivuuttaa, vaan ne kannattaa selvittää itselleen, jolloin tekstikin avautuu ihan uudella tavalla.

Matematiikassa edelleen peruslaskuharjoituksia, tänään painottaen vähän enemmän näihin sanallisiin tehtäviin. Tehtävät olivat myös hiukkasen vaikeampia kuin viimepäivinä. Miinuslaskut saattoivat olla kolmiosaisia esim. 745-35-124= jolloin ei riittänytkään se, että laittoi vain kaikki numerot kerralla allekkain, vaan piti tehdä kaksi erillistä laskua. Suurin osa laskuista oli tällaisia kolmiosaisia ja kolminumeroisia. Vanhimmalla pojalla suurin osa virheistä oli tälläkertaa juuri tällaisia "oikaisuyrityksiä", jolloin kaikki luvut olivat allekkain. Mä en suoraan edes ymmärtänyt millä logiikalla poika nämä laskut oli saanut laskettua näin... vanhimmalla pojalla tuntuu myös menevän puurot ja vellit sekaisin, eli vaikka lasku on pluslasku niin poika laskee sen miinuksena ja toisinpäin. Eikä kysymys ole siitä, etteikö osaisi erottaa plus ja miinuslaskuja, vaikuttaa vaan siltä, että välillä herpaantuu keskittyminen niin, että unohtuu mitä oltiinkaan tekemässä. Nuorempi tekee hiljaa ja huolella, virheitä on vähän ja teksti on siistiä.

Kuviksessa sitten jatkoimme viime viikon työtä ja teimme sen loppuun. Eli päädyin kuitenkin siihen, että työ väritetään isokärkisillä tusseilla, eikä työhön siltikään tuhrautunut liikaa aikaa. Mielestäni töistä tuli TODELLA upeita! :)

Eli tuo oranssisävyinen on vanhimman pojan työ ja tämä taistelukala alimmaisena on nuoremman pojan työ. Ensiviikolla pääsemme sitten jatkamaan muissa aiheissa.

Me lähdemme sitten kohti eteläsuomea ensiviikon keskiviikkona, matka suuntaa kohti hautajaisia. Koetamme löytää jonkinlaisen mökin, johon mahtuisimme majoittumaan tämän ison porukan ja kahden koiran kanssa. Matkalla viipyilemme varmaan viikon verran. Kuolema teema on viihtynyt tämän perheen huulilla viimepäivinä enemmänkin. Etenkin tämä nuorempi kaveri ottaa isopappansa kuoleman melko raskaasti. Viime yönä poika huuteli yläkerrasta, että hän ei saa nukuttua. Pyysin pojan alas ja hän itki että häntä pelottaa kuolema ja sitten se jos meille vaikka tulee rosvoja tai jos meille käykin jotain. Käytiin sitten läpi näitä pelkoja, kerroin omasta lapsuudestani ja siitä, että minäkin pelkäsin pikkuisena aivan samoja asioita. Varkaita meille ei ainakaan tule, koska meillä on kaksi isoa ja pahaa sakemannia ympärivuorokautisessa vahtivuorossa, olisi varkaalla perskannikat puolittuneet siinävaiheessa... ja että kuolema on osa luonnollista elämää ja vaikka se saakin meidät surullisiksi, kun meiltä lähtee pois joku meille rakas ihminen, niin me emme saa antaa sen pelon ja surun varjostaa elämää niin paljon, että unohdamme itse elää.

Olemme käyneet myös keskustelua siitä mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen. Oikeastaan vanhempi poika kysyi, että onko se totta, että ihminen kuoleman jälkeen syntyy uudestaan vaikkapa kukaksi tai uudeksi vauvaksi. No... meikäläinen asetettiinkin sitten maailman suurempien kysymysten ääreen. Piti oikein miettiä hetki ennenkuin vastasin. Kerroin, että kukaan ei ihan satavarmasti tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, koska kukaan ei koskaan sitä ole palannut meille tänne varmuudella kertomaan. Sanoin myös, että eri ihmiset uskovat erilaisiin asioihin, jotkut uskovat reinkarnaatioon, jotkut uskovat siihen että kuoleman jälkeen pääsee taivaaseen, jotkut uskovat, että joskus koittaa paratiisi jossa kaikki kuolleet herätetään. Mutta minä itse uskon siihen, että kuoleman jälkeen ihminen vain lakkaa olemasta, palaa osana luonnon kiertokulkuun, ei tunne, ei näe eikä koe enää mitään. Maatuu vaan maaksi ja ravinnoksi puille, pensaille ja eläimille. Että jos jossain elämä jatkuu, niin se jatkuu veren perintönä, jatkuu lapsissa ja lapsenlapsissa, siinä geneettisessä koodissa, johon me jätämme jälkemme. Siihen vanhin poika mietteliään tauon jälkeen sanomaan, että "no mä uskon ainakin siihen, että mä synnyn uudelleen, koska jos en syntyis, niin kohta täältä loppuis ihmiset kesken". :) Ei voi muuta kuin kunnioittaa pojan uskoa. :)

Kieli kylpyä

2008-09-15T22:41:00.004+03:00

Heh... meinasi mennä ihan kokonaan tämän blogin kanssa leikkimiseen. :) Mutta lupasin englantia, niin englantia myös tulee.
Elikkäs... pelasimme tuollaista peliä missä pelilaudalla on erilaisia ruumiinosia, noppaa heittämällä sai siis edetä ja jokaisella heitolla sitten päädyttiin johonkin näistä ruumiinosista. Pojilla oli edessään myös neljät kasvot, johon se sitten aina piirsivät kyseisen ruumiinosan sen jälkeen kun olivat ensin sanoneet kuvaa esittävän sanan. Se voitti, joka ensimmäisenä sai ruumiinosat piirrettyä oikeille kasvoille. Teimme kirjasta myös tehtäviä, mm. pienen improvisaatioesityksen jossa pojat esittelivät toisilleen hyvän kaverinsa. Kuuntelimme sanaston nauhalta ja lopuksi vielä laulaa loikotettiin muutamia englaniinkielisiä lauluja. Mä olen tosi yllättynyt siitä kuinka paljon pojat osaavatkaan englantia. Mieheni sanoi minulle eilen illalla englanniksi, että "enää 5 kuukautta ja 5 päivää 5 tuntia ja 5 minuuttia kun The Sims 3 julkaistaan" (olen hillitön sims "fäni" ;) ) ja vanhin poika suomensi sen lennosta. 8o) Mutta mieheni kyllä puhuukin minulle ja lapsille paljon englantia, vaikkei englanninkielinen olekaan. Olemme käyttäneet kieltä myös "salakielenä" lapsilta silloin kun ollaan puhuttu jostakin yllätyksestä tai asioista jotka eivät välttämättä ole muutoin tarkoitettu lapsille. No... me voidaan vissiin unohtaa koko englanti tästä tarkoituksesta ja käyttää... svahilia tai jotain muuta "helppoa"... ;D

Lopuksi esitän teille seuraavanlaisen dilemman: kun talossa on kolme lapsille sopivaa vannaa, joista ainakin yksi sijaitsee suihkuhuoneessa yläkerrassa ja loputkin siellä jossain... Alakerrassa on vain vessa ja käsisuihku ja pikkupoika keksii kaataa päällensä mansikkakiisselit... tehtävä delegoidaan talon miehelle. Mitä tapahtuu?

;)
Öitä.